Riitta Korhonen, Helén Partti, Riitta Saarinen, Liisa Takala: Tiedenaisia. Suomalaisia tutkimuksen ytimessä. Docendo 2010.
Äärimmäisen älyllinen ja abstrakti tiedemaailma lienee kauimpana naisen perinteisestä roolista, mutta nyttemmin naiset ovat nousseet myös tieteen huipulle. Tiedenaisia-kirjassa kertoo urastaan ja elämästään 15 kansainvälisesti tunnettua tutkijanaista.
Tosin jotkut tiedenaisista toteavat olevansa alalla, jota miehet vieläkin hallitsevat. Näin esimerkiksi taloustieteilijä Kaisa Kotakorpi ja terrorismin tutkija Leena Malkki. Aivotutkija Minna Huotilainen toteaakin, että tyttöjen matemaattisia lahjoja vähätellään – vaikka kaikkien tutkimusten mukaan tytöt ovat Suomessa tälläkin perinteisesti kaikkein miehisimmällä alalla kirineet poikien ohi.
Paradoksaalisesti suurin osa kirjan tiedenaisista edustaa kovia luonnontieteitä, kuten hiukkasfysiikkaa, lääketiedettä, avaruusfysiikkaa, biologiaa… Toki mukana on humanistejakin vanhuustutkimuksesta antropologiaan.
Monia, niin humanisteja kuin luonnontieteilijöitäkin motivoi rahaa ja mainetta enemmän tieteellinen uteliaisuus ja halua parantaa maailmaa. Esimerkiksi avaruustutkija Minna Palmroth on tietoinen ja huolissaan siitä, että maapallon lisäksi sitä ympäröivä avaruus täyttyy romusta. Myös avaruutta tulisi käyttää viisaasti ja kestävästi. Nanotutkija Joy Wolfram taistelee syöpää vastaan käyttämällä potilaiden omia nanopartikkeleja, jotka, toisin kuin keinotekoiset nanopartikkelit, eivät vaurioita maksaa.
Verotusta tutkiva Kaisa Kotakorpi arvostelee työttömille suunnattua aktiivimallia. Se kyllä patistaa koulutetut parempiosaiset etsimään työtä, koska työnteko palkitsee paremmin kuin turhauttavilla kursseilla istuminen. Mutta aktiivimallin varsinainen kohde eli heikko-osaiset syrjäytyvät entistä enemmän.
Yliopistoa monet tiedenaisista arvostelevat. Ei varsinaisesta sukupuolisyrjinnästä, jota ei edes 50-luvulla syntynyt vanhuustutkija Marja Jylhä ole kohdannut, vaan huolen kohteena on, että yliopisto on muuttunut tehtaaksi ja tutkiminen suorittamiseksi. Tämä ei yhdenkään kirjan naishuippututkijan mielestä lupaa hyvää huippututkimuksen tulevaisuudelle.