Pekka Wahlstedt
Matti Hyvärinen, Eriikka Oinonen & Tiina Saari (toim.): Hajoava perhe. Romaani monitieteisen tutkimuksen välineenä. Vastapaino, 2015 300s.
Taide ja tiede puhuvat ja käsittelevät usein samoja asioita, tavat ilmaista asiat ovat kuitenkin erilaiset. Tiede painottaa yleistä ja abstraktia taide taas tavoittaa yksilöllisen ja ainutkertaisen.
Hajova perhe -kirjassa taide ja tiede kohtaavat. Kirjan kirjoittajat ovat eri alojen yliopistotutkijoita, mutta heidän tutkimuskohteensa on Ian McEwanin vuonna 2007 ilmestynyt romaani Rannalla. Kirja keskittyy kahden nuoren avioliittoon, joka päättyy hääyön epäonnistumiseen kestettyään vain kymmen tuntia. Epäonnistuminen johtuu siitä, että morsian kieltäytyy seksistä aviovuoteessa ja mies syyttää tätä kylmyydestä.
Ratkaisevassa roolissa on aikakausi: vuosi on 1962. Silloin vanhat arvot ja säännöt olivat vielä voimassa, vaikka ensimmäiset huhut 60-luvun seksuaalisen kumouksen symbolista, e-pilleristä, olivat jo lehdissä. Lisäksi henkilöiden luokka-asema, morsiamen yläluokkaisuus ja miehen keskiluokkaisuus pidättää heitä vanhassa ja luo heidän välilleen ristiriitoja.
Taustalla on myös psykologisia syitä: morsian on joutunut isänsä hyväksikäyttämäksi, ja miehen äitisuhde on heikko äidin vammautumisen ja höperöitymisen takia.
Monitieteisellä kirjoittaja- ja tutkijajoukolla onkin käytössään monia teoreettisia viitekehyksiä psykoanalyysistä sosiologiseen luokka-analyysiin. Kohteena on traumaattisten kokemusten synnyttämä häpeä, ajalle ominainen puhumattomuus, luokkaristiriidat, ja muut ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat.
Tiede myös törmää rajoihinsa yrittäessään ottaa haltuun kaunokirjallista tekstiä. Eräässä kirjoituksessa myönnetäänkin, että tulkinta ei ole sama asia kuin tieto – ja tulkinnoistahan on aina kysymys kun astutaan monimerkityksellisen ja -tasoisen kaunokirjallisuuden maailmaan.
Kirjan ongelmana voi pitää sitä, että tutkijat yrittävät tulkita elävää tekstiä liikaa teorioiden käsitteellisten ja loogisten silmälasien läpi. Olisi voinut yrittää enemmän astua suoraan tekstin merkitysten virtaan ja kuunnella mitä tekstillä itsellään on sanottavanaan. Tieteen ja taiteen kohtaaminen olisi ollut tasa-arvoisempaa ja dialogisempaa.
