Tiedejulkaiseminen muutoksessa: Julkaise ja mieti missä julkaiset

Jarmo Salmela

Tampereen tiedetoimittajien kokoontumisessa pohdittiin tiedejulkaisemisen muutosta niin yliopistotutkijan kuin julkaisijoiden näkökulmasta. Muutoksen tuulet puhaltavat ja ennen muuta julkaisemisen rahoittaminen on haaste.

Oulun yliopiston tiedeviestinnän professori Erkki Karvonen kertoi yliopistojen tutkijoiden ja opetushenkilökunnan suoritusten mittaamisesta. Huipputason tiedejulkaisun painokerroin on aluksi 3 ja vuodesta 2017 alkaen 4. Sen sijaan yleistajuisen, vaikkapa lehden alakerta-artikkelin painokerroin on vaivaiset 0,1.
Rahassa korkeimmin luokiteltu julkaisu saattaisi tuottaa yliopistolle tulosrahoitusta esimerkiksi 17 000 euroa, kun taas vertaisarvioimaton tieteellinen puheenvuoro vain 400 euroa.
Mikäli normaali vertaisarvioitu artikkeli kirjoitetaan suomeksi, se saa kertoimen 1,5, ja vuodesta 2017 alkaen kertoimeksi kaavaillaan yhtä. Tällä ollaan luomassa jyrkkää hierarkiaa ja voimakasta kannustinta kansainväliseen huippujulkaisemiseen. Samalla esimerkiksi ammattilaisyleisölle julkaiseminen ja muu yhteiskunnallinen vuorovaikutus, ns. yliopiston kolmas tehtävä, katsotaan vähäarvoiseksi.
”Julkaisun kannattaa olla ainakin vertaisarvioitu, viesti on selvä”, tiivistää professori Karvonen.

Kannattaa miettiä voisiko tähän tiedepoliittiseen linjaukseen vaikuttaa sen sijaan, että sen ottaisi vain annettuna.

Tiedejulkaisemisen ja yliopiston yhteiskunnallisen vaikuttamisen, siis yhteiskunnan käyttöön levitettävän uuden tutkimustiedon problematiikkaa Karvonen on pohtinut artikkeleissaan kahdessa tuoreessa kirjassa: ’Julkaise tai tuhoudu’ ja ’Tutkimuksen kansallinen tehtävä’.
”Yliopiston johto kertoo tutkijalle ja professorille mihin suuntaan työpanos kannattaa suunnata. Julkiseen keskusteluun osallistumisesta ei ainakaan palkita”, kertoo Karvonen.
”Kannattaa miettiä voisiko tähän tiedepoliittiseen linjaukseen vaikuttaa sen sijaan, että sen ottaisi vain annettuna.”

Kertoimen 2 indie-kustantaja

Kirjankustantaja Vastapaino on TSV:n Julkaisufooruin – tuttavallisesti JuFo – kriteereissä tason 2 (johtava taso) julkaisukanava. Yliopistomittareissa heidän julkaisunsa saavat kertoimen kaksi laskettaessa tutkijan julkaisupisteitä.
”Olemme indie kustantamo, vähän kuin nämä isoista riippumattomat pienet indie musiikkikustantamot. Epäonnistumisiin ei oikein ole varaa”, kertoo kustannuspäällikkö Teijo Makkonen.
”Osa julkaisuistamme on vertaisarvioitu.”
Makkonen todistaa kirjojen kustantamisen olevan nopeassa muutoksessa. Myyntimäärät pienenevät ja e-julkaisujen läpimurto voi olla vain kuukausien asia.
”Kirjat eivät ole enää hakuteoksia kuten aiemmin, tiedonhaku tehdään internetissä. Tämä vaikuttaa koko kirja-alaan oli kyse e-kirjasta tai paperista”, kertoo Makkonen.
”Myyntimäärät pienenevät kun kirjan käytön luonne muuttuu. Se taas synnyttää tarvetta ja kiinnostusta uudenlaisiin rahoituskeinoihin.”

Museot julkaisijoina

Postimuseon johtaja Kimmo Antila kertoi kokemuksistaan julkaisujen tuottajana Tampereen museoissa työskennellessään ja nyt Postimuseossa.
”Näyttelyt ovat yksi julkaisemisen muoto. Olemme opetellet yhteistyömallia, jossa näyttelyjulkaisu on myös tiedejulkaisu, jossa kerrotaan aihepiiristä ja siihen liittyvästä uudesta tiedosta”, kertoo Kimmo Antila.
”Aikataulu on tiukka, jolloin perustutkimus on oltava jo tehtynä. Tampere 1918 julkaisu, joka oli Tieto-Finlandia ehdokas, tekemiseen kului kalenteriaikaa puolitoista vuotta.”
Yksi toimintamalli on, että yliopistotutkija on välillä pätkätutkijana museon palkkalistoilla.
Kimmo Antila on myös Tekniikan Historian Seuran puheenjohtaja. Seuran tiedelehti Tekniikan Waiheita aloitti harrastejulkaisuna ja nykyisin se julkaisee alan vertaisarvioituja tiedeartikkeleita.
Tiedelehden seuraava haaste on siirtyä sähköiseen julkaisemiseen, jotta paino- ja postituskuluja saadaan karsittua.

Pääkirjoitus
Ulla Järvi: Portto vai silpputyöläinen? Tutkijalta termit toimittajan suuhun

JUSSI VALTONEN: TIETEEN TOISTETTAVUUSKRIISI ON UHKA MYÖS TIEDEJOURNALISMILLE
Jussi Valtonen: Tiedeyhteisön ankarat kasvukivut
Jussi Valtonen: Kriittisyyttä myyntipuheisiin

DINOSAURUKSIA, IHMISIÄ JA KÄÄRMEITÄ
Maija Karala: Kuinka dinonäyttely syntyy?
Jukka Mikkonen & Jarkko S. Tuusvuori: Saunamatka Vienaan
Antti Koli: Käärmeet lehdissä ja luontokamerassa
ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Salla Nazarenko: Algoritmivallan hallinnassa nopeus on valttia
Helena Raunio: Energiamurros ja ilmastonmuutos yhdistävät – Journalisti loikkaa yli maiden rajojen

ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Pasi Kivioja: Tekoälyn peruskurssi kasvattaa mediakriittisiä kansalaisia
Mikko Suominen: Kaikki hyvä ei maksa – tutustu ilmaisohjelmiin!
Kolumni
Salla Nazarenko: Perustulo venäläiseen malliin

Näin sen luin
Sanna Kivimäki: Riippuu ja roikkuu…niin mistä?

Kirjat
Pekka Wahlstedt: Tutkijoilla näytön paikka parantaa tiedeviestintää
Pekka Wahlstedt: Robotteja syvemmältä
Pekka Wahlstedt: Teknisesti tekoälystä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin