Tiedetuubi sukeltaa pintaa syvemmälle

Mikko Suominen

Tieteeseen ja tekniikkaan keskittyvä Tiedetuubi-sivusto on yhdistelmä suurelle yleisölle suunnattuja tiedeartikkeleita, uutisseurantaa, videoita ja sosiaalista mediaa. Vuoden 2018 tiedeviestintä-palkinnon saaneen sivuston tekijät, Jari Mäkinen, Markus Hotakainen ja Jarmo Korteniemi, sanovat, että Tiedetuubi merkitsee heille vapautta.

– Tärkeä oppitunti on ollut myös se, että vieläkin tarvitaan perinteistä tiedejutun tekemistä. Sellaisen ei välttämättä tarvitse mitään hersytellä, summaa Mäkinen. Kuvauspaikkana on ESAn käytössä oleva mikrogravitaatiolehtoihin käytetty Airbus A310 kotikaupungissa Bordeauxissa. Mäkinen on itsekin heijaillut kerrallaan parinkymmentä sekuntia kestävässä näennäisessä painottomuudessa usealla lennolla.

– Tärkeä oppitunti on ollut myös se, että vieläkin tarvitaan perinteistä tiedejutun tekemistä. Sellaisen ei välttämättä tarvitse mitään hersytellä, summaa Mäkinen.
Kuvauspaikkana on ESAn käytössä oleva mikrogravitaatiolehtoihin käytetty Airbus A310 kotikaupungissa Bordeauxissa. Mäkinen on itsekin heijaillut kerrallaan parinkymmentä sekuntia kestävässä näennäisessä painottomuudessa usealla lennolla.
Kuva Julie Bruhier.

”Älyllinen verkkojulkaisu meille kaikille, joiden mielestä maailma ympärillämme on älyttömän kiinnostava”, määrittelee Tiedetuubi esittelyssään. Sivusto on ollut netissä nyt viiden vuoden ajan. Miten se oikein sai alkunsa?

– Jarin kanssa ollaan tiedettä ja varsinkin tähtiedettä ja avaruusasioita popularisoitu jo 80-luvulta lähtien, pitkin matkaa oltu erilaisten asioiden kanssa tekemisissä yhdessä ja erikseen, taustoittaa Markus Hotakainen.

– Aloimme miettiä mitä konkreettista uutta voisi tehdä. Olimme kumpikin freelancereita ja tilanne oli menossa siihen, että yhä vähemmän tilataan lehtiin juttuja toimitusten ulkopuolisilta. Kummallakin kuitenkin on ilmeinen hinku kirjoittaa näistä asioista ja pitää tiedettä esillä, Hotakainen kertoo.

Oman median luominen antaisi myös vapaat kädet tehdä juuri sellaista, kun itse haluttaisiin eikä vain seurata sitä, mitä isot toimijat yleensä tilaavat.

– Aiempaan verrattuna juttujen halutaan yleensä olevan lyhyempiä ja yleisempiä. Sen vuoksi mietimme, että olisi mukava kertoa enemmän jossain, jotta kiinnostuneet ihmiset voivat niitä lukea, lisää Jari Mäkinen.

– Netti on siinä mielessä täydellinen media nimenomaan tiedejutuille, koska siellä pystyt menemään syvemmälle. Siellä ei ole lähetysaikaa tai lehden sivumäärää rajoittamassa pituutta, hän selittää.

Kahden monelle eri medialle työskentelevän vapaan kirjoittajan idea pääsi toteutukseen Mäkisen virittelemän julkaisusysteemin ansiosta. Tuubi-nimitys juontaa siitä, että alkujaan tarkoitus oli luoda ylijäämäkaman syöttötorvi sekä aiemmin kertyneelle että uudelle aineistolle, joka ei mahtunut muihin julkaisukanaviin. Nykyään toki suurin osa jutuista on varta vasten sivustoa varten tehtyä.

Aluksi sivusto toimi nimellä T-tuubi viitateen tieteeseen, tekniikkaan ja ”kenties taiteeseenkin”, mutta pian nimi vaihdettiin iskevämpään Tiedetuubiin.

– Tiedetuubi keskittyy pitkälti luonnontieteisiin ja historiaa lukuun ottamatta humanistisia juttua on hyvin vähän. Niissäkin ollut yleensä mukana jotain luonnontieteellistä, kuten radiohiiliajoitusta tai tieteen historiaa, luokittelee Mäkinen.

Kivet, planeetat ja tähdet

– Kirjoja ei korvaa mikään. Etsii sitten vain taustatietoja tai jotain todella syvällistä, niin kyllä se kirjasto tai tieteelliset artikkelit ovat erittäin tarpeellisia. Netistä löytyy yleensä vain sellaista pintasilaustietoa, joka pitää sitten tarkistaa, painottaa Korteniemi. Kuva Vesa-Matti Väärä

– Kirjoja ei korvaa mikään. Etsii sitten vain taustatietoja tai jotain todella syvällistä, niin kyllä se kirjasto tai tieteelliset artikkelit ovat erittäin tarpeellisia. Netistä löytyy yleensä vain sellaista pintasilaustietoa, joka pitää sitten tarkistaa, painottaa Korteniemi.
Kuva Vesa-Matti Väärä.

– Tunsin Jarin ja hän houkutteli, että meillä on tällainen helppo julkaisusysteemi, muistelee tiimiin vuonna 2013 liittynyt freelance-tiedetoimittaja Jarmo Korteniemi.

– On monta aihetta, jotka ovat itselle mielenkiintoisia kirjoittaa. On kuitenkin ajoittain vaikea löytää tarpeeksi kiinnostunutta lehteä tai muuta julkaisukanavaa ja aina pitää myös neuvotella näkökulma. Tiedetuubissa saa aika lailla päättää itse, hän kuvailee.

Planetologian tutkijataustan omaava Korteniemi paljastaa kiinnostuksensa pääkohteeksi yleiskäsitteenä luonnon, johon hän laskee mukaan myös kivet, planeetat ja tähdet.

– Haluan ymmärtää paikkaa, jossa elämme. Olen jo aikoja sitten todennut, että ihmisiä en kykene ymmärtämään, mutta luontoa kyllä, hän naurahtaa.

– Ulos katsoessani näen hirveästi kiinnostavia jutun aiheita, esimerkiksi puista ja niiden kasvusta, joen vesistöjen pinnanvaihteluista, kylmyyden vaikutuksista ihmisiin, lumen sisältämistä saasteista, ilmakehästä, haloista, autojen katalysaattoreista ja polttoaineista. Vain taivas on rajana, tai tähtitieteessä ei sekään, analysoi Korteniemi.

Korteniemen mieleen on erityisesti painunut ensimmäinen juttu Tiedetuubissa. Se käsitteli Surtsey-saarta, jonka syntymästä oli tuolloin kulunut 50 vuotta.

– Usein mediassa yritetään väenvängällä etsiä vastakkainen näkemys, jotta juttuun saadaan konflikti. Tiedetoimittamisessa se ei vaan mene niin, Korteniemi kritisoi.

– Luonnontieteissä maailma on sellainen kuin se on, ihmiset yrittävät ymmärtää sitä ja tiede on juuri ymmärtämisen yrittämistä, hän kiteyttää.

Kuva puhuu tekstiä suoremmin

Perinteisten tiedeartikkelien lisäksi Korteniemi nauttii kuvapohjaisten tiedejuttujen työstämisestä.

– Ihminen voi nähdä tekstin, mutta sen täytyy lukea ennen kuin sisäistää siitä yhtään mitään. Kuva menee sisään eri tavalla, se menee samantien katsojan aivoihin. Siinä pääsee pyörittelemään asioita eri tavalla kuin tekstiä tuottaessa, Korteniemi selittää.

Hänen infografiikoihinsa Tiedetuubissa kuuluvat esimerkiksi vertailu eläinten jäljistä, suomalaisten käärmeiden tunnistusohjeet, New Horizons -luotaimen kuvien perusteella tehdyt Pluton ja Kharonin geologiset kartat, Proxima Centaurin eksoplaneetan visualisointi, sekä Suomen koon hahmottaminen karttaprojektioissa.

– Omia tekemisiään ei tietysti kulttuuriteoiksi pitäisi kehua, mutta kyllä Tiedetuubi omalla tavallaan on semmoinen, toteaa Hotakainen. Kuva Tilda Sederholm

– Omia tekemisiään ei tietysti kulttuuriteoiksi pitäisi kehua, mutta kyllä Tiedetuubi omalla tavallaan on semmoinen, toteaa Hotakainen.
Kuva Tilda Sederholm.

Avaruuttakin voi vääntää rautalangasta

– Tiedeviestinnässä kokemus ikään kuin sanoo, mikä on olennaista. Se riippuu vähän aiheesta. Koitan vääntää tekstin rautalangasta niin, että asia on myös sitä ymmärtämättömän tajuttavissa, kuvailee Mäkinen.

Avaruuslentoihin ja ilmailuun erikoistuneen Mäkisen työhistoriaan kuuluu artikkelien kirjoittamisen lisäksi työ Euroopan avaruusjärjestön tiedotuksessa sekä esiintyminen YLEn Prisma Studiossa ja radiossa. Hän on kirjoittanut myös kaksi avaruustekniikan aihealueen kirjaa.

– Mediassa ärsyttävät eniten pikaisesti ja täysin ilman asiantuntemusta käännetyt ulkomaiset jutut. Sellaiset ovat paitsi huonosti käännetty, niin myös asiat menevät sekaisin ja jutut sisältävät usein valtavasti ylisanoja. Tämä pätee muihinkin uutisiin kuin tieteessä, kertoo Mäkinen.

