Tieteen ja taiteen tunturit

Pekka Wahlstedt

Antero Järvinen, Tuomas Heikkilä, Seppo Lahti ( toim.): Tieteen ja taiteen tunturit. Gaudeamus 2014. 358 s.

Korkealla Kilpisjärven tuntureilla sijaitseva Helsingin yliopiston biologinen asema täytti vuonna 2014 viikymmentä vuotta. Niinpä on luonnollista julkaista juhlakirja aseman kunniaksi, joka on ainutlaatuinen maassamme.

Kirjan nimi tieteen ja taiteen tunturit tulee siitä, että vuonna 2008 biologisella asemalla perustettiin Suomen biotaiteen seura. Kirjassa suomineidon käsivarren ihmeellistä ja monipuolista luontoa tarkastellaan niin tilastolisten kuin runollisten kirjoitusten kautta.

Pohjoisen Lapin luonto voi päältäpäin näyttää karulta ja autiolta, mutta tarkempi tutustuminen paljastaa, että eläimiä ja kasveja löytyy erilaisista levistä ja kimalaisista jäkäliin ja kukkiin. Jotkut lajit ovat suoranaisia ihmeitä, satoja miljoonia vuosia vanhoja eläviä fossiileita, kuten pieni selkäkilven alla elävä kilpikidusjalkainen. Kilpisjärven kylmissä vesissä viihtyy myös jääkaudelta peräisin oleva kala rauku.

Luonto on Lapissakin hyvin herkkä. Yksi kirjoitus tarkastelee toisen maailmansodan lopussa Lapista vetäytyneiden saksalaisten joukkojen jättämiä jälkiä. Peltitöikkien ja muiden teollisuustuotteiden jäännösten lisäksi kasvipeite on muuttunut pysyvästi. Kun näin pienet muutokset voivat jäädä pysyviksi tai vievät satojavuosia, miten nykymaailman jättämät jäljet korjaantuvat – tai turmelevatko ne lopulta koko luonnon ja ihmisen sen mukana.

Tiede on osaltaan syynä siihen, että ihmisen jättämät jäljet ovat niin suuria. Yhteistyö tiedettä henkisemmän ja herkemmän taiteen kanssa on tässäkin suhteessa hyödyllistä. Biotaide on siitä erikoista, että se käyttää tieteen menetelmiä taiteen teossa. Eräässä teoksessa on luotu ekologinen nahkatakki bioreaktorissa kasvatetusta kudosviljelmästä.

Kilpisjärven aseman laboratoriossa biotaiteilija tarkastelee planktonia mikroskoopissa ja käyttää sitä taideteoksessaan.Elollinen on tunkeutunut kaikkialle, missä vain on vettä. Myös vettä täynnä oleva ihminen on osa elävää kokonaisuutta. Biotaide tuo mukaan myöskin neutraalista tieteestä , eritoten luonnontieteestä, puuttuvan eettisen ajattelun ja kannanoton.

Kirjassa on paljon upeita kuvia tuntureista ja vesistä pieniin kukkasiin ja leviin. Kuvat on usein aseteltu siten, että lukija voi katsoa suoraan miltä teoreettisesti esitetty asia näyttää konkreettisena omassa luonnonympäristössään.

Pääkirjoitus
Ulla Järvi: Portto vai silpputyöläinen? Tutkijalta termit toimittajan suuhun

JUSSI VALTONEN: TIETEEN TOISTETTAVUUSKRIISI ON UHKA MYÖS TIEDEJOURNALISMILLE
Jussi Valtonen: Tiedeyhteisön ankarat kasvukivut
Jussi Valtonen: Kriittisyyttä myyntipuheisiin

DINOSAURUKSIA, IHMISIÄ JA KÄÄRMEITÄ
Maija Karala: Kuinka dinonäyttely syntyy?
Jukka Mikkonen & Jarkko S. Tuusvuori: Saunamatka Vienaan
Antti Koli: Käärmeet lehdissä ja luontokamerassa
ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Salla Nazarenko: Algoritmivallan hallinnassa nopeus on valttia
Helena Raunio: Energiamurros ja ilmastonmuutos yhdistävät – Journalisti loikkaa yli maiden rajojen

ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Pasi Kivioja: Tekoälyn peruskurssi kasvattaa mediakriittisiä kansalaisia
Mikko Suominen: Kaikki hyvä ei maksa – tutustu ilmaisohjelmiin!
Kolumni
Salla Nazarenko: Perustulo venäläiseen malliin

Näin sen luin
Sanna Kivimäki: Riippuu ja roikkuu…niin mistä?

Kirjat
Pekka Wahlstedt: Tutkijoilla näytön paikka parantaa tiedeviestintää
Pekka Wahlstedt: Robotteja syvemmältä
Pekka Wahlstedt: Teknisesti tekoälystä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin