Jatulintarhoja eli labyrinttejä esiintyy suurten vesistöjen rannoilla ja harvoin sisämaassa, kunnes kaukaa Lapin erämaasta löytyi labyrintti. Se rikkoo perinteiset käsitykset, mitä jatulintarha on, ja miten sitä voi tulkita.
Syksyllä 2021 biologi Jaakko Pohjoismäki kulki maalinnun pyynnissä Savukosken Kairijoella. Ammattitutkijan katse kiinnittyi kangasmaassa kuvioon, joka pilkisti kuntan alta. Se näytti liian säännönmukaiselta luonnon muodostelmaksi.
”En muistanut nähneeni aikaisemmin vastaavaa”, Pohjoismäki kertoo. Hän lähetti GPS-paikkatiedot maantieteilijä Tero Mustoselle. He epäilivät kohdetta jatulintarhaksi. Lapin maakuntamuseon arkeologi Jari-Matti Kuusela vahvisti epäilyn.
”Savukosken jatulintarha poikkeaa rakenteeltaan tunnetuista Itämeren rantojen tarhoista. Kairijoen tarha on uurrettu maahan ehkä siksi, ettei lähellä ole kiviä. Rakentaja kaivoi jatulintarhan muodon maahan ja kasasi maan reunoiksi kannakselle ikään kuin korostamaan muotoa”, Mustonen kertoo.
Jatulintarhoja on kolmenlaisia: ristikeskustainen, munuaisenmuotoinen ja spiraali. Kuuselan mukaan Savukosken jatulintarha on todennäköisesti ristikeskustainen tai sen variaatio.
Tarhoja esiintyy ympäri Eurooppaa ja erityisen paljon Itämeren rannoilla ja Perämeren pohjukassa. Suomessa niitä on noin 150.
Tulkinnat muuttuvat
John Kraftin mukaan vanhin ajoitettu labyrintti on 3250 vuotta vanha. Labyrintti liitetään usein Kreetan Minoksen palatsiin, jossa Theseus tappoi Minotauros-hirviön. Ariadne antoi Theseukselle lankakerän, jonka avulla sankari löysi ulos sokkeloisesta luolasta. Mika Waltari kertoo Sinuhessa Minotauros-myytistä muunnelman, jossa Sinuhe yrittää pelastaa härkätanssijatar Minean hirviöltä.
Pronssikauden labyrinttiperinne välittyi roomalaisille ja keskiajan kirkonrakentajille. Arkeologi Eero Siljander kertoo, että Chatresin katedraalissa pyhiinvaeltajat konttasivat mosaiikkilabyrintin sokkeloista tarhan keskukseen, Jerusalemiin.
Siljander arvelee, että keskiajalla katolinen jatulintarhaperinne unohtui, ja myöhemmin ihmiset alkoivat pohtia niiden arvoitusta. Suomalaiset tutkijat pitivät jatulintarhoja aluksi leikkipaikkoina, mihin viittaa skandinaavinen nimi jungfrudans, neidontanssi. Myöhemmin rannikon jatulintarhat liitettiin merenkulkuun, säihin ja kalastustaikoihin. Turun Maarian kirkon seinälabyrintti eksyttää pirua, ettei se pääse häiritsemään uskovaisten maallista vaellusta.
Arkeologi Petteri Pietiläisen mukaan jatulintarhat olivat katselupisteitä, joissa voitiin visuaalisen hallinnan kautta ilmaista alueen omistusoikeutta.
”Samaan aikaan eri ryhmät eri alueilla käyttivät symbolia eri tarkoitukseen. Jatulintarhalla ei välttämättä ole vain yhtä merkitystä. Nimiäkin oli useita”, Kuusela sanoo.
Vanha kansa kutsui labyrinttejä jatulintarhoiksi. Jatuli tarkoittaa jättiläistä. Tarhoja kutsuttiin myös nimillä Jeriko, Babylon ja Troijan linna.
Kolme erilaista jatulintarhan tyyppiä: ristikeskustainen, munuaisenmuotoinen ja spiraali. Kaavio Eero Siljander.
Savukosken jatulintarhan merkitys
Savukosken löytöpaikka sijaitsee kahden kilometrin päässä Kairijoesta, joka laskee Kemijokeen. Labyrintti on Kuuselan mukaan poikkeavassa paikassa verrattuna muihin jatulintarhoihin, joista suuri osa sijaitsee Itämeren rannalla ja muutama Etelä-Karjalan sisämaassa.
