Gaudeamus ja Vastapaino lienevät maamme tunnetuimmat ja arvostetuimmat tiedekirjakustantajat. Edellinen on Helsingin yliopiston yliopistokunnan vuonna 1968 perustama ja Helsingin yliopiston omistama, jälkimmäinen syntyi 40 vuotta sitten eri alojen opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien yhteistyöllä.
Vastapainolla julkaissut filosofi Mikko Lahtinen esittelee siellä työskenteleviä ja työskennelleitä ihmisiä ja kustannusosakeyhtiön arkea. Lahtinen kuitenkin keskittyy enemmän Vastapainon kirjoihin kuin itse Vastapainoon. Hieman hassua, koska ainakin moni tämän kirjan lukija tuntenee Vastapainon kirjat huomattavasti paremmin kuin niiden kustantajan.
Nimestä Vastapaino tulee mieleen vastustaminen tai vastavirtaan uiminen. Suurin osa kirjoista on Lahtisen sanoin kriittistä yhteiskunnallista kirjallisuutta. Ensimmäinen yli 600 julkaistusta teoksesta oli Raimo Blomin opus Yhteiskuntateoria ja valtio.
Vastapaino onkin huomattavasti vasemmistolaisempi kuin Gaudeamus, ja Marxin nimi esiintyy Lahtisen kirjassa melkein joka lehdellä. Tosin Lahtinen tarkentaa, että kyse on vasemmistolaisuudesta hullun vuoden 1968 hengessä, jolloin kaiken kattavien teorioiden sijasta alettiin painottaa avointa kriittistä henkeä ja yhteiskunnallista keskustelua. Vastapaino haluaa olla riippumaton niin puoluepolitiikasta kuin yliopistoinstituutiostakin.
Kirjoja on ilmestynyt laaja kirjo yhteiskunnallisista ja filosofisista aiheista musiikkiin, mediaan, sukupuolentutkimukseen, ympäristöön ja jopa ”salatieteisiin” asti. Ja tietysti suuret klassikot Darwinista ja Freudista Heideggeriin, Weberiin ja Foucaultiin on käännetty suomeksi.
Kiintoisaa on seurata Lahtisen esittelyjä vuosikymmenten periodilla. Alkutaipaleella kukaan ei tiennyt eikä kirjoittanut esimerkiksi globalisaatiosta tai ilmastonmuutoksesta, mutta myöhemmin niistä on ilmestynyt kirjoja hyllyittäin.
Vastapainon kirjojen kronikka toimii suurten yhteiskunnallisten muutosten indikaattorina ja kertoo, miten kustantamo on pysynyt ajan valtimolla ja välillä kurkottanut tulevaisuuteenkin.
Tulevaisuuteen Lahtinen raottaa ovea seuraavin sanoin:
”Nyt, 40 vuotta myöhemmin, Vastapainon toimintaan osallistuu edelleen alkuvuosienkin kirjoittajia, lukijoita ja vastuunkantajia. Neljäkymmentä vuotta sitten he olivat suunnilleen saman ikäisiä kuin ovat nykyään nuorimmat kustantamon elämään eri tavoin osallistuvat ihmiset. Miten taitavasti ja millaisen innostuksen vallassa vastapainolaiset kustantamoaan kehittävät, ratkaisee tämän merkittävän suomalaisen kustantamon kohtalon. Olisikin todella riemukasta päästä tekemään käsillä olevan kirjahistorian laajennettu laitos Vastapainon viidessäkymmenessä vuodessa julkaisemasta ehkäpä jopa yli tuhannesta teoksesta!”.
