Tieteen päivät tammikuussa kuuluvat vuoden kohokohtiin. Tapahtumasarjaan sisältyy kirja, jossa eri tieteenalojen asiantuntijat pohtivat valittuun teemaan sopivia kysymyksiä. Aloitus, alku ja synty määrittävät kaikessa laaja-alaisuudessaan tämän vuoden teosta – niin ne tekivät tapahtumassakin.

Tieteellinen ja muu tutkittu tieto eivät jää yksinomaan empiirisen ”luonnonfilosofian” varaan, vaan nykyään hyväksytään poikkitieteellisesti, että kirjallisuustieteen ja teoreettisen filosofian kaltaiset alat voivat rikastuttaa luonnontieteellistä tutkimusta – ja tietenkin päinvastoin. 1990-luvun tieteen sodat ovat onneksi taaksejäänyttä elämää. C. P. Snow’n (1959) ”kaksi kulttuuria” eivät enää taistele.

”Lopulta kaikki tieteenalat niveltyvät yhteen”, teoksen toimittajat kirjoittavat kuin vahvistukseksi.

Tutkimuksen sisäisen nokittelun sijasta katse on nyttemmin kohdistunut yhteiseen tulevaisuuteen: ”Haasteita luovat ilmasto- ja ympäristökysymykset, ruoantuotanto, terveydenhuolto sekä energian saanti. Ovatko myös toiveikkaat tulevaisuuskuvat mahdollisia?”

Alusta alkuun -kirjan 14 artikkelikirjoittajaa ja 17 informatiivisten kainalojuttujen tekijää vaivatta yhdistävät tieteenaloja toisiinsa, vaikka teos on väistämättä toimitettu ison aikataulupaineen alla.

Suomen kielen ja kotimaisen tieteenteon kannalta kirjan kiinnostavimmat artikkelit syventyvät nyt kysymykseen suomalaisuuden lähtökohdista – maan alusta tai syntymästä: voiko sellaisista puhua?

Esimerkiksi Tieteen päivien ja antologian avarakatseisen monitieteellisestä lähtökohdasta sopinee kysymys ”Mitä uutta voi syntyä, kun taide ja matematiikka kohtaavat?” Tieteidenvälinen työ panee mielen ja aivot yhteen: humanistinen tutkimus kulkee nyt ”käsi kädessä luonnontieteiden kanssa”.

Aluista lähtenyt teos päättyy tulevaisuuteen. Maailman myöhäisemmät alut luodaan tutkimuksella.