Marraskuussa 2019 maa järisi Länsi-Balkanilla sijaitsevan Albanian rannikolla. Maanjäristyksessä kuoli kymmeniä ihmisiä ja tuhansia loukkaantui. Yli viisi tuhatta ihmistä menetti kotinsa. Albania sai tuhojen korjaamiseen kansainvälistä apua ja maan hallitus ilmoitti käyttävänsä jälleenrakennukseen suuria summia.

”Olemme seuranneet siitä saakka, mihin rahat menevät ja toteutuvatko lupaukset”, Klodiana Kapo kertoo Tiranan keskustassa sijaitsevassa Faktojen toimistossa.

Faktoje on Albanian ensimmäisen ja ainoan faktantarkistusorganisaatio ja Kapo sen toiminnanjohtaja.

Faktoje kävi syksyllä tarkistamassa rakennuskohteita rannikkokaupunki Durrësissa. Pormestari oli ilmoittanut kaikkien korjaustöiden valmistuvan syksyllä 2021. Faktoje-järjestön mukaan vain alle 10 prosenttia rakennuksista oli kuitenkin korjattu syksyllä 2022. Noin 40 prosenttiin ei ollut vielä edes allokoitu korjausvaroja valtion budjetista.

Maanjäristyksen jälleenrakennuksesta raportointi on yksi Faktojen toimintamuodoista: se seuraa poliitikkojen ja julkisen vallan lupauksia ja sitä mihin julkinen raha menee. Poliitikkojen ja virkamiesten esittämien väitteiden tarkistaminen on toinen järjestön ydintoiminnoista.

Koronaviruspandemian aikana Faktoje on tarkistanut väitteitä taudin vaikutuksista, kuolleiden ja sairaalassa olevien määrästä, rokotteiden saatavuudesta, niiden sivuvaikutuksista sekä rokotusten etenemisestä. He ovat vierailleet sairaaloissa ja rokotuspisteillä ja tarkistaneet väitteitä tutkijoilta tai luotettavilta asiantuntijalähteiltä – usein kansainvälisiltä sellaisilta.

Alkuvuodesta oppositiopoliitikko ja entinen terveysministeri esitti suuria lukuja koronakuolemien määrästä Albaniassa, Eurostatin tilastoihin viitaten. Faktoje tarkisti asian Eurostatilta. Kävi ilmi, että poliitikko viittasi yleiseen kuolleisuuden kasvuun pandemian aikana ja siinäkin 11 tuhatta oli muuttunut hänen puheissaan 21 tuhanneksi.

Kapo kertoo toisen esimerkin tämän hetken kuumasta aiheesta: energiansäästöstä. Albanian pääministeri ja energiaministeri väittivät vastikään hallituksen energiansäästökampanjassa, että Sveitsissä voi saada vankeustuomion, jos lämmittää kotinsa yli 19 asteiseksi.

”Otimme yhteyttä Sveitsin hallitukseen ja kysyimme asiasta. He sanoivat, ettei Sveitsissä ole mitään sellaista lakia, eikä kotien lämpötiloja seurata. Väite oli siis valetta.”

Albanian mediamaisemassa tämän kaltaiset väitteet voivat kuitenkin mennä läpi, jos ne tulevat oikealta taholta.

Raha puhuu ja medialla on kytkökset liike-elämään

Albania oli vuosina 1946–1991 suljettu kommunistinen diktatuuri. Reilut kolmekymmentä vuotta sitten maassa ei ollut muuta mediaa kuin hallitsevan puolueen propaganda. Nykyisin julkaisuja on paljon. Noin kolmen miljoonan asukkaan Albaniassa on kymmeniä televisio- ja radiokanavia ja arviolta yli kaksi sataa erityyppistä printtilehteä. Uutisia tai uutisilta vaikuttavia sisältöjä välittävien verkkojulkaisujen määrää on mahdotonta arvioida, mutta Kapon mukaan puhutaan sadoista sivustoista.

Tiedotusvälineiden runsaudesta huolimatta moniäänisyys on edelleen heikolla tolalla.

