Tutkija toimittajan haastateltavana – yhteispeliä ja jännitteitä

Olli Seuri ja Piia Jallinoja jakoivat parhaat vinkkinsä

Sinikka Suominen

Terveyssosiologian professori Piia Jallinoja Tampereen yliopistosta ja Ylen politiikan toimittaja, Tampereen yliopiston työelämäprofessori Olli Seuri toteuttivat tiedeviestintäkongressissa suoran haastattelun – mutta myös purkivat yleisölle omat näkökulmansa. Toimittajan ja tutkijan välillä on jännitteitä, vaikka heillä on yhteisiäkin tavoitteita.

Pilke silmäkulmassa Olli Seuri vinkkasi, että toimittajiinkin puree imartelu. Piia Jallinoja painotti, ettei tutkijan pidä ripustaa arvoaan medianäkyvyyteen.
Kuva: Mikko Käkelä

Tieteelle ja journalismille yhteistä on totuudenmukaisuuteen pyrkiminen. Silti tutkimuksen kohteena on aina vain siivu jostakin asiasta, ja journalismi näyttää vain jonkin valitun siivun todellisuudesta.

Toimittaja ja asiantuntija ovat haastattelutilanteessa yleensä samalla puolella. Heillä on usein yhteisenä tavoitteena tiedon välittäminen yleisölle, toisin kuin vaikkapa silloin kun toimittaja haastattelee poliitikkoa.

Toimittajan mielestä tiede on paras tiedon lähde. Silti toimittajan tavoite ei ole edistää tiedettä, vaan saada yleisön huomio. Seuri viittasi floridalaisen Poynter-insituutin kouluttaja Al Tompkinsin listaan tekijöistä, jotka vetoavat yleisöön. Niitä ovat raha, perhe, terveys, turvallisuus, yhteisö, vääryys tai moraalinen tyrmistys, kuriositeetti ja viraalisuus.

Haussa tietoja, ja teräviä kommentteja…

Toimittaja haastattelee tutkijaa yleensä hankkiakseen tietoja. Toimittajan tavoite on tehdä yleisölle luettava ja ymmärrettävä juttu. Tosin toimittaja voi soittaa tutkijalle myös vain legitimoidakseen jutussa jonkin asian, jonka toimittaja jo tietää. Tutkijaa voi harmittaa se, että toimittaja soittaa ja haastattelee tutkijaa tunnin puhelimessa, ja sitten haastattelusta päätyy lopulliseen juttuun tutkijan asia vain jossakin sivulauseessa.

Toimittaja yleensä haluaa teräviä kommentteja käsiteltävään asiaan. Tutkijaa taas harmittaa, jos otsikointi tai kontekstointi ei ole tietoa kunnioittavaa. Toimituksen prosessissa jutun tehnyt toimittaja ei välttämättä päätä otsikosta itse, vaan joku muu toimituksessa voi muuttaa otsikon vetävämmäksi ja kärjekkäämmäksi. Lisäksi lyhyessä jutussa tutkijan on vaikea tuoda esille sitä, että asia on tutkimuksellisesti kompleksisempi kuin mitä toimittaja haluaa esittää.

Kun toimittaja soittaa tutkijalle…

Kun toimittaja soittaa tutkijalle, molempien pitäisi aina tietää, onko kyseessä taustahaastattelu vai oikea haastattelu. Joskus taustahaastattelu myös muuttuu lennossa varsinaiseksi haastatteluksi, ja toimittajan pitää sanoa ääneen, että kyseessä on haastattelu, jossa sanottua hän voi siteerata jutussaan. Aluksi tutkijan pitää pohtia, onko hän ylipäänsä asiantuntija siitä aiheesta, josta toimittaja haluaa haastattelun.

Ennen sovittua haastattelua tutkijan kannattaa miettiä, miten vaikeista asioista kerrotaan ymmärrettävästi ja mihin yhteyteen haastattelu tulee. Tutkija voi valita pari kolme keskeistä viestiä, jotka hän haluaa tuoda esille. Aihetta voi pallotella kollegoiden tai vaikka puolison kanssa. Jos aiheeseen liittyy numerotietoa, luvut ja prosentit kannattaa tarkistaa valmiiksi ja mahdollisesti lähettää toimittajalle jo etukäteen. Englanninkielisiä tieteellisiä artikkeleita ei kannata lähettää toimittajalle, koska yleensä hän ei ehdi lukea niitä, sen sijaan blogitekstejä tai kolumneja voi lähettää.

Kun toimittaja valmistautuu tutkijan haastattelemiseen, hän miettii haastattelun tavoitteen tai tavoitteita. Toimittaja kerää tietoa, lukee ja soittelee, ja saattaa jopa tehdä haastattelulle käsikirjoituksen. Yleensä haastattelun lähtee yleisestä ja päätyy yksityiskohtaan, tai toisinpäin. Yksityiskohta voi olla jokin ajankohtainen kiista tai tapahtuma.

Haastattelun jälkeen…

Jos juttu on menossa julkaistavaksi, tutkijan kannattaa pyytää juttu tarkistettavaksi ennen julkaisua. On toimittajankin etu, että juttuun ei päädy asiavirheitä. Toimittajan ei kuitenkaan ole pakko lähettää tutkijalle jutusta muuta kuin tutkijan sitaatit.

Tutkijan ei pidä yrittää muokata jutusta tieteellistä artikkelia, vaan hyväksyä se, että jotkut asiat on kirjoitettu tiedotusvälineen tyylin mukaisesti. Jos tutkijan omat ajatukset eivät ole menneet läpi, siihen voi joutua tyytymään ja miettiä, miten omaa viestiä voisi ensi kerralla terävöittää.

Tutkija voi tehdä omaa työtään tunnetuksi ja rakentaa tutkijabrändiään bloggaamalla, tubettamalla ja esiintymällä. Toimittajiin voi ottaa itsekin yhteyttä. Ennen yhteydenottoa kannattaa pohtia, miten kertoa asiasta tiiviisti ja mikä siinä on kiinnostavinta.

Pilke silmäkulmassa Olli Seuri vinkkasi, että toimittajiinkin puree imartelu. Toimittajalle voi esimerkiksi sanoa, että ottaa yhteyttä juuri häneen, koska hän on tehnyt kiinnostavia tiedejuttuja. Toimittajaa hivelee myös se, jos tutkija mainitsee, että hän ei tarjoa juttuaihetta muille vaan ainoastaan tälle toimittajalle tai tiedotusvälineelle.

Piia Jallinoja puolestaan muistutti, että tutkijan ei pidä ripustaa arvoaan näkyvyyteen mediassa.

Kirjoittaja on journalistiikan maisteriopiskelija Tampereen yliopistosta.

Kuuntele ja lue lisää:

Olli Seuri on haastatellut toimittajia heidän työstään ja muun muassa haastattelemisesta Avoin kysymys – podcast-sarjassa, jonka voi kuunnella Yle Areenasta.

Piia Jallinoja tutkii ruokaan ja syömiseen liittyviä ajankohtaisia trendejä. Tämä tuore Versus-lehden artikkeli selvittää vegebuumia: ”Mitä kyselytutkimukset paljastavat kasvisruokavalioiden suosiosta Suomessa?”

MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin