Väärä riskiarvio on riski

11.11.2013 | 11:25
Amerikkalainen riskikonsultti David Ropeik jyrisi aiheettomien pelkojen riskeistä.

Amerikkalainen riskikonsultti David Ropeik jyrisi aiheettomien pelkojen riskeistä.

Riskejä ja niiden hahmottamista pohdittiin monissa maailmankonferenssin istunnoissa. Kovimmat kortit löi pöytään amerikkalainen riskikonsultti ja entinen toimittaja David Ropeik.

”Riskimme kasvavat, jos pelkäämme jotain asiaa liikaa tai liian vähän. Väärästä riskiarviosta seuraa riskialttiita valintoja, stressiä ja haitallisia poliittisia päätöksiä”, David Ropeik jyrisi.

Hän ruoski erityisesti säteilypelkoa. Hänen mukaansa ionisoivan säteilyn haittoja on liioiteltu tuntuvasti. Pienistä säteilymääristä ei ole haittaa tai haitta on mitätön.

Perusteena Ropeik käyttää lukuisia tutkimuksia, joita on tehty Hiroshiman ja Nagasakin pommeista elossa säilyneistä, hibakushista.

Hibakushat olivat ydinräjähdyksen aikana alle kahden kilometrin päässä räjähdyksen nollapisteestä, joka oli suoraan pommin räjähdyskohdan alapuolella.

Ropeik korostaa, että 67 vuotta kestänyt, kolmen sukupolven yli ulottuva tutkimus todistaa atomipommin pitkäaikaisvaikutukset pieniksi. Elinaikainen syöpäriski kasvoi vajaan prosentin, eikä seuraavalla sukupolvella havaittu geneettisiä vaurioita.

Monta mieltä säteilyn haitoista

Tiedemaailmassa ei ole konsensusta radioaktiivisen säteilyn haitoista. Jotkut tutkijat uskovat, että säteily on aina haitallista. Toisen teorian mukaan olemme evoluution myötä tottuneet säteilyyn, ja pienet säteilymäärät voivat jopa edistää terveyttä.

Hibakushat saivat voimakkaan kertaannoksen. Tilanne saattaa olla erilainen, kun säteily on vähäistä, mutta jatkuvaa.

Maailmassa on seutuja, joilla radioaktiivinen taustasäteily on huomattavan voimakasta – paljon yli Suomen arvojen, jotka puolestaan ovat huomattavasti yli Japanin arvojen. Edes voimakkaimmin säteilevillä alueilla Turkissa tai Brasiliassa ei ole havaittu, että paikallinen väestö sairastaisi syöpää enemmän kuin muualla.

Mielenkiintoinen on myös Suomessa julkaistu tutkimus Lapin poromiehistä, jotka ovat altistuneet muuta väestöä voimakkaammin sekä Neuvostoliiton ydinpommien että Tšernobylin laskeumille Lapissa. Tutkijat odottivat näkevänsä seuraukset runsastuneina syöpätapauksina, mutta tulos olikin päinvastainen: poromiehillä on vähemmän syöpää kuin muilla suomalaisilla.

Tulos saattaa johtua jostain muusta tekijästä kuin säteilystä, mutta ainakin se todistaa, ettei säteily ole tässä tapauksessa lisännyt merkittävästi syöpää.

Tšernobylin ja Neuvostoliiton ydinpommien laskeumien koskettamilla poromiehillä on vähemmän syöpää kuin muilla suomalaisilla.

Ydinpommi synnytti pelon

Ropeik vetoaa Spencer Weartin kirjaan The Rise of Nuclear Fear.

Säteilypelon taustalla on ymmärrettäviä tekijöitä: kylmän sodan aikainen ydinpommipelko, ydinsodan vastainen liike, ilmakehässä suoritetut ydinkokeet ja modernin ympäristöliikkeen nousu.

Meillä on myös taipumus pelätä ihmisen aikaansaamia riskitekijöitä enemmän kuin luonnollisia riskitekijöitä.

”Ydinvoima on ihmisen tuote. Se yhdistetään syöpään, jonka ajatellaan aiheuttavan kovia kipuja. Radioaktiivinen säteily on näkymätöntä. Pelko kasvaa, jos säteilyä tuottaa ja säätelee järjestelmä, johon ihmiset eivät luota.”

Pelko on voimakasta Yhdysvalloissa ja Britanniassa, missä ihmiset eivät luota viranomaisiin ja näkevät hallinnon enemmän vihollisena kuin ystävänä. Ranskassa tilanne on rauhallisempi. Turistikierrokset ydinvoimaloissa olivat suosittu kesälomahuvi aina syyskuun 2011 terrori-iskuun asti.

Myös kulttuuriset tekijät vaikuttavat. Meillä on taipumus muotoilla mielipiteitämme yhteneväisiksi sen ryhmän mielipiteiden kanssa, johon samastumme voimakkaimmin. Ryhmä sanelee, miten haluaisimme yhteiskunnan toimivan ja millaisia normeja haluamme noudattaa.

”Ydinsäteilypelko on kasvattanut ydinvoimalle tiukemmat ja kalliimmat turvallisuusstandardit kuin millekään toiselle energiamuodolle. Siksi myös ydinvoimaloista on tullut suhteessa kalliimpia kuin mistään muusta energialähteestä.”

Konservatiivi ei usko tieteeseen

Amerikkalainen Shawn Otto totesi, että tieteestä on tullut yhä enemmän uskon asia. Emme näe mikroaaltoa, emme osaa itse valmistaa älypuhelinta. On vain uskottava, mitä toiset niistä sanovat.

Koulutus ei aina paranna luottamusta tieteeseen – joskus jopa päinvastoin. Shawn viittaa Pew-tutkimuslaitoksen vuonna 2008 Yhdysvalloissa tekemään tutkimukseen.

Republikaaneista college-koulutetuista vain 19 prosenttia uskoo ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan totta. Pelkän high school -koulutuksen saaneista republikaaneista ilmastonmuutokseen uskoo 31 prosenttia.

”Koulutus ehkä antaa itseluottamusta ja tunteen, että on selvillä asioista, vaikka faktat eivät olisikaan hallussa.”

Ilmastonmuutosta koskeva vääristymä pätee kuitenkin vain poliittisesti konservatiivien joukossa. Demokraattien keskuudessa tulos on toinen.

Myös Otto keskittyi säteilypelkoon ja painotti, että matkapuhelinsäteilyn pelkääminen on järjetöntä.

Säteilyn energiaan vaikuttavat intensiteetti ja taajuus. Iho säteilee infrapunaa paljon enemmän kuin kännykkä mikroaaltoja. Lisäksi infrapunan taajuus on miljoona kertaa isompi kuin mikroaaltojen taajuus. Tämän perusteella ihon lämpösäteily on paljon vaarallisempaa kuin kännykän mikroaaltosäteily.

Fukushiman siivoaminen vaikeaa

Japanin tiedetoimittajaliiton puheenjohtaja Hikino Hajime on niin ikään harmissaan ylimitoitetusta säteilypelosta.

”Japanilaiset vaativat, ettei ruokaan, energiaan rokotuksiin, lääkkeisiin ja säteilyyn liity pienintäkään riskiä. Nollariski ei kuitenkaan ole tästä maailmasta.”

”Ihmiset pelkäävät yhä enemmän riskejä, jotka tieteellisten todisteiden mukaan ovat suhteellisen pieniä. Samalla he unohtavat oikeat ja vakavat riskit kuten tsunamit, ydinaseet tai väestöräjähdyksen.”

”Kun nuudelipaketin kyljessä on iso punainen leima Ei sisällä geenimuunnettuja aineksia, asiakkaalle syntyy mielikuva, että geenimuunneltu vehnä tai riisi on vaarallista.”

Hajimen mukaan pelko on suurelta osin täysin tunneperäinen asia, jota on vaikea haihduttaa faktatiedolla. Hän havainnollistaa tilannetta videolla, jossa on lasiastiassa mukamas ulostetta; kukaan ei joisi mielellään vettä tällaisesta astiasta vaikka se olisi välillä pesty perusteellisesti.

”Suhteeton säteilypelko on pakottanut Japanin viranomaiset asettamaan niin alhaiset säteilyn turvarajat, että Fukushiman ydinvoimala-alueen puhdistaminen on mahdotonta. Alueella on hurjat määrät matalaradioaktiivista rojua ja roskaa. Ulkopuolella asuvat eivät halua jätteitä alueelleen eivätkä vihanneksia, kalaa tai polttopuita alueelta.”

Huhtikuussa 2011 hallitus nosti yleisölle sallitun, Fukushimasta peräisin olevan säteilyn alarajan tasolta 1 mSv/vuosi normaalitilanteessa tasolle 20 mSv/ vuosi hätätilassa. Hallituksen ydinvoimaneuvonantaja professori Kosako erosi vastalauseena sille, että uusi raja koski myös lapsia. Monet evakuoidut ja aktivistit vaativat, ettei Fukushimasta koituva ylimääräinen säteilyannos saa ylittää 1 mSv:ä vuodessa.

Japanilaisten keskimääräinen säteilyannos on 3,8 mSv vuodessa eli samaa tasoa kuin Suomessa. Maailmalla on kuitenkin alueita, joissa luonnollinen taustasäteily ylittää moninkertaisesti nämä rajat.

Raili Leino
Kirjoittaja on Tekniikka ja talous -lehden toimittaja ja Suomen tiedetoimittajain liiton varapuheenjohtaja.