”Kaikki Albanian päämediat ovat joko hallituksen tai opposition kontrollissa”, Kapo sanoo.

Kyse ei ole suorasta sensuurista, ainakaan useimmiten, vaan taloudellisista kytköksistä. Albaniassa on kourallinen paikallisia mediaomistajia, joilla on myös muita bisneksiä. Median ja rakennusteollisuuden omistajat ovat Kapon mukaan samoja nimiä.

Poliitikot ja bisnesmiehet tuntevat toisensa ja tekevät palveluksia toisilleen, Kapo kuvaa asetelmaa. Julkaisujen päälliköt pitävät huolen siitä, että toimituksista tulee ulos tiettyä poliittista ryhmää myötäileviä juttuja tai suoraa propagandaa ja disinformaatiota. Kulloinkin vallassa oleva hallitus myös tukee tiettyjä mediataloja taloudellisesti, jolloin oletuksena on myötäsukaiset jutut.

Mediaomistuksista sekä omistajien ja poliitikkojen kytköksistä on vaikea saada tietoa Albaniassa. Verkkojulkaisuissa omistuspohja on vielä hämärämmän usvan peitossa kuin niin kutsutussa perinteisessä mediassa.

”Niistä emme tiedä omistajia, rahoittajia, emmekä edes työntekijöitä.”

Toimittajasta faktantarkistajaksi

Klodiana Kapo haluaa tähdentää, ettei Albanian median kehnossa tilassa ole kyse siitä, etteivätkö toimittajat olisi ammattitaitoisia.

”Meillä on todella hyviä toimittajia, jotka haluaisivat tehdä riippumatonta journalismia.”

Hän työskenteli itse pitkään albanialaisissa sanomalehdissä ja televisiossa toimittajana, kolumnistina, dokumentaristina ja päätoimittajana, kunnes kyllästyi poliittisen painostukseen. Kapo siirtyi ensin kansainväliseen kehitysyhteistyöjärjestöön World Visioniin ja siitä Faktojen johtoon.

”Mutta sinänsä faktantarkistuksen ja journalismin välinen ero on hyvin pieni.”

Kapo teki mielestään toimittajana saman tyyppistä työtä kuin nykyisin. Hän tutki puhuivatko viranomaiset totta ja tarkisti taustat asiantuntijoilla tai tilastoista – kunnes tuo työ kävi hänen kohdallaan mahdottomaksi.

Faktojen työntekijöistä suurin osa on journalisteja. Työ muistuttaa ulkoapäin katsoenkin monella tapaa tutkivan toimituksen työskentelyltä. He tekevät tietopyyntöjä, vierailevat paikan päällä haastattelemassa ihmisiä ja julkaisevat juttunsa verkkosivuillaan. Jutut leviävät myös uutiskirjeen välityksellä.

Osa artikkeleista ilmestyy albaniankielen lisäksi englanniksi. Ajatuksena on, että paikalliset ja kansainväliset mediat tarttuisivat niihin ja levittäisivät tietoa. Kapon mukaan näin myös toisinaan tapahtuu.

Faktoje tekee tosin muutakin kuin julkaisee artikkeleita. Se on kansainvälisen faktantarkistusverkoston jäsen, joka perkaa disinformaatiota sosiaalisen median palveluista. Koronapandemian aikana he ovat myös pitäneet sivuillaan yllä tilastoja tartunnoista, kuolemista, testauksista ja hoidossa olevien määrästä. Faktojen työntekijät vetävät Tiranan yliopistossa faktantarkistuskurssia ja käyvät kouluttamassa lukiolaisille valeuutisten tunnistamista.

Tukea tulee ulkomailta

Faktoje aloitti toimintansa vuonna 2017 Yhdysvaltojen kehitysyhteistyöviraston USAIDin tuella. Nykyisin järjestö kerää projektirahoitusta eri lähteistä. Esimerkiksi Hollanti ja Euroopan unioni tukevat organisaation toimintaa.

Eikö tällainen rahoituspohja sitten vaikuta järjestön toimintaan tai sido rahoittajaan?

