Valolla on varjopuolensa

02.01.2015 | 1:19

Pekka Wahlstedt

Jari Lyytinmäki & Janne Rinne : Valon varjopuolet. Valosaaste ympäristöongelmana. Gaudeamus 2014, 255 s.

Saasteista ja niiden aiheuttajista on kirjoitettu jo vuosikymmenet. Vaan yksi on jäänyt joukosta pois: valon aiheuttama saaste. Yksi syy on se, että valon on kaiken hyvän symboli – puhutaan tiedon valosta, järjen valosta, ja 1700-luvulla tieteen soiduilla uskonnollista pimeyttä vastaan taistellutta liikettä kutsutaan valistukseksi.

Mutta liika on liikaa. Valon varjopuolet-kirja esittelee kaikkialla vellovan valon haitallisia vaikutuksia niin kasveihin ja eläimiin kuin ihmiseenkin.

Liika valo häiritsee esimerkiksi kasvien kasvua sitä kiihdyttämällä, johtaa hyönteisiä ja lintuja harhaan, sotkee ihmisen uni- ja syömisrytmin – unettomuus ja liikalihavuus johtuvat osaksi valosta. Ja valolla on osuutensa jopa nykyajan pahimman vitsauksen, syövän yleistymiseen.

Yksinkertaisilla keinoilla saataisiin jo paljon aikaan – valtava osa valoista palaa turhaan silloinkin kun kukaan ei ole paikalla, ikään kuin symbolisesti.

Vaikka valoa pidetään edistyksen mittarina, joka kruunaa ja kohottaa kaupungin maaseudun yläpuolelle, monet ihmset kaipaavat nykyään pimeää – etunenässä tähtitieteilijät, mutta myös tavalliset ihmiset nauttivat pimeydestä, etenkin siihen liittyvästä rauhasta ja hiljaisuudesta.

Kirjassa todetaankin, että niin ihminen kuin kasvit ja eläimet ovat geneettisesti sopeutuneet valon ja pimeyden vuorotteluun. Pimeys on yksi alkuperäisen luonnon tunnusmerkeistä.

Valon ja varjon tasapainoon saattaminen ja vaaliminen symboloi ja edistää myös tasapainoa ihmisen ja luonnon välillä.