Toimittaja Boris Reitschuster: ”Saksalaismedia hukkasi kompassinsa”

Annu Kekäläinen

Boris Reitschuster on Venäjään erikoistunut saksalaistoimittaja, joka jätti Moskovan pelottavaksi kasvaneen häirinnän takia. Hän kommentoi kärkevästi Putinin Venäjää sekä saksalaistoimittajien ja -poliitikkojen Venäjä-suhdetta.

Kuva: Pavel Ruban

Toimittaja Boris Reitschuster on hauska mies ja hän tykkää esittää asiansa kärjistysten kautta. Aloitetaan yhdellä hänen häirintäanekdooteistaan.

– Eräs venäläinen uutislehti kirjoitti, että isoisäni suostutteli Hitlerin hyökkäämään Neuvostoliittoon. Isovanhempani tosin olivat tavallisia työläisiä, eikä heillä ollut mitään tekemistä poliittisen vallan kanssa, Reitschuster kertoo.

Hän sai äidiltään nimeksi Boris äidin ihaileman venäläiskirjailija Boris Pasternakin mukaan. 19-vuotiaana Boris lähti opiskelemaan Venäjälle. Länsisaksalaisnuorukaisesta tuli toimittaja. Vuosina 1999–2015 Boris Reitschuster johti Focus-viikkolehden Moskovan toimitusta, viimeiset vuodet Berliinistä käsin.

Reitschuster kertoo jättäneensä Moskovan turvallisuutensa takia: Hän tuli toistuvasti hakatuksi. Poliisi kävi hänen kimppunsa ja pidätti hänet. Häntä vastaan järjestettiin vihakampanja.

Tätä nykyä Reitschuster kirjoittaa Venäjä-kriittisiä tietokirjoja ja lehtijuttuja esimerkiksi Huffington Post ja Frankfurter Allgemeine -lehtiin ja juontaa omaa ohjelmaansa venäjänkielisellä Ost–West-televisiokanavalla Berliinissä. Hän myös luennoi hampurilaisessa politiikkaan ja talouteen keskittyvässä Haus Rissen –instituutissa.

Venäjä tarvitsee näennäiskritiikkiä

Reitschuster epäilemättä tuntee Venäjänsä hyvin ja on sen suhteen loputtoman utelias ja kriittinen. Ja hänellä on paljon mielipiteitä.

Palaamme sähköposti- ja puhelinhaastattelussa Brysselin häirintäseminaarin aiheisiin. Etenkin Reitschusterin näkemys saksalaistoimittajien ja -poliitikkojen enemmistön hyväuskoisesta suhteesta Venäjään on jäänyt kiinnostamaan.

Reitschuster kertoo lentävänsä Moskovaan haastatteluamme seuraavana päivänä.

– Pelottaako?

– Minun on annettu ymmärtää, että voin tällä hetkellä mennä sinne joutumatta vaikeuksiin, Reitschuster vastaa.

Jutussaan Huffington Postiin (21.4. 2017 Plötzlich steckte ich in eimen Polit-thriller: Was ich als Putinkritiker in einer russischen Talkshow erlebt habe) Reitschuster kuvailee absurdia tilannetta, kun venäläinen talkshow-juontaja yllättäen soitti hänelle eräänä iltapäivänä Berliiniin ja kutsui seuraavaksi päiväksi Moskovaan osallistumaan Turkin vaaleja käsittelevään keskusteluohjelmaan. Reitschuster kävi mielessään läpi erilaiset salaliittoteoriat ja kauhuskenaariot. Venäläistoimittaja puolestaan vakuutti, että Reitschuster saisi puhua ohjelmassa vapaasti omasta näkökulmastaan. Halu palata rakkaaseen Moskovaan voitti.

Reitschuster otti riskin, ja ohjelma sujuikin toimittajan lupaamalla tavalla. Reitschuster saattoi puhua sensuroimatta.

Lehtijutussaan Reitschuster analysoi ohjelmaa konstruktiona, jossa kaikille keskustelijoille jaettiin poliittisesti tarkoituksenmukaiset roolit. Hän kirjoittaa, kuinka Kreml tyypillisesti käyttää Venäjä-kriittisiä puhujia luomaan mielikuvaa muka vapaasta keskusteluilmapiiristä.

Jätskiä Vladimirille

Reitschusterin näkemys Venäjästä poikkeaa hänen kertomuksessaan radikaalisti saksalaisen valtavirtamedian käsityksistä.

– Saksalainen media on hukannut kompassinsa, Reitschuster väittää.

Hän luonnehtii kollegojaan vasemman laidan poliittisiksi kasvissyöjiksi, joilta puuttuu kaikkinainen kriittisyys Venäjää kohtaan. Sitä paitsi saksalaispoliitikot ovat yhtä Venäjä-myönteisiä kuin toimittajatkin.

Kylmän sodan päättyminen johti Reitschusterin analyysin mukaan Saksassa poliittiseen vegetarismiin, jossa harhaanjohtavasti uskotaan maailmanrauhaan ja harmoniaan.