Kapon mukaan ei ainakaan samalla tavalla kuin rahoitus Albanian hallitukselta tekisi. Toki ulkomailta rahoitusta saaneisiin projekteihin täytyy sisällyttää joskus tietyn tyyppistä toimintaa, esimerkiksi koulutusta ja kouluvierailuja, mutta rahoittajat eivät puutu ainakaan Kapon mukaan itse faktantarkistukseen.

Sen sijaan paikalliset viranomaiset ja poliitikot kyllä yrittävät puuttua.

”He soittavat ja kysyvät, miksi kirjoitimme jonkin artikkelin ja onko meillä jotain ministeriä vastaan. Selitän, ettei siinä ole mitään henkilökohtaista ja teemme vain työtämme.”

Kapo kertoo, että hän ohjaa soittajat osoittamaan virheet kirjallisesti.

”Mutta ei keskusteluissa ole kyse siitä, että artikkelissa olisi jokin virhe. Heidän mielestään koko artikkeli on virhe.”

Albania ei ole yksin – disinformaatio on kansainvälinen ongelma

Kapo arvioi, että tilanne on viime vuosina muuttunut Albaniassa huonompaan suuntaan, katsoimme sitten median vapautta tai valeuutisia.

Se vaikuttaisi pitävän paikkansa. Viimeisimmässä Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä Albania tippui 20 sijaa alaspäin. Sen edelle ylsivät esimerkiksi sellaiset maat kuin Mongolia, Angola ja Keski-Afrikan tasavalta.

Disinformaatiosta on vaikeampi löytää vertailuindeksejä, mutta Euroopan parlamentti julkaisi viime vuonna raportin, joka pureutui valeuutisiin Länsi-Balkanilla. Sen mukaan median ansaintamahdollisuudet ovat vaikeutuneet alueella. Albaniassa se on johtanut median toimimaan rahoittajiensa äänitorvina, julkaisemaan paikkaansa pitämättömiä sensaatiojuttuja ja välittämään poliitikkojen tarjoilemia valeita.

”Mutta ei tämä ole vain Albanian ongelma. Propaganda ja disinformaatio ovat maailmanlaajuisia trendejä. Albania on pieni maa, joten täällä se kenties korostuu enemmän kuin jossain muualla”, Kapo arvioi.

Verkkojulkaiseminen ja median murros on johtanut siihen, että poliitikot ympäri maailman pyrkivät hyötymään mediasta yhä enemmän.

”Media on valtaa. Siksi poliitikot ovat siitä niin kiinnostuneita.”

Kehitys on johtanut Kapon mukaan siihen, että albanialaiset eivät käytännössä enää usko tiedotusvälineisiin. Kyse on koko mediainstituution uskottavuudesta.

Voisiko EU toimia lehdistönvapauden vipuvartena?

Albania haki Euroopan unionin jäsenyyttä vuonna 2009. Kesällä 2022 hakemusprosessi nytkähti neuvotteluvaiheeseen. Oikeusvaltiokehityksen, korruption kitkemisen ja lehdistön vapauden osalta maa on kuitenkin yhä kaukana EU-standardeista.

Voisiko itse neuvotteluprosessi toimia vipuvartena lehdistönvapauden parantamisessa?

Kapo ei ole sen suhteen kovin optimistinen. Ongelma on hänen mielestään se, ettei EU-prosessi vaikuta suoraan median omistusrakenteeseen. Tällä hetkellä sama taho voi neuvotella Albaniassa viranomaisten kanssa tiehankkeista ja vaikuttaa suoraan omistajana tiedotusvälineisiin, joiden pitäisi toimia vallan vahtikoirina.

”Nämä asiat pitäisi erottaa. Bisnes on bisnestä, journalismi on journalismia.”

Klodiana Kapo ei näe tilannetta kuitenkaan täysin toivottomana. Aiemmin tilanne ei ollut yhtä huono, mikä tarkoittaa, että albanialaiset kyllä tietävät, kuinka asiat voisi hoitaa paremmin. Toiseksi, Kapon mukaan Albaniassa on taitavia toimittajia.

”Heidän täytyisi vain antaa tehdä työnsä kunnolla.”