Tiedeviestijän työ muutoksessa

Riikka Hopiavaara

Maailmankongressi keskusteli muutoksen voimasta

Sosiaalinen media on vaikuttanut tiedeviestijän työhön. Lisäksi tiedeviestijöiden määrä on kasvanut samalla kun heidän koulutustaustansa on muuttunut. Britannian Science Media Centren Fiona Fox luetteli kolme asiaa, jotka hän on huomannut muuttuneen tiedeviestijän (scientific press officer) työssä sen jälkeen, kun hän vuonna 2002 oli perustamassa tiedeviestintäkeskusta. Kun aikaisemmin tiedeviestijät tarvitsivat toimittajia saadakseen viestinsä yleisölle, sosiaalisen median myötä yleisöille voidaan viestiä suoraan. Foxin mukaan tiedeviestijöiden määrä on kasvanut, kun puolestaan tiedetoimittajien määrä on vähentynyt. Lisäksi tiedeviestijöiksi hakeutuu ihmisiä, joilla on hyvin erilaisia koulutustaustoja. Foxin mukaan tiedeviestijät olivat aikaisemmin pääsääntöisesti tutkijoita, nyt koulutustaustoissa korostuvat aivan muut alat.

Britannian tiedeviestijöiden verkoston Stempran puheenjohtaja Rob Dawson on ollut alalla 20 vuotta. Myös hänellä oli sama kokemus tiedeviestijän työn muutoksesta. ”Kilpailu maksavista opiskelijoista on kovaa. Tämä johtaa siihen, että ylipistot panostavat opiskelijamarkkinointiin ja palkkaavat tiedeviestijöiksi markkinoinnin osaajia.” Hänen mukaansa nykyisin yliopiston markkinointi korostuu tieteestä kertomisen sijaan.

Tiedetoimittajien maailmankongressin tiedeviestijöitä käsittelevä sessio kiinnosti suurta joukkoa osallistujia, sillä se oli kongressin ainoita osuuksia, jossa käsiteltiin tiedeviestintää eri yliopistoissa, instituuteissa ja tutkimuslaitoksissa työskentelevien näkökulmasta. Tiedeviestijän työ on tutkijoiden innostamista viestimiseen, toimittajien auttamista asiantuntijan löytämisessä sekä tiedotteiden ja juttujen kirjoittamista. Moni nosti kätensä, kun australialainen tiedetoimittaja Marcus Strom kysyi yleisöltä, kuinka monella tiedeviestijällä oli toimittajan tausta. Toimittaja tiedeviestijänä -aihe herätti paljon keskustelua. Osa yleisöstä oli sitä mieltä, että toimittaja on toimittaja, vaikka työskentelisi tiedeviestijän roolissa tutkimuslaitoksessa. Monet olivat kuitenkin sitä mieltä, että tiedeviestijän työ on erilaista kuin toimittajan.

”Emme ole toimittajia, vaikka toimisimme journalististen ohjeiden mukaan. Ajamme sen instituution asiaa, missä olemme töissä”, sanoi Kanadan yleisradion tuottaja Ira Basen.

Science press officers – purveyors of truth or masters of spin? -sessiossa puhuivat myös meksikolainen tiedetoimittaja Aleida Rueda ja The Times -lehden Berliinin kirjeenvaihtaja Oliver Moody.

Maailmankongressin jälkeen olen ajatellut…

“Maailmankongressin jälkeen olen ajatellut, miten paljon merkityksellisiä asioita voi saada itselle niin lyhyessä ajassa. Uusien ideoiden ja kollegoiden lisäksi kongressi tuo konkreettisesti tunteen siitä, että on osa isompaa tiedeviestintäyhteisöä, joka jakaa samat ilot ja haasteet.”
-Riikka Hopiavaara

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Tiedeviestinnän tärkein kohderyhmä olemme me kaikki

OPEN ACCESS HAAStaa tiedeyhteiSÖN

Sanna Kivimäki: Mitä ajatella tieteen avoimuudesta?

MAAILMANKONGRESSISTA UUSIA URIA AJATTELUUN

Suvi Uotinen: Lisätty todellisuus tuo uusia havainnollistamisen keinoja tiedeviestintään
Riikka Hopiavaara: Tiedeviestijän työ muutoksessa
Carita Pettersson: Tekoäly, taide ja hybridit
HUUHKAJAT GOTLANNISSA

Outi Lauhakangas: Itämeren keskipiste löytyi

Kolumni

Salla Nazarenko: Apokalyptinen Aasia ja suomalaisen omatunto

Näin sen luin

Kalevi Rantanen: Langattoman värähtelyn opetuksia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin