Uutiset

Suuret ikäluokat muuttavat käsityksiä vanhuudesta

24.01.2016 | 4:36

Timo Niitemaa

Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat synnyttivät aikanaan nuorisokulttuurin ja jotain siitä on tarttunut mukaan heidän eläköityessään, arveli Vanhustyön keskusliiton tutkija Marja Saarenheimo Tieteiden talolla 21.1. pidetyssä Tiedetoimittajain liiton tilaisuudessa.

Saarenheimo totesi, että käsitykset ikäpolvista ovat olleet muutoinkin muutoksessa. Kronologinen ikä ei entiseen tapaan määritä yhteistä kokemusmaailmaa. Nuoruus on pidentynyt ja niin sanottu keski-ikä kaventunut. Eläköitymistä ei seuraa niinkään vanhuus, vaan erityinen ”kolmas ikä”. Suuret ikäluokat elävät nyt juuri tätä vaihetta.

Kolmas ikä ei Saarenheimon mukaan ole oikeastaan ikäkausi vaan paremminkin elämäntyyli. Ollaan jo poissa työelämästä, mutta edelleen suhteellisen terveitä ja aktiivisia niin kansalaisina kuin kulttuurin ja palvelusten kuluttajina. Vanhenemisen mallia ei haeta enää omien vanhempien sukupolvelta. EdeSaarenheimos oma ikäpolvi ei ole välttämättä ensisijainen samastumisen kohde, vaan eri-ikäiset voivat identifioitua esimerkiksi yhteisen harrastuksen kautta.

Aktiivisen vanhuuden takana on paitsi tietty kulttuurin muutos ennen kaikkea lääketieteen huima kehitys. Eläkkeellä oloaika on pidentynyt, sitä voi kestää neljäkin vuosikymmentä. Tutkijat ovat laajalti yhtä mieltä siitä, että eliniän lisäys on tullut ennen kaikkea terveisiin vuosiin.

Suurten ikäluokkien vahva asema saattaa aiheuttaa myös sukupolvien välille jännitteitä, joita erilaiset elämänkokemukset vahvistavat.  Kasvavat taloudelliset ongelmat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisessä lisäävät myös haasteita. Saarenheimo kannustaakin sukupolvia käymään enemmän dialogia keskenään. Se on molemmille hyödyllistä. Hän käytti tietokonevertausta: nuoren kovalevylle on kertynyt vähemmän dataa, mutta prosessori on sitäkin nopeampi. Ikääntyvällä asia on päinvastoin. Yhdessä he muodostavat kelpo kompuutterin.

Saarenheimon alustus herätti erittäin vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tilaisuus kuului liiton seniorien iltapäiväkahvisarjaan. Läsnäolijoiden enemmistö tunnisti itsensä juuri Saarenheimon esittelemän aktiivisen kolmannen iän edustajiksi. Esko Rahikainen tiivistikin huuhkajien aktiivisen elämänasenteen lopuksi hieman rehvakkaaseen tunnukseen: ”Dreijaa oma tuhkauurnasi!”

Tapahtui perjantaina 23. lokakuuta 2015

18.01.2016 | 5:06

Tiedekeskus Heurekassa, Vantaalla seuraavaa…

Paluu tulevaisuuteen – liiton 30-vuotisseminaarin ja juhlavastaanoton tunnelmia Adolfo Veran kuvaamina.

Kongressi keskittyi puhumaan, muistelemaan ja kuvittelemaan ottaen huomioon mahdolliset riskit ja todennäköisyydet sekä pitämään kiinni kaikista mahdollisuuksista.

Harri "Heko" Montonen näytti 30-vuotisvastaanoton Popup-tiedeshowssa ilmiöitä, jotka ovat periaatteessa tavallisia, mutta käytännössä varsin jännittäviä. (Kuva: Adolfo Vera)

Harri  Montonen näytti 30-vuotisvastaanotolla Popup-tiedeshowssa ilmiöitä, jotka ovat periaatteessa tavallisia, mutta käytännössä varsin jännittäviä.

Kongressi alkoi nimilapun etsinnällä

Kongressi alkaa sisääntulolla ja oman nimilapun ja paikan etsinnällä. Hymy on tärkeä! Opiskelija Ella Porra jaksoi hymyillä koko päivän.

Kongressi alkaa sisääntulolla ja oman nimilapun ja paikan etsinnällä. Hymy on tärkeä! Opiskelija Ella Porra jaksoi hymyillä koko päivän.

 

Kongressi puhui, keskusteli, äänesti ja vaikuttui

Kongressiin ja juhlavastaanotolle osallistui päivän ja illan aikana noin 120 liiton jäsentä ja yhteistyökummpania.

Kongressiin ja juhlavastaanotolle osallistui päivän ja illan aikana noin 120 liiton jäsentä ja yhteistyökummpania.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen toi valtiovallan terveiset liiton juhlaseminaariin. Mikko Myllykoski vastaanotti. Ministeri kertoi puheessaan yliopistoille ja korkeakouluille suuntaamastaan tulevasta kirjeestä, jonka vastaanotto on ollut hyvin kriittinen.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen toi valtiovallan terveiset liiton juhlaseminaariin. Mikko Myllykoski vastaanotti. Ministeri kertoi puheessaan ennakkotietoja  yliopistoille ja korkeakouluille suuntaamastaan kirjeestä, jonka vastaanotto on sittemmin ollut hyvin kriittinen.

Kongressin alkuosan puhujat, Sami Kallinen (vas.), Juho Ruotsalainen sekä selin kuvassa Eeva Pitkälän kanssa keskusteleva Jussi Valtonen herättivät todella yleisönsä. Millainen on tiedetoimittajien tulevaisuus?

Kongressin alkuosan puhujat, Sami Kallinen (vas.), Juho Ruotsalainen sekä selin kuvassa Eeva Pitkälän kanssa keskusteleva Jussi Valtonen herättivät todella yleisönsä. Millainen on tiedetoimittajien tulevaisuus?

Elina Hiltunen,pieni

Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen maalasi jännän, varsin teknologisen tulevaisuudenkuvan.

 

Työkseen ennustavat panelistit kirvoittivat monet naurut! Lääket.prof. Anna Keski-Rahkonen, meteorologi Juhana Hyrkkänen ja vanhempi ekonomisti Meri Obstbaum yleistajuistivat tiedettä ja kuvasivat työtään hersyvästi. Pääsihteeri Ulla Järven tarvitsi vain johdatella.

Työkseen ennustavat panelistit kirvoittivat monet naurut! Lääket.prof. Anna Keski-Rahkonen, meteorologi Juhana Hyrkkänen ja vanhempi ekonomisti Meri Obstbaum yleistajuistivat tiedettä ja kuvasivat työtään hersyvästi. Pääsihteeri Ulla Järven tarvitsi vain johdatella.

 

Mikko Myllykoski jatkaa koulutusta painottavan yhdistyksen johdossa

05.11.2015 | 1:06
Kuva: Adolfo Vera

Hakasalmen huvilassa Helsingissä järjestetty Tiedetoimittajain vaalikokous valitsi puheenjohtajaksi jatkamaan yksimielisesti Heurekan elämysjohtajan, Mikko Myllykosken.

Yhdistyksen hallitus jatkaa lähes entisellä kokoonpanolla, kun erovuorossa olleet Mikko Suominen ja Tiina Raevaara saivat jatkopestin. Toimittaja Katja Bargumin jättäessä hallitustyön hänen tilalleen valittiin vapaa tiedetoimittaja Minna Malja.

Liiton vuoden 2016 oimintalinjauksista keskusteltiin kokouksessa erityisen vilkkaasti. Toiveita ja ehdotuksia tuli hallitukselle runsaasti, eikä yhdistys aio levätä laakereillaan ensi vuonnakaan. Koulutus on entiseen tapaan keskeisellä sijalla toiminnassa, ja ensi vuonna painotetaan jäsenten ammatillista tiedeviestintään liittyvää koulutusta.

Liiton hallituksen koulutustyöryhmä linjasi, että ensi vuoden tärkeimmät omat koulutustapahtumat ovat Sanan valta 2 -koulutus huhtikuun 19. päivänä Tieteiden talolla Helsingissä ja 3. kansallinen tiedeviestinnän kongressi Helsingissä syksyllä. Lisäksi liiton 60+-ryhmä järjestää useita tapahtumia ja myös aluetoiminta jatkuu nykyiseen tapaan.

Samoin stipendejä tullaan jakamaan AAAS-tiedeviikolle Washingtoniin (extranetissa lomakelinkki) sekä myöhemmin haettavaksi julistettaviin kohteisiin EASE:n kongressiin 10.–12.6. Strasbourgissa ja ESOF-tapahtumaan Manchesterissa 23.–27. heinäkuuta.

Liiton talous näyttää ensi vuonnakin vakaalta. Budjetin loppusumma on 355 000 euroa, jossa suurimmat menoerät ovat apurahat ja palkinnot (116 000 €), koulutustoiminta (102 000 €) ja julkaisu- ja tiedotustoiminta (70 000 €).

Yhdistyksen suurin tulonlähde eli Kopioston maksamat valokopiointi- ja digitaalisen kopioinnin korvaukset ovat ensi vuonna Kopiostolta saadun tuoreen ennakkoarvion mukaan noin 315 000 euroa. Huolestuttavaa on se, että etenkin valokopioinnin tuotto romahtaa Kopioston oman arvion mukaan noin viidenneksen, eikä reilusti kohoava digitaalinen kopiointi tule täysin tuota vajetta korvaamaan.

Kun Kopiosto-korvaukset ovat yleensä vuosi vuodelta nousseet, joudutaan korvaavia tulonlähteitä etsimään entistä aktiivisemmin, jotta toiminta ja apurahat voidaan pitää nykytasolla.

 

Tiedeviestinnän ilmiöitä kootaan kirjaksi

Ensi syksynä ilmestyy ensimmäinen vuosikirja-tyyppinen julkaisu, jossa käsitellään tiedeviestinnän ajankohtaisia ilmiöitä. Tietokirja saanee kaupallisen kustantajan.

Hallitus valitsi kirjan toimittajiksi VTT Tuukka Tammen ja FT Ulla Järven.

 

 

 

 

Paluu tulevaisuuteen – Tiedetoimittajain liiton 30-vuotisseminaari

26.09.2015 | 12:01

(Trilogian 3. osa)
Perjantaina 23. lokakuuta 2015
Tiedekeskus Heureka, Vantaa

Kongressi keskittyy puhumaan, muistelemaan ja kuvittelemaan ottaen huomioon mahdolliset riskit ja todennäköisyydet sekä pitämään kiinni kaikista mahdollisuuksista.

Kuva: Shuttersock

Kuva: Shuttersock

OHJELMA

Klo 11.45–13 Ilmoittautuminen ja tutustuminen Heurekan näyttelyihin

Klo 12–13 Omakustanteinen lounas (ennakkoilmoittautuminen)

Klo 13–13.15 Avaus
Tiedetoimittajain liiton puheenjohtaja, Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykoski

Klo 13.05–13.45 Media vuonna 2045
Projektitutkija Juho Ruotsalainen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

Klo 13.45–14.00 Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen tervehdys liitolle

Klo 14–14.15 Median digitaalinen tulevaisuus -kommentti
Digital direktör Sami Kallinen, KSF Media

Klo 14.15–15.00 Minne matka, tiedetoimittaja?
Kirjailija, vapaa tiedetoimittaja Jussi Valtonen

Klo 15.00-15.45 Iltapäiväkahvit ja opastettu näyttelykierros

Klo 15.45 – 16.30 Teknoelämää 2035 – Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme
Futuristi Elina Hiltunen, What´s Next Consulting Oy

Verryttelyä ja porinaa


Klo 16.40-17.30
Paneeli: Ammattina ennustaminen
Keskustelijat:
Apulaisprofessori Anna Keski-Rahkonen, Helsingin yliopisto, Kansanterveystieteen osasto.
Vanhempi ekonomisti Meri Obstbaum, Suomen pankki, Rahapolitiikka- ja tutkimusosaston ennustetoimisto
Meterologi Juhana Hyrkkänen, Ilmatieteen laitos

Klo 17.30 Päätös ja siirtyminen vastaanotolle

Suomen tiedetoimittajain liiton 30-vuotisvastaanotto

Klo 18–20 Tiedetoimittajain liiton 30-vuotisvastaanotto, Heureka
Juontajina Katja Bargum ja Jari Mäkinen
Ohjelmassa muisteluita, tulevaisuuden irtiottoja ja Otatko riskin -näyttely
Buffet

Klo 20.30–22 Liiton viralliset jatkot Tulisuudelman yökerhossa
”Back to the eighties” – Pasi-Helena -nostalgiabändi
Snacks-tarjoilua

Klo 22– Epäviralliset jatkot Tulisuudelman yökerhossa, jossa keikalla on myös hyvin nostalginen Neljä ruusua. (Omakustanteinen)

ILMOITTAUDU KAIKKIIN PÄIVÄN TAPAHTUMIIN KLIKKAAMALLA TÄTÄ LINKKIÄ

Onko verkkokirjoituksella tieteellistä arvoa?

28.08.2015 | 3:17

Maria Lassila-Merisalo

Näyttökuva 2015-7-9 kello 17.57.40

Jos tutkijat tekevät tutkimusta vain rahoittajille ja toisilleen, mitä virkaa tutkimuksella edes on?

Tämä oli ydinsanoma tiedeviestintään kantaa ottavassa tekstissäjonka kirjoitin keväällä. Teksti julkaistiin Avoin tiede ja tutkimus ‑hankkeen verkkosivulla. Hanke on Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen.

Ilmoitin uudesta julkaisusta työpaikkani Jyväskylän yliopiston kirjastoon, jonne julkaisujen kirjaaminen on meillä keskitetty. Minulle vastattiin, että valitettavasti tällainen blogitekstiksi luettava julkaisu ei kuulu vielä Opetus- ja kulttuuriministeriön luokittelujärjestelmään ja jää täten kirjaamatta.

                                                                                         ”Tieteen kansantajuistaja ei saa työstään virallista meriittiä”

Vuoden 2004 lakiuudistuksessa yliopistoille annettiin kolmas tehtävä: perinteisen tutkimus- ja opetustehtävänsä ohessa niiden tulee ”toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta”.

Muutos ei ollut järin mullistava. Yliopistoinstituutioon on alusta alkaen liittynyt luontevasti yhteiskunnallinen osallistuminen.

Eri asia on, kannustaako yliopisto tutkijoitaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Toisinaan tuntuu siltä, että akateeminen instituutio vaalimalla vaalii kuilua itsensä ja maailman välissä.

Tieteen kansantajuistaja ei saa työstään virallista meriittiä, vaan jopa päinvastoin: hänen akateemiset ansionsakin saatetaan asettaa kyseenalaisiksi.

Tieteelliset journaalit tavoittavat kuitenkin melko vähän ei-akateemisia lukijoita. Yliopiston kolmannen tehtävän toteuttamiseksi tarvitaan tutkijoita, jotka kirjoittavat vierailijakolumneja, esseitä ja asiantuntija-artikkeleita sellaisiin julkaisuihin, jotka tavoittavat lukijamassoja. Myös blogeihin, joita on Suomessakin kirjoitettu jo hyvän toistakymmentä vuotta.

                            ”Vuodesta 2017 alkaen rahoitusta ohjataan entistä selvemmin korkean tason julkaisuihin.”

Julkaisut muodostavat 13 prosentin osuuden yliopistojen rahoituspotista. Kuluvan vuoden alusta lähtien tämän osuuden jakoperusteena on toiminut Julkaisufoorumin tasoluokitus.

Luokituksessa julkaisut on jaettu neljään tasoon: 0, 1, 2 ja 3. Yliopisto saa eniten rahaa kakkos- ja kolmostason julkaisuista. Elämme nyt siirtymäkautta, ja vuodesta 2017 alkaen rahoitusta ohjataan entistä selvemmin korkean tason julkaisuihin.

Julkaisufoorumin ylläpitäjät korostavat, ettei luokitusta tule käyttää yksittäisen tutkijan työn arviointiin saati ohjaamiseen. Tästä huolimatta on tutkijoita, joiden on käsketty julkaista ainoastaan kakkos- tai kolmostason julkaisuissa. Tästä saattaa esimerkiksi seurata, että tutkija ei voi julkaista oman alansa tutkimusta suomeksi. Tämä ei totisesti edistä yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Jotakin hyvääkin: tämän vuoden alusta lähtien kaikenlaiset yleistajuiset julkaisut, kuten artikkelit ammatti- ja yleisölehdissä, ovat olleet mukana rahoitusmallissa. Kerroin on minimaalinen 0,1, mutta symbolinen arvo vie oikeaan suuntaan.

                                                                                                                                       ”Minä suivaannuin.”

Miten kävi oman blogitekstini? Minä suivaannuin. Lähetin ministeriöön sähköpostia ja tiedustelin, miten voi olla mahdollista, että tiedeviestintää käsittelevä, yliopiston kolmatta tehtävää täsmällisesti edustava ja ministeriön oman hankkeen sivuilla julkaistu teksti ei täyttäisi tieteellisen julkaisun vaatimuksia?

Ylitarkastaja vastasi, että ministeriön tuoreimman linjauksen mukaan julkaisuni kuuluu kuin kuuluukin tämän vuoden alusta lähtien luokkaan E, suurelle yleisölle suunnatut julkaisut.

Välitin ylitarkastajan viestin yliopiston kirjastoon ja sain julkaisuni tietokantaan. Informaatikko kiitti ja lupasi kertoa uudesta käytännöstä kaikille julkaisutietojen kirjaajille. Ministeriö kun tiedottaa uudet käytännöt yliopistolle vasta syksyllä.

Ei niin pientä matoa, ettei se pyrkisi eteenpäin, kirjoitti Esa Kero aikanaan. Mutta hitaasti tässä mennään.