”Etelä-Karjalan tarhat sijaitsevat kuitenkin järvellisessä maisemassa. Siksi Savukosken jatulintarha ei ole ensimmäinen sisämaan löytö. Linkki vesistöön on etelässä selkeämpi kuin Kairijoella. Linnun silmin se löytyy Lapistakin. Se ei ole rannassa mutta kohtuullisen lähellä Kemijoen kulkureittiä.”
Lapin kartta osoittaa, että Kemijoki sivujokineen muodostaa muinaisen valtatieverkoston, jota pitkin käytiin kauppaa pohjoiskalotin alueella. Kemijoki yhdisti Kuolan ja Itämeren.
”Savukoski sijaitsee vedenjakaja-alueella. Kainuun maaperästä löydetään muinaismuistoja samanlaiselta vedenjakaja-alueelta, koska ne ovat kaupankäynnin ja kulkemisen solmukohtia.”
Kuuselan ryhmä kaivoi kesällä 2023 Savukosken Sotataipaleelta viikinkiaikaisen kalmiston. 1960-luvulta vähän etelämpää löytyi Suomen vanhimmat rautakautiset tikarit. Löydöt osoittavat, että myös Kemijokea pitkin kuljettiin ja kuljetettiin arvotavaraa. Mutta liittyvätkö ne jatulintarhaan?
Muinaiset erä- ja kauppareitit
Maantieteilijä Tero Mustonen on tutkinut pohjoista maankäyttöä ja kulttuurisia yhteyksiä, joista maailmalla palkittu teos Eastern Sámi Atlas kertoo. Mustonen uskoo, että Kairijoen jatulintarhalla on monikulttuurinen yhteys Itämeren hylkeenpyytäjä- ja kalastajayhteisöihin ja skandinaaveihin sekä idässä Kuolan asukkaisiin. Savukosken jatulintarha keskusteli kahteen suuntaan.
”Jatulintarhoja esiintyy runsaasti myös Kuolan niemimaalla, jossa turjansaamelaiset ja venäläiset pomorit harjoittivat kauppaa Ponoi-joen suistossa ja Kantalahdessa. Venäjällä labyrintit tulkitaan vanhemmiksi kuin Suomessa”, Mustonen kertoo.
”Nykyajan saamelaiskulttuurien tutkijat eivät tunnista jatulintarhaa saamelaiseksi perinteeksi. Kuolassa saamelaiskyliä sijaitsi kuitenkin jatulintarhojen lähellä. Perinne tunnettiin siellä ja melko varmasti tarhojen rakennustekniikka. Tiedämme saamelaiskulttuurien keskiajasta hyvin vähän, ja Kuolan Akkalan ja Itä-Lapin keminsaamelainen kulttuuri ovat kuolleet.
Mustonen esittää kolme jatkokysymystä:
1. Miksi joku näki vaivaa rakentaa jatulintarhan kauas kylistä?
2. Miksi Kairijoen jatulintarha on juuri siinä paikassa?
3. Onko jatulintarhoja Kemijoen varrella enemmän?
Nauvon jatulintarha erottuu kalliopohjasta, koska se ladottiin tyypilliseen tapaan kivistä. Savukosken tarha tehtiin uurtamalla maahan. Labyrinttien ensimmäisin tarkoitus 3500 vuotta sitten unohdettiin, ja jokainen aikakausi keksi niille uutta käyttöä ja selityksiä. Kuva Tapani Niemi
LÄHTEET:
Artikkeli perustuu Kuuselan ja Mustosen haastattelujen lisäksi seuraaviin lähteisiin:
Kraft, John. Trojans murar. Labyrinter under 3000 år. Västerås 2022.
Kuusela, Mustonen, Pohjoismäki. Lapin ensimmäinen sisämaan jatulintarha. Muinaistutkija 1/2023.
Siljander, Eero. Hollolan Lakikallion erikoinen jatulintarha. Hiisi 2/2017
Pietiläinen, Petteri. GIS-analyysi keskiaikaisen Etelä-Karjalan jatulintarhoista. Muinaistutkija 4/1999.
