Vaikeita aiheita ja vihaisia puheita

Tuukka Tammi

Tämän vuoden Tieteen päivien teema oli rohkeus. Se taipuikin moneen aiheeseen ja näkökulmaan. Puhuttiin esimerkiksi tieteen rohkeudesta epäonnistua ja uudistua.

Monessa sessiossa rohkeus liitettiin tiedeviestintään: rohkeutta vaativiin aiheisiin ja yleisö- tai mediasuhteisiin. Näin myös Tiedetoimittajain liiton paneelissa ”Median kainot ja rohkeat – tiedon puolustamisen taito”, jossa pohdittiin tiedon puolustamista. Paneelissa tutkija ja tietokirjailija Sari Näre kuvasi, millaisiin lukijapalautteisiin hänen kirjansa Suomen sisällissodasta tai sodasta ja seksistä olivat johtaneet. Itse kerroin, kuinka vuosien varrella olen oppinut puhumaan huumetutkimuksesta kieli sopivasti keskellä suuta. Professori Kirsi Vainio-Korhonen pohti, miten tutkia seksityötä leimaamatta naisia. Tiedeviestijältä vaaditaan taitoa käsitellä julkisesti myös sellaisia asioita, jotka nostattavat mukavuusalueen ulkopuolelle meneviä reaktioita.

Tutkijoiden kohtaamaa vihapuhetta käsiteltiin monessa Tieteen päivien sessiossa. Aika moni kiukkua kohdanneista tutkijoista oli sitä mieltä, ettei vihapuhe ole kovin toimiva käsite. Parempi olisi puhua vaikkapa vihaisista ihmisiä, jotka puhuvat kriittisesti. Vihapuheen voisi rajata tarkoittamaan sellaista puhetta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on nostattaa vihaa kohdettaan kohtaan – vaikkei puhuja itse erityisen vihainen olisikaan.

Vihaa ja kiukkua useammin kiistanalaisia asioita tutkinut tai niistä viestivä saattaa kohdata ironiaa, sarkasmia tai naljailua. Sessiossa ”Kun tutkija kohtaa vihaa” Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro muistutti, että ironia aina ollut ”alamaisten” oma tapa käyttää valtaa. Vallanpitäjistä ja muista kellokkaista on kautta aikain tehty pilapiirroksia ja pilkkalauluja. Ja se on tärkeä sallia. Samaan hengenvetoon hän totesi, että tutkijan tai muiden asiantuntijoiden ei pidä lähteä mukaan ironisointiin, sillä se vie pohjan analyyttisen keskustelun mahdollisuudelta.

Vaikeista tiedeaiheista puhuminen ei teemana suinkaan tyhjentynyt Tieteen päivillä. Tiedetoimittajain liitto on vuodenvaihteessa käynnistänyt kirjahankkeen, jonka työotsikko on ”Vaikeat ja viheliäiset”. Tarkoituksena on käsitellä tieteen popularisoinnin haasteita ja aiheita, jotka ovat syystä tai toisesta vaikeita käsitellä.

Pääkirjoitus
Ulla Järvi: Portto vai silpputyöläinen? Tutkijalta termit toimittajan suuhun

JUSSI VALTONEN: TIETEEN TOISTETTAVUUSKRIISI ON UHKA MYÖS TIEDEJOURNALISMILLE
Jussi Valtonen: Tiedeyhteisön ankarat kasvukivut
Jussi Valtonen: Kriittisyyttä myyntipuheisiin

DINOSAURUKSIA, IHMISIÄ JA KÄÄRMEITÄ
Maija Karala: Kuinka dinonäyttely syntyy?
Jukka Mikkonen & Jarkko S. Tuusvuori: Saunamatka Vienaan
Antti Koli: Käärmeet lehdissä ja luontokamerassa
ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Salla Nazarenko: Algoritmivallan hallinnassa nopeus on valttia
Helena Raunio: Energiamurros ja ilmastonmuutos yhdistävät – Journalisti loikkaa yli maiden rajojen

ALGORITMIT JA ENERGIAMURROS HAASTAVAT TIEDEVIESTIJÖITÄ
Pasi Kivioja: Tekoälyn peruskurssi kasvattaa mediakriittisiä kansalaisia
Mikko Suominen: Kaikki hyvä ei maksa – tutustu ilmaisohjelmiin!
Kolumni
Salla Nazarenko: Perustulo venäläiseen malliin

Näin sen luin
Sanna Kivimäki: Riippuu ja roikkuu…niin mistä?

Kirjat
Pekka Wahlstedt: Tutkijoilla näytön paikka parantaa tiedeviestintää
Pekka Wahlstedt: Robotteja syvemmältä
Pekka Wahlstedt: Teknisesti tekoälystä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin