Arctic Spirit -konferenssi ”turvallisuudesta” järjestettiin marraskuussa Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Miksi keskuksen johtaja Johanna Ikävalko ei pidä sanasta ”arktinen”?

”Itselleni arktinen alue on ennen muuta mielentila”, toteaa Markku Heikkilä uutuuskirjassaan Arktisen maailman jäljillä (Into 2023). Maantieteellisesti taas ”arktinen alue” ulottuu Suomeen, Ruotsiin, Norjaan, Tanskan Grönlantiin, Islantiin, Venäjälle, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.

Täällä meillä arktista maailmaa tutkitaan useissa yliopistoissa, mutta kai laajimmin Rovaniemellä Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Siellä tietokirjailija Heikkiläkin työskentelee tiedotuspomona 70 muun tutkijan ja asiantuntijan kanssa.

Mielentila Arktisessa keskuksessa vaikuttaa myönteiseltä ilmaston lämpenemisestä ja lajikadosta huolimatta. Suomen ympäristökeskuksen mukaan syytä huoleen kuitenkin on: Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapin alueelle kohdennettu lämpötila-analyysi kertoi syyskuussa, että Lappi lämpenee jo päätetyillä ilmastotoimilla seuraavan 50 vuoden aikana jopa 2–3 astetta nykytilasta eli 4–5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Mitä tästä sanoo Arktisen keskuksen johtaja Johanna Ikävalko?

– Erityisesti ilmaston lämpenemisen aiheuttamat muutokset ympäristössä, pohjoisten alueiden elinkeinoissa sekä alkuperäis- ja paikallisväestössä ovat nimenomaan Lapin yliopistolle ja Arktiselle keskukselle ominaisia tutkimusteemoja, Ikävalko vastaa.

– Me tutkimme arktista aluetta ja sen erityispiirteitä niin, että syntyy kokonaisvaltainen kuva pohjoisesta ja pohjoisuudesta, Ikävalko raamittaa keskuksen laajemman tehtävän.

Lisäksi keskuksessa perehdytään muun muassa kestävään ja tiedematkailuun pohjoisessa. Arktisen alueen politiikka, kehitys ja kansainväliset suhteet kuuluvat niin ikään tutkimuskohteisiin. Ja vielä ilmastonmuokkaus, oikeudenmukaisen vihreän siirtymän mahdollisuudet ja toteutuminen sekä arktiseen lainsäädäntöön kohdistuvat tarpeet ja vaikutukset kuuluvat keskuksen tiedeohjelmaan.

– Myös niin sanottu pehmeä turvallisuus, kuten ruokaturvallisuus, on yksi tutkimusteemoistamme, summaa meribiologi ja Helsingin yliopiston hydrobiologian dosentti Ikävalko Rovaniemeltä käsin.

Monitieteisyystuulet puhaltavat pohjoisessa

Tällä hetkellä kaikki tieto pohjoisesta ja pan-arktiselta alueelta on tulevaisuuden kannalta tärkeää. Se tarkoittaa erityisesti mahdollisuuksia tähdätä ja vaikuttaa ilmastonmuutoksen – ja sitä myöten ihmiskunnalle mittavien ja dramaattisten muutosten – etenemiseen arktisella alueella. Merkittävää tietoa saadaan monitieteisellä tutkimuksella.

– Työmme kytkeytyy kaikkiin niihin oppiaineisiin, joita Lapin yliopistossa opetetaan, mutta aivan erityisesti oikeus- ja yhteiskuntatieteisiin. Tämän lisäksi olemme vahvistaneet luonnontieteellistä asiantuntijuuttamme muun muassa dosentuurein vaikkapa geofysiikassa ja ilmatieteissä, Ikävalko kertoo.

Arktisen keskuksen globaalimuutosryhmässä on vakituisesti työskentelevien luonnontieteilijöiden lisäksi kymmenkunta vierailevaa luonnontieteellistä tutkijaa.

Marraskuussa järjestetyssä Arctic Spirit -konferenssissa keskeisenä teemana oli arktisen alueen turvallisuus.

– Aihe ei kuulu tutkimusteemarepertuaariamme, mutta on sekä ajankohtainen että meille tärkeä, sillä se tuo lisäarvoa ja merkittäviä yhteistyömahdollisuuksia kaikelle sille tutkimukselle, jota me Arktisessa keskuksessa ja Lapin yliopistossa harjoitamme, Ikävalko sanoo.

Keskuksen omia ajankohtaisia sekä ympäristön ja yhteiskunnan kannalta tärkeitä tutkimustuloksia tuottaa etenkin globaalimuutostutkimus. Se tukee pohjoisten elinkeinojen sopeutumista tulevaan.