Netti avaa mahdollisuuksia

Tiedetuubin videopohjaiset jutut joko muualta linkitettyinä ja selitettyinä tai kokonaan itse tehtyinä ovat Mäkiselle tärkeä osa-alue.

– Aluksi oli ajatuksena, että videoita olisi kiva tehdä enempikin, mutta en osaa tehdä sellaisia, että vain höpöttäisi kameralle. Sitä kuitenkin haluaa videon olevan editoitu ja otetaan enemmän ottoja. Lyhyenkin videon tekemiseen menee helposti yksi päivä, hän kertoo.

Yksi Mäkisen käynnistämistä Tiedetuubin avauksista on Twitteriä hyödyntävä Suorana labrasta, jonka idea on kopioitu ranskalaisilta. Se on Mäkisen mielestä osoittautunut toimivaksi.

– Verrattuna muihin sivustoihin Tiedetuubilla on ollut pikkuisen kevyempää otetta, vaikka asia siellä takana ei olekaan yhtä kevyt, Mäkinen painottaa.

– Netin tarjoamia mahdollisuuksia ei olla käytetty tarpeeksi. Sen vuoksi mekin olemme tuomassa mukaan immersiivisiä juttuja, hän paljastaa tulevaisuuden suunnitelmista.

Komeettaa livenä Lontoosta

– Populaaristi, yleistajuisesti, havainnollisesti, selkeästi eikä kuolemanvakavasti. Keskeisenä se, että asiat ovat oikein, summaa Hotakainen tavoitteitaan tiedeviestintässä.

Hotakainen on perinteisen tiedetoimittamisen lisäksi kirjoittanut 23 kirjaa, suomentanut nelisenkymmentä ja toimittanut yli sata kirjaa. Hän pitää myös Taivaan tähden -blogia Suomen Kuvalehdelle.

Tiedetuubin aiheiden valinnassa on hänen mielestään tärkeää tuoda uusia asioita siten, että ne innostavat lukijoita kiinnostumaan muistakin kuin heille tutuista aihealueista.

– Kun lähteet mainitaan artikkelissa, niin sieltä löytyy lisätietoa ja kiinnostuneille avautuu ihan uusi tiedon maailma asioista, joita ei Suomessa varmaan missään uutisoida, hän huomauttaa.

– Yksittäinen aihe, joka minulle jäi mieleen oli loppuvuodesta 2013 näkynyt ISON-komeetta, selostaa Hotakainen

Läheltä Auringon ohittanut ja samalla kirkastunut komeetta keräsi valtavasti medianäkyvyyttä.

– ISON havainnollisti hyvin nykytekniikan edut, Jari asui silloin vielä Hollannissa ja itse asuin Lontoossa. Ihan sujuvasti pystyttiin lankoja pitkin hoitamaan melkein livenä uutisointia ja seurantaa, usein ensimmäisenä suomalaismediana, Hotakainen kertoo.

Viikot kutistuivat minuuteiksi

– Olen vuodesta 1983 lähtien kirjoittanut tiedejuttuja. Kaikkein suurin muutos on tapahtunut siinä, kuinka helppo asioita on tarkistaa. Nykyään lähes minkä tahansa asian voi tarkistaa netistä minuuteissa, vaikka toki se vaatii ankaraa lähdekritiikkiä, Hotakainen kertoo.

Tuntuu, että mitä helpompi asioita on tarkistaa, niin sitä todennäköisemmin ne ovat mediassa väärin.
-Markus Hotakainen

25-35 vuotta sitten yksityiskohdan tarkistamista varten lähdettiin kirjastoon tai arkistoon. Saatettiin jopa lähettää postissa kirje jollekin asiantuntijalle. Näin tarkistamiseen saattoi kulua viikkokin.

– Silti tuntuu, että mitä helpompi asioita on tarkistaa, niin sitä todennäköisemmin ne ovat mediassa väärin, hän harmittelee.

Yli kolmetuhatta tarinaa

– Vaikka yleisö oli alussa pieni, se vaikutti innokkaalta ja kyseli jutuista kaikkea lisää, kertoo Mäkinen.

– Nyt kun sivustolla 3500 tarinaa, on yllättävää itsellekin huomata, että on ollut tuottelias vuosien varrella, hän jatkaa.

Lukumäärällisesti Mäkinen on kirjoittanut jutuista suurimman osan ja Hotakainen toiseksi eniten painottuen sivuston alkuvuosiin.

– Jarmo ei ole tehnyt lukumäärällisesti juttuja yhtä paljon, mutta kun katsotaan sivuston topten-juttuja, niin hänen juttunsa ovat siellä kärjessä. Hän on tehnyt erittäin hyviä suuria väkimääriä koskettavia juttuja, joilla on ollut valtava merkitys Tiedetuubille, painottaa Mäkinen.