– Kuin koko maailma olisi yksi suuri lastentarha. He haluavat antaa Vladimirille jätskiä, Reitschuster sanoo.

Hänen mukaansa Venäjällä on paljon vaikutusvaltaa Saksassa.

– Olen kirjoittanut kokonaisen kirjan siitä. Saksassa on isoja menestyksekkäitä venäläisiä verkostoja. Jotkut niistä ovat peräisin Itä-Saksan ajoilta. Venäjän vaikutus politiikkaan ja tiedotusvälineisiin on valtava. Puhuisin jopa Saksan suomettumisesta, Reitschuster kirjoittaa sähköpostissaan.

Hän myöntää kuitenkin, että jopa hänen kritisoimillaan televisiokanavilla ja Der Spiegel –viikkolehdellä on yksittäisiä Venäjään realistisesti suhtautuvia toimittajia. Niin tai näin, Reitschuster vaatii toimituksilta ideologisen lähestymistavan lopettamista ja astumista alas norsunluutorneistaan. Esimerkiksi sveitsiläismedia selviää hänen mukaansa Venäjä-uutisoinnista huomattavasti saksalaista paremmin.

– Jos vain katsoo saksalaisia keskusteluohjelmia ja lukee sanomalehtiä, saa epärealistisen kuvan Putinista ja Venäjästä. Se on suuri vaara, Reitschuster tarkentaa.

Süddeutsche Zeitung julkaisi Putinin virkaanastujaisista kertovan juttunsa yhteydessä etusivullaan 8. toukokuuta kuvan, jossa Nord Stream –kaasuputkihankkeessa mukana oleva entinen liittokansleri Gerhard Schröder onnittelee Putinia tämän syntymäpäivänä vuonna 2014. Sisäsivujen jutussa kirjoitetaan Saksan hallituksen kannanotosta, joka vastusti Putin-vastaisten mielenosoitusten väkivaltaista tukahduttamista. Schröder-kriittinen kuvateksti kertoo, että ex-liittokansleri, joka istui Putinin keväisten virkaanastujaisten eturivissä, pitää Saksan virallista Venäjä-politiikkaa vääränä.

Vaikea pakolaiskysymys

Toinen asia, jossa Reitschuster havaitsee saksalaismedian kompassin puutteen erityisen selvästi, on pakolaisasioista uutisoiminen. Hän väittää, etteivät turvapaikanhakijoihin neutraaliskriittisesti suhtautuvat jutut ole sallittuja saksalaisissa tiedotusvälineissä. Reitschuster viittaa Die Zeit -laatulehden artikkeliin, jossa vertailtiin tosiinsa turvapaikanhakijoiden vastaanoton hyviä ja huonoja puolia.

– Toimittaja, joka kirjoitti hyvin perustellun jutun miinuspuolista, joutui hurjan myllytyksen kohteeksi. Myöhemmin Die Zeitin päätoimittaja pyysi julkisesti anteeksi, että lehti oli julkaissut tällaisen poikkeavan näkökulman, Reitschuster kertoo.

Häirinti johti suojeluun

Huumori on Reitschusterin lempiase häirintää vastaan. Ja toisaalta häirintä on hänelle myös yksi osoitus työnsä merkittävyydestä.

Tällä hetkellä häntä häiritään vähemmän kuin tavallisesti, mutta vihapostia tulee edelleen runsaasti. Ja kerran Reitschuster on joutunut häirinnän takia jopa poliisin suojelukseen.

– Tosin hyvin matalalla tasolla, hän tarkentaa.

– Kun kirjoitin Facebookissa saamistani tappouhkauksista eräskin kollega, joka on johtava toimittajien oikeuksien puolustaja, syytti minua kirjani markkinoinnista. Tämä on täysin käsittämätöntä!

Boris Reitschuster vertaa itseään Länsi-Saksassa virkakiellossa olleisiin kommunisteihin. Hän kokee olevansa Venäjä-käsityksineen julkaisukiellossa valtaosassa saksalaismediaa.

Tiedetoimittaja 3/2018

Kannen kuva Shutterstock.

PÄÄKIRJOITUS

Tuukka Tammi: Tiedä kenet päästät ääneen

BRÄNDÄTYT

Petro Poutanen: Brändätyt – murentaako henkilöbrändäys pohjaa tieteelliseltä vakuuttavuudelta?

TIEDEVIESTINTÄ NYT

Mari Heikkilä: Tiede populistien kynsissä

Mari Heikkilä: ESOF oli taas pullollaan tiedettä

Lauri Keskinen: Avoin tiede isosti esillä ESOF 2018

Jari-Pekka Vuorela: Jatkuvuutta ei ymmärretä, mutta hyttysiä osataan tappaa

Visa Noronen: Suomalaisyliopistot Kremlin savuverhona

KOLUMNI

Salla Nazarenko: Venäjän toiset totuudet

Kirjat

Tarja Siuvatti: Tarpeellinen uusi opas jokaiselle metsässä liikkuvalle

Pekka Wahlstedt: Twitter – eliitin media

Pekka Wahlstedt: Sananvapauden vaiheita

Pekka Wahlstedt: Propagandan pitkä historia

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin