Viron korkeakoulut: kansainvälisyyttä ja korkeakoulumaksuja

Sanna Kivimäki

Viron ja Suomen korkeakouluissa eletään osittain samankaltaisten haasteiden kanssa. Korkeakouluja on kummassakin maassa väkimäärään nähden suhteellisen paljon, alhainen syntyvyys pienentää ikäluokkia ja koulutuksen kansainvälistymisessäkin on omat haasteensa. Virolaisiin korkeakouluihin rekrytoidaan mielellään väkeä Suomesta ja muualtakin. Suomalaiset opiskelijat saavat puolestaan kansainvälistymiskokemusta joskus jopa kotona asuen.

-Realiteetti on, että meitä on vain 1,3 miljoonaa, ja potentiaalisten opiskelijoiden määrä vähenee koko aina, sanoo Maiki Udam Archimedeksestä, joka koordinoi tutkimus- ja opetushankkeita Virossa. – Koulutus on kuitenkin kauttaaltaan laadukasta ja siihen on satsattu paljon. Esimerkiksi Pisa-tuloksissa Viro sijoittui kolmanneksi vuonna 2015. Sekä valtion yliopistot että yksityiset yliopistot noudattavat laatukriteerejä ja tutkinnot ovat Euroopan unionin käytäntöjen mukaisia, hän jatkaa.

Myös virolaisten opiskeluedellytyksiä yritetään parantaa, esimerkiksi alhaista syntyvyyttä ajatellen. Esimerkiksi Tartossa toimivaan Maatalousyliopistoon on järjestetty lastenhoitomahdollisuus ja Tallinnassa toimiva Eesti Business School tarjoaa stipendejä opiskeleville äideille. Monet yliopistot järjestävät opetusta iltaisin ja viikonloppuisin, jotta työssäkäyvätkin voisivat opiskella.

Klassisista yliopistoista kansainvälisille koulutusmarkkinoille

Paljon puhutun kansainvälisyyden tavoitteet ja suunnat ovat vaihdelleet historian saatossa. Esimerkiksi luonnontieteistä ja semiotiikasta kuuluisan Tarton yliopiston (1632) perusti Ruotsin kuningas ja professorit pestattiin Saksasta, Ruotsista ja Suomestakin. Neuvosto-Viron aikaan kansainvälisyys tarkoitti valtion sisäistä, pakollista kansojenvälisyyttä. Aika katkaisi yleiseurooppalaisen yliopistokehityksen esimerkiksi yhteiskuntatieteissä, filosofiassa, taloustieteissä ja kasvatustieteissä; lääketiedettä ja tekniikkaa tarvittiin toki neuvostomaassakin.

Katrin Saks (vasemmassa kuvassa) ja Maike Udam.

Katrin Saks (vasemmassa kuvassa) ja Maike Udam.

Kaikille pakolliset opinnot olivat laaja-alaisia. – Äitini kertoi, että 1980-luvulla yliopistossa pidettiin kaikille pakollinen kurssi pölyn olemuksesta ja lajeista, kertoo Grete Ahtola, joka työskentelee Study in Estonia –projektissa. Pääaineenaan Greten äiti opiskeli suomalais-ugrilaisia kieliä.

Viidenkymmenen vuoden erikoisesta vaiheesta huolimatta – tai ehkä juuri siksi – virolaiset taideyliopistot vahvistuivat, sillä taide säilyi Neuvosto-Virossa suhteellisen vapaana ilmaisukeinona. Vaikka tyyli-ihanteita saneltiinkin, esimerkiksi virolainen grafiikka ja animaatiotaide voivat hyvin etenkin 1980-luvulta lähtien.

EU:n tuelle uuteen nousuun

Maan uudelleenitsenäistymisen jälkeen tiedollista tyhjiötä täyttivät lukuisat yksityiset yliopistot, jotka tarjosivat koulutusta muun muassa kansainvälisissä suhteissa, markkinoinnissa ja englannin kielessä. Nyt yksityisten yliopistojen määrä on vähentynyt ja yliopistojen tarjonta fokusoitunut muutenkin. – Olemme tainneet päästä eroon postsovjet-leimasta, sanoo Katrin Saks, Baltic Film and Media Schoolin johtaja. – Kun viimeksi kyselimme, miksi Erasmus-vaihto-opiskelijat halusivat juuri Viroon, vastauksena ei enää ollutkaan menneisyys, vaan pohjoismaisuus, hän jatkaa.

Tallinnan teknillisen yliopiston Mektory-innovaatiokeskusta luotsaa Tea Varrak. Vieressä suomalaisopiskelijoita.

Tallinnan teknillisen yliopiston Mektory-innovaatiokeskusta luotsaa Tea Varrak. Vieressä suomalaisopiskelijoita.

Korkeakoulu-uudistuksia on toteutettu 2000-luvulla virolaiseen tapaan vauhdikkaasti. Kuten muuallakin virolaisessa yhteiskunnassa, eteenpäin menon tuntu on vahva, oli sitten kyse digitaalisten sovellusten käyttöön otosta tai avaruustutkimuksen edistämisestä. Joidenkin mielestä mennään vähän turhankin vauhdikkaasti- tehdään ensin ja ajatellaan sitten.

Moni uudistus on peräisin ajatuksesta Euroopan yhtenäisestä koulutusalueesta, jossa tutkinnot ovat keskenään vertailukelpoisia. Kaksiportainen tutkintojärjestelmä, jossa ensin suoritetaan kandin tutkinto ja sitten erikseen maisterin tutkinto, onkin otettu Virossa tosissaan. Esimerkiksi moni suomalaisopiskelija hakeutuu Virossa suoritetun kandin jälkeen jonnekin muualle maisterin opintoihin – tai päinvastoin. Suomalaisille Virossa opiskelu on edullista, joissain tapauksissa jopa ilmaista. Maan hintataso on muutenkin suomalaisopiskelijalle erittäin ystävällinen.

Gradujen tarkastusta laivalla

Nykyisin Helsingin ja Tallinnan välillä seilaa opiskelijoiden lisäksi myös yliopistojen henkilökuntaa. Yhä useampi suomalainen kokee virolaisyliopistot aiempaa houkuttelevammiksi työpaikoiksi. Kasvatustieteilijä Erika Löfström työskentelee Tallinnan yliopiston opetuksen innovaatioista vastaavana vararehtorina ja matkustaa viikoittain Tallinnan ja Helsingin väliä. Laivalla tulee tehdyksi yksi jos toinenkin keskittymistä vaativa tehtävä.

– Yliopistokulttuurissa on kyllä eroja Suomeen verrattuna, hän sanoo. – Virossa päätöksenteossa kuunnellaan huomattavan paljon niitä, joita päätökset koskevat. Ihmiset myös odottavat, että pääsevät sanomaansa näkemyksensä ja osallistuvat keskustelutilaisuuksiin. Oman kokemukseni mukaan suomalaisessa yliopistokulttuurissa on vähemmän yhteistä keskustelua, hän jatkaa. – Toisaalta, Virossa odotetaan määräyksiä ”sinetiksi” päätöksille, joita ei kuitenkaan tulkita niin kirjaimellisesti kuin Suomessa. Ulkopuolisen voi olla vaikea hahmottaa, milloin asiat ovat tulkinnallisia ja milloin eivät, hän kertoo.

Teknillisessä yliopistossa LVI-asioita havainnollistetaan diskossa.

Teknillisessä yliopistossa LVI-asioita havainnollistetaan diskossa.

Myös työkulttuureissa on joitain eroja. – Virossa silmään pistää erityisesti työntekijöiden joustavuus, Erika Löfström kertoo. – Esimerkiksi lomalta saatetaan palata kesken kaiken, mikäli jokin raportointi tai muu asia sitä vaatii. Monet yliopiston opettajat työskentelevät viikonloppuisin, koska opintoja järjestetään myös silloin.

– Tuntuu siltä, että yhteisöllisyys on virolaisessa työkulttuurissa aivan keskeinen tekijä ja yhteisöllisyyden luomiseen panostetaan enemmän kuin Suomessa, Löfström kiittää. – Vapaamuotoisia työkokouksia pidetään usein yliopiston ulkopuolella. Myös syntymäpäivien viettäminen yhdessä työtovereiden kanssa on tärkeää. Yksikön palaveri voi alkaa sillä, että onnitellaan viikon syntymäpäiväsankarit ja he tarjoavat työtovereilleen kakkukahvit, hän kuvailee.

 

Kirjoittaja osallistui 20.–23.5. Study in Estonia -lehdistömatkalle. Study in Estonian tehtävänä on Viron korkeakoulutuksen edustaminen ja tunnetuksi tekeminen Viron ulkopuolella. Organisaatio tekee yhteistyötä kaikkien Viron yliopistojen kanssa, jotka tarjoavat englanninkielisiä tutkintoon johtavia opinto-ohjelmia. Study in Estonian toimintaa koordinoi virolainen Archimedes-säätiö ja se saa rahoituksensa Euroopan sosiaalirahastosta.

 

Korjaus 5.6.2017 klo 14.30: Kasvatustieteilijä Erika Löfström työskentelee Tallinnan yliopiston opetuksen innovaatioista vastaavana vararehtorina ja matkustaa viikoittain Tallinnan ja Helsingin väliä. (Poistettu aiempi väärä nimike: opetuksesta vastaava vararehtori).

MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin