Väkivaltauutisoinnin järjen äänet

11.11.2013 | 10:20

”Joukkosurman faktat on tarkistettava vähintään kahdesta toisistaan riippumattomasta lähteestä”, Shankar Vedantam sanoo. Tappajan mieli -paneelissa keskusteltiin tiedetoimittajien roolista joukkosurman uutisoinnissa.

Joukkosurmat laukaisevat maailmanlaajuisia mediamyrskyjä. Mikä rooli tiedejournalisteilla voisi olla oikean tiedon tuottamisessa hektisiin online-toimituksiin?

”Uutiset antavat vääristyneen kuvan naisiin Suomessa kohdistuvasta väkivallasta”, Meri Valkama sanoo.

Kun tapahtuu kouluampuminen, terroriteko tai muu isoon yleisöön kohdistuva väkivallanteko sen tapahtumapaikasta tulee hetkessä maailman huomion keskipiste.

Toimituksissa ympäri maailmaa alkaa mediamyrsky ja tuhannet toimittajat syöksyvät kilpaa uutisoimaan tapahtumia.

Mikä rooli tiedejournalismilla voisi olla asiallisen ja oikeellisen tiedon saamisessa online-toimituksiin?

15 minuutin ja kahden lähteen sääntö

 

”Olla ensimmäinen ei ole sama kuin olla oikeassa”, huomauttaa Yhdysvalloissa rikoksista kirjoittava tiedetoimittaja Shankar Vedantam.

”Aivan aluksi olisi syytä tarkistaa toimituksen työprosessit. Saatujen faktojen tarkistaminen on tehtävä vähintään kahden toisistaan riippumattoman lähteen avulla”, Vedantam jatkaa.

”Eikä kaksi lähdettä riitä. Tarvitaan myös kaksi toisistaan riippumatonta asiantuntijaa taustoittamaan tilannetta”, sanoo puolestaan Journalisti-lehden toimittaja Meri Valkama.

”Oslon tapahtumien uutisointi karkasi käsistä isoissakin lehtitaloissa. Lehdet syyttivät aluksi kaupungissa räjähtäneestä pommista muslimeja ja alQaidaa. Twitterissä ja Facebookissa oli kuitenkin jo kerrottu vaaleasta miehestä, joka tulittaa nuoria Utøyan saarella.”

Spekulointi nostattaa ennakkoluuloja

 

Ampumisjutut tuottavat aina monenlaista spekulointia teon syillä ja vaikuttimilla. Toimittajat pohtivat paljon tekijän mielenterveyttä. Puhutaan autismista ja skitsofreniasta.

”Tällaiset jutut tuottavat ikäviä ennakkoluuloja sairastavia kohtaan”, aiheesta kirjoittanut Curtis Brainard sanoo. Hän on Columbia Journalism Review -lehden tieteellisten verkkouutisten päätoimittaja ja johtaa puhetta sessiossa.

”Pelkästään Yhdysvalloissa on yli miljoona skitsofreniaa sairastavaa henkilöä. 99,99 prosenttia heistä ei koskaan ryhtyisi massamurhaajaksi. Missä se promille siis on”, Vedantam kommentoi.

”Totuus on, että meiltä yksinkertaisesti puuttuu tutkittu tieto profilointien tekemisestä.”

Tutkimustietoa asekeskusteluun

 

Kotitalouksien tuliaseet ovat kestoaihe, joka nousee yleensä esille ampumisten yhteydessä, panelistit toteavat miltei yhdestä suusta.

”Asekeskustelu jumittuu helposti juupas-eipäs -akselille. Tämän voi välttää, jos näkee aseet kansallisena terveysuhkana”, huomauttaa joukkosurmien psykologisista tutkimuksista kirjoittanut Vedantam.

Hänen mielestään toimittajien pitäisi pohtia, mikä riski aseet todellisuudessa ovat kotona. Kysymykset ovat tällöin empiirisiä ja niihin voi vastata tutkimustiedolla.

”Tuomitsemista hyödyllisempää olisi esittää tutkimustietoja aseiden helpon saatavuuden todellisista haitoista. Yhdysvalloissa pikaistuksissa ja impulsiivisesti tehtyjen itsemurhien uhriluvut ovat huomattavasti suurempia kuin koulusurmien”, Vedantam jatkaa.

Miksi yksi tieto leviää ja toinen ei?

 

”Tragedia on aina dramaattinen, mutta megauutisointi syntyy, kun mukana on jotain hyvin pahantahtoista, jonka voi pelätä tapahtuvan itselleen”, Vedantam pohtii.

”Ihmiset haluavat tietoa siitä, mitä pelkäävät eniten, vaikka riski kohdata pelon kohde, esimerkiksi elokuvien sarjamurhaaja Hannibal Lecter, on minimaalisen pieni.”

Vedantamin mielestä on tärkeä muistaa, että joukkosurmat ovat kaikesta kohusta huolimatta hyvin harvinainen väkivallan muoto.

Ei myöskään ole samantekevää, missä sävyssä ja miten toimittaja uutisensa kirjoittaa. Pienen palstatilan saavat uutiset mielletään helposti vähemmän tärkeiksi.

”Uutiset antavat vääristyneen kuvan naisiin Suomessa kohdistuvasta väkivallasta”, Meri Valkama sanoo.

”Tästä hyvä esimerkki on yksi suomalaisen yhteiskunnan pahimmista epäkohdista, naisiin kodeissa kohdistuva väkivalta ja siitä kirjoitetut uutiset”, sanoo aiheen tutkimukseen tutustunut Meri Valkama.

Valkama kertoo, millaisia hätkähdyttäviä tuloksia journalismintutkija Minna Nikunen sai perehtyessään Suomen neljän suurimman sanomalehden tapaan uutisoida murha-itsemurhista.

Jos uhri on nainen ja tekijä tämän miespuoliso, tapaukset uutisoidaan yleensä lyhyesti muiden rikosuutisten joukossa. Jos tilanteessa ulkopuolinen joutuu vaaraan tai lapsella on riski traumatisoitua, uutisarvo kasvaa.

”Nikusen mukaan murha-itsemurhien syitä ei koskaan pohdita mediassa. Näin siitä huolimatta, että vuosien 2005–2010 aikana suomalaiset miehet ovat surmanneet 135 entistä tai nykyistä naispuolisoaan. Suomalaiset koulusurmaajat taas tappoivat koko 2000-luvulla 18 ihmistä”, Valkama huomauttaa.

Eeva Pitkälä
Kirjoittaja on tieteeseen ja tekniikkaan erikoistunut vapaa toimittaja.