Kolmikon lisäksi mukana on ollut satunnaisempia kirjoittajia, kuten Jarmo Toivanen ja Marja Saarikko.

Mäkinen painottaa, että tällaisen sivuston pyörittämisessä ei taloutta voi pitää motivaationa, sillä sivuston tulot ovat toistaiseksi pieniä. Tämän vuoksi kirjoittajia ei ole erityisesti etsitty, vaikka kirjoituksia otetaankin vastaan. Sponsoroituja juttuja ei sivustolle ole haluttu päästää.

Tiede kutsuu myös sosiaalisesti

– Tiedetuubin klubi alkoi siitä, että katsoimme saisiko joukkorahoituksesta lisätuloja. Siitä syntyi klubi, joka on selvästi meihin sitoutuneiden lukijoiden tai yleisön ryhmä, kertoo Mäkinen.

Klubissa on tällä hetkellä toistasataa jäsentä, joille järjestetään silloin tällöin tutustumiskäyntejä erilaisiin tiedekohteisiin. Pieni osa sivuston jutuista on sellaisia, että ne ovat pelkästään klubilaisille nähtävinä ja kirjautuneet jäsenet eivät näe sivuston mainoksia.

– Siinä missä monilla paperilehdillä lisäsisältö on verkkosivu, meillä taas on verkkosivu, jonka lisäsisältönä yritetään keksiä jänniä paikkoja, joissa pääsee käymään, vertaa Korteniemi.

– Sosiaalinen puoli osoittautui oikein toimivaksi ja tärkeäksi, olemme käyneet jopa auringonpimennysmatkalla Amerikassa. Seuraavaksi lähdetään Cerniin ja klubitapaamisia tulee olemaan vielä enemmän, kertoo Mäkinen.

– On tullut selväksi, että vaikka netistä löytyy nykyään kaiken maailman tieto, niin ihmiset haluavat tavata ja nähdä toisiaan ja mennä paikanpäälle paikkoihin tutustumaan. Joka kerta on yllättänyt, kuinka innostunutta väkeä on, Mäkinen iloitsee.

Tiedetuubin toimituskunta:


Jari Mäkinen:
50-vuotias, asuu Bordeaux’ssa Ranskassa
Opinnot: opintoja Helsingin yliopistossa pääaineena tähtitiede
Työpaikka: Freelancer, oma yhtiö Kupla Productions Oy
http://kupla.com/
Vapaa-aikana: pyöräilee, kävelee, lentää, ihmettelee ja kokkaa

Markus Hotakainen:
54-vuotias, asuu Espoossa
Opinnot: opintoja Helsingin yliopistossa, pääaineena tähtitiede, sivuaineina fysiikka, matematiikka ja meteorologia
Työpaikka: Oma Kirjavelho-toiminimi;
http://kirjavelho.fi/
kirjoittamista, toimittamista, suomentamista, valokuvaamista, graafista suunnittelua
Vapaa-aikana: lukee paljon ja kaikenlaista, kokkaa ja leipoo ahkerasti, katsoo tähtiä ja kuvaa luontoa, uppoutuu välillä sota- ja tieteenhistoriaan, aloittaa arkiaamut kuntosalilla

Jarmo Korteniemi: 41-vuotias, asuu Turussa
Opinnot: tutkijakoulutus Oulun yliopistossa aiheina tähtitiede, planetologia, lisäksi tiedeviestintää
Työpaikka: Freelancer
Vapaa-aikana: tonkii ja möyrii luonnossa, valokuvaa, lukee, pyöräilee

Tiedetoimittaja 3/2018

Kannen kuva Shutterstock.

PÄÄKIRJOITUS

Tuukka Tammi: Tiedä kenet päästät ääneen

BRÄNDÄTYT

Petro Poutanen: Brändätyt – murentaako henkilöbrändäys pohjaa tieteelliseltä vakuuttavuudelta?

TIEDEVIESTINTÄ NYT

Mari Heikkilä: Tiede populistien kynsissä

Mari Heikkilä: ESOF oli taas pullollaan tiedettä

Lauri Keskinen: Avoin tiede isosti esillä ESOF 2018

Jari-Pekka Vuorela: Jatkuvuutta ei ymmärretä, mutta hyttysiä osataan tappaa

Visa Noronen: Suomalaisyliopistot Kremlin savuverhona

KOLUMNI

Salla Nazarenko: Venäjän toiset totuudet

Kirjat

Tarja Siuvatti: Tarpeellinen uusi opas jokaiselle metsässä liikkuvalle

Pekka Wahlstedt: Twitter – eliitin media

Pekka Wahlstedt: Sananvapauden vaiheita

Pekka Wahlstedt: Propagandan pitkä historia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin