Terhi Kouvo on monessa mukana. Vertaisarvioidun Aikuiskasvatus-tiedelehden toimituspäällikkyys on hänen päätoimensa Kvs-säätiössä. Sen rinnalla hänellä on aina meneillään hankkeita ja viestintää – kunnon generalisti siis.

Teksti: Jukka Nortio

 

Keskustelumme aikana hän kertoo mediakasvatuksen ja tiedeviestinnän hankkeista kuten tutkimuksen laadunvarmistamisen #Vertaisarvioin-kampanja, lääketieteen opiskelijoiden Vastalääke.fi, meneillään oleva uutistenlukupajahanke sekä Haagan puistofilosofia -tapahtuma. Niitä yhdistää Kouvon intohimo ja kyky ideoida, tuoda yhteen samaan päämäärään pyrkiviä ihmisiä, testata heidän kanssaan ideoita sekä lopulta tehdä ne todeksi.

– Minulla on halu rakentaa tiedepohjaista dialogia kaikessa, mitä teen, Kouvo sanoo.

Miten saat ihmiset innostumaan?

– Ehkä se johtuu kansatieteilijän taustastani. Olen tottunut tarkkailemaan ilmiöitä ja kulttuuria ja tunnistamaan aiheita, jotka vaativat keskustelua. Uskon, että kun asiat ovat innostavia, niin innostus tarttuu.

Mutkan kautta tiedetoimittajaksi

Kouvo oivalsi oman tiedetoimittajan kutsumuksensa mutkan kautta. Valmistuttuaan Tampereen yliopistosta pääaineenaan Suomen ja Skandinavian historia hän työskenteli museoissa esimerkiksi oppaana, museolehtorina ja tutkijana ja alkoi siinä ohessa kirjoittamaan tapahtumista.

Ensimmäinen juttu oli Savon Sanomien kansatieteellinen vieraskynäkolumni Snellmanin patsaan paljastamisesta Kuopiossa vuonna 1886. Kun muutkin jutut menivät hyvin kaupaksi, Kouvo alkoi kirjoittaa muun muassa Lapsen  Maailmaan, Opettaja-lehteen ja Karjala-lehteen.

Seuraava askel oli järjestöviestijän pesti Karjalan Liitossa. Sen jälkeen alkoi viisivuotinen ura Editan humanististen oppikirjojen ja tietokirjojen kustannustoimittajana.

– Oppikirjat tehtiin tutkijavetoisesti, mikä oli todella antoisaa. Silloin opin, että mitä kokeneempi tutkija on, sitä vähemmän hänellä on maneereja ja enemmän uskallusta kertoa asioista yksinkertaisesti.

Kun Kouvo siirtyi vuonna 2004 Kansanvalistusseuraan (Kansanvalistusseura sr.), hän toimitti aluksi puoliksi tietokirjoja ja puoliksi Aikuiskoulutuksen maailma -lehteä, tutummin Aimaa. Työn sisältö eli vuosien varrella, kunnes hän ryhtyi vuonna 2017 vastaamaan Aikuiskasvatus-lehdestä.

Luottavainen ja laaja-alainen diletantti

Hakeutuminen tiedeviestijäksi juontaa juurensa Kouvon opiskeluaikoihin, jolloin hän käytti akateemista vapautta täysimääräisesti hyväkseen. Hän opiskeli Tampereen ja Helsingin yliopistoissa kansatieteen ja Suomen historian lisäksi englannin kääntämistä ja tulkintaa, saksan kieltä, taidehistoriaa, sosiologiaa ja viestintää.

– Olen oikein kunnon generalisti, laaja-alainen diletantti, Kouvo myöntää.

Monenlaista tekemistä on tukenut hänen luottamuksensa siihen, että elämä kantaa ja vie oikeaan suuntaan. Aluksi museotyö tuntui omalta, mutta tekstityö alkoi vetää koko ajan enemmän puoleensa.

– Huomasin, että olen omimmillani enemmän tekstin parissa kuin että suunnittelisin näyttelyitä tai tutkisin esineitä. Nyt luotan siihen, että oma ääni kantaa teksteissä ja muiden tekstintekijöiden tukena.

Humanistina ja useita aloja ymmärtävänä hän kokee, että on helppoa tutustua aina uusiin aloihin ja hankkia niistä lisää tietoa. Generalistina hänellä on asenne, että tietää suurin piirtein, missä keskustelussa ollaan ja mistä hankkia lisää tietoa.

Kun Kouvo pohtii työtaivaltaan, hän korostaa sisäisen motivaation merkitystä.

– Asioita on tullut vastaan, olen tarttunut niihin ja huomannut, että ne ovat olleet sopivia minulle. Nautin uuden oppimisesta ja arvojen mukaisesta työstäni.

Aikuiskasvatus-lehti rakentaa tutkitulla tiedolla yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa kaikille. Se tarjoaa lukijoilleen sekä pääsyn avoimen tutkimustiedon äärelle että oikeuden oppia läpi elämän.

– On tärkeää, että Aikuiskasvatus on avoimesti saatavilla verkossa heti tuoreeltaan ja koko historialtaan. Ajattelen, että tutkimustieto on yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon perusta. On antoisaa olla osa tätä prosessia.

Selkeämpää maailmaa rakentamassa

Tiedetoimittajain liitto on antanut Kouvolle oppia, yhteisön ja tukea ammatilliselle identiteetille. Narratiivisten tiedekirjojen lukupiiri ja mentorointiryhmä ovat olleet pienyhteisöjä, jossa Kouvo on ollut aktiivisesti mukana.

– Kummassakin ryhmässä meillä on ollut eri suunnista katsovia ihmisiä keskustelemassa kiinnostavista aiheista. Vapaamuotoinen ammatillisen osaamisen kartuttaminen on ollut antoisaa.

Tiedetoimittajain liitolla ja tiedetoimittajilla on Kouvon mukaan merkittävä yhteiskunnallinen rooli.

– Tiedetoimittajat vahvistavat sitä, että tiede näkyy yhteiskunnassa, on mukana, kun tehdään päätöksiä. Uskon, että meillä on yhteinen missio tehdä maailmasta selkeämmin ymmärrettävä.

– Liitolla on myös tärkeä merkitys apurahojen myöntäjänä. Ne mahdollistavat vapaille tiedetoimittajille sen, että työn tekeminen on ylipäänsä mahdollista. Näin syntyy kirjoja, juttuja ja tapahtumia, jotka vahvistavat tutkimustietoa yhteiskunnassa, Terhi painottaa oman uratarinansa päätteeksi.