– Tietysti vaikuttavin yksittäinen tekijä on ilmastonmuutoksen aiheuttama paine. Tutkimustietoa hyödynnetään laajasti muun muassa poroelinkeinon ja matkailun piirissä, Ikävalko täsmentää.

Maailmanpoliittisista ulottuvuuksista kertoo, että jo vuonna 2022 Arktisessa keskuksessa laadittiin valtioneuvoston tutkimus-, ennakointi- ja arviointihenkilöstölle tuore selvitys siitä, miten Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa vaikuttaa Suomenkin arktisen politiikan strategian tavoitteiden ja YK:n Agenda 2030 -päämäärien saavuttamiseen.

Työ tehtiin yhdessä Ulkopoliittisen instituutin ja Gaia Consultingin kanssa ja on yhä täysin pätevä.

”Arktisen” määrittelyn mahdottomuus

Ikävalkon mukaan ”arktinen” ja ”arktisuus” ovat termeinä todella kavalia, ja usein hän koettaakin välttää käyttämästä niitä.

– Tämä siksi, että ”arktisuus” merkitsee jokaiselle jotakin, eikä sillä ole yhtä määritelmää. Se voi olla ruokalista, vaate, ilmasto tai sääilmiö, Ikävalko perustelee.

Siksi ”alue” ja ”pohjoisuus” ovat parempia ”arktisuutta” kuvaavia sanoja. Ikävalko käyttää usein termiä ”haastavat olosuhteet”, jonka voi ilmaista myös muodossa ”haastavat pohjoiset olosuhteet” tai ”kylmän ilmanalan tutkimus”.

 

Juuri siksi, että ”arktisuus” ei ole saanut käsitteenä juurikaan määritelmää, on arktinen tutkimus suurimmassa määrin poikki- ja monitieteistä. Se sisältää taidetta, kasvatusta, yhteiskuntatieteitä, erityisesti antropologiaa, juridiikkaa ja luonnontieteitä.

– Käytännössä se näkyy meillä Arktisessa keskuksessa niin, että meillä on viisi eri tutkimusryhmää [vuoden 2024 alusta lähtien neljä viisivuotista tutkimusohjelmaa], eikä yksikään näistä toimi ilman merkittävää yhteistyötä toistensa kanssa, Ikävalko valottaa.

Arktikumin tiedekeskusnäyttelykin esittelee tutkimuksen poikki- ja monitieteisestä näkökulmasta.

Arktisen keskuksen johtajana Ikävalko on ottanut kokonaisvaltaisen lähestymisen organisaatioon. Ei ole sattumaa, että keskus seisoo ”kolmijaloilla”: on tutkimusta, tiedeviestintää sekä tiedekeskus.

– Me pystymme tuottamaan ja viestimään ajankohtaista tietoa yhteiskunnassamme kaikille, päiväkodeista ja kouluista viranomaisiin ja poliittisiin päättäjiin yhtä lailla kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Tämä jos mikä on herkullinen asetelma, Ikävalko hehkuttaa.

Arktisesta keskuksesta ja Suomestakin puuttuu silti kaksi hyvin keskeistä tutkimusalaa: arktisen alueen turvallisuus ja ekonomia.

– Näitä toivon vahvistettavan tulevaisuudessa. Se onnistuu tutkimusorganisaatioiden yhteistyötä lisäämällä ja esimerkiksi vierailevien professorien kutsumenettelyllä.

Marraskuun konferenssi turvallisuusteemoineen ikään kuin alusti Arktisen keskuksen toiminnan laajentamista.

Tutkijat tutkivat maailmaa Rovaniemellä

Tutkimusprofessori Timo Koivurova on oikeustieteilijä, jonka työ Lapin yliopistossa liittyy myös politiikkatieteisiin sekä ennen muuta kansainvälisiin suhteisiin. Hän on muun muassa johtanut tutkimusryhmää, joka teki selvityksen valtioneuvoston kanslialle siitä, mikä on Kiinan politiikka ja läsnäolo arktisella alueella.

– Kiinan läsnäoloon arktisella alueella on liittynyt valtava julkisuus ja ajatus, että Kiinan jalansija alueella on pelottavan keskeinen, Koivurova sanoo.

– Viimeisin tutkimuskohteeni on liittynyt arktiseen kansainväliseen yhteistyöhön Venäjän kanssa. Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainaan kiristi etenkin länsivaltojen ja Venäjän välejä. Moni luuli, ettei Venäjän kanssa enää tehdä kansainvälistä yhteistyötä.

Koivurova teki ensin selvityksen valtioneuvoston kanslialle aiheesta ja julkaisi sitten japanilaisen kollegansa kanssa paljon arktisissa piireissä huomiota saaneen artikkelin. Siinä käytiin läpi, miksi tietyt oikeudellisiin sopimuksiin perustuvat yhteistyöprosessit jatkuivat Venäjän kanssa huolimatta geopoliittisten jännitteiden äärimmäisyydestä.

– Pystyimme siis tutkimuksen kautta vahvistamaan, että Venäjän kanssa tehdään vielä paljon yhteistyötä monella eri hallinnon tasolla. Osoitimme myös, että juuri valtiosopimukset osana kansainvälistä oikeutta luovat näinkin vaikeisiin aikoihin joitain stabiliteettia.

Tutkimusprofessori Monica Tennberg puolestaan vetää ryhmää, jonka tutkimuksen keskiössä ovat monikriisit. Ne tarkoittavat tilanteita, joissa useat samanaikaiset ja pitkäaikaiset ongelmalliset muutokset kytkeytyvät toisiinsa.

– Niiden ytimessä on globaalisti kestämätön ihmisen ja luonnon välinen suhde, Tennberg sanoo.

– Se näkyy arktisella alueella vaikkapa luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtymisenä, luontokatona ja huolena alkuperäiskansojen ja paikallisten mahdollisuudesta vaikuttaa kehitykseen alueellaan.

Kansainvälisyys on luonnollista Lapissa

Tennbergin monitieteinen ryhmä kytkeytyy Lapin yliopistossa politiikan tutkimukseen, arktisen maailmanpolitiikan tutkimukseen, alkuperäiskansatutkimukseen, sukupuolentutkimukseen sekä sosiologiaan. Tutkimushankkeessa korostuu kriittisyys myös arktista tutkimusta itseään kohtaan.

– Olemme luoneet tilaa kriittiselle ajattelulle arktiseen tutkimukseen vaihtoehtona valtio- ja ihmiskeskeiselle lähestymistavalle, Tennberg kertoo.

Kriittinen arktinen tutkimus ei ole tietty näkökulma, teoria tai menetelmä, vaan koostuu erilaisista teoreettisista, eettisistä ja metodologisista pohdinnoista. Niillä pyritäänkin haastamaan valtavirran stereotyyppisiä arktista aluetta ja sen kehitystä koskevia käsityksiä, tutkimusta rakentavalla tavalla.

Tennberg on ollut luomassa arktisen kriittisen tutkimuksen temaattista verkostoa, johon kuuluu yhdeksän eri tutkimuskeskusta ympäri maailmaa.

– Tärkein vuosittainen tapahtuma on symposium, jonka järjestämme erilaisista teemoista. Siihen osallistuu vuosittain 40–50 henkeä, Tennberg sanoo.

Hän aloitti nyt syksyllä vetämänsä Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen, jossa tarkastellaan yhteiskunnallisia vesisuhteita Pohjanlahdella post-humaanista näkökulmasta. Siinä kehitellään ja tutkitaan erilaista kestävyyden käsitettä monilajisuuden ideasta käsin.

Samalla arktisen hallinnon ja politiikan tutkimus on joutunut kritisoitavaksi. Kansainvälinen arvio arktisen hallinnon kymmenen vuoden (2009–2018) tutkimuksesta moitti, että tutkimusalaa leimaa valtiokeskeisyys, akateeminen kypsymättömyys ja metodologinen yksipuolisuus.

– Tehtävää siis riittää tutkimuksen kehittämisessä muun muassa ymmärtämällä, että politiikka on laajempi kuin valtiokeskeinen virallinen politiikkakäsitys, Tennberg arvioi.

– Meidän pitää kehittää teoreettista ja metodologista työvälineistöä monipuolisemmaksi sekä astua ulos arktisesta kuplasta eli osallistumalla kansainvälisiin keskusteluihin aiempaakin enemmän.

Yhteiskuntatieteilijä ja kansainvälisen oikeuden dosentti Tanja Joona on monikansallisuudesta sitä mieltä, että keskeisimmät tutkimuskysymykset liittyvät nyt vahvasti EU:n vihreän siirtymän strategiaan. Sen tavoitteina on tehdä Euroopasta hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä, tehostaa taloutta vihreällä teknologialla, luoda kestävää teollisuutta ja liikennettä sekä vähentää saasteita.

– Tutkimusryhmämme työ vahvistuu vuoden 2024 alusta, kun ”Oikeudenmukaisesta vihreästä siirtymästä” tehdään yksi Arktisen keskuksen virallisista tutkimusohjelmista, Joona sanoo. Tutkimusohjelmassa panostetaan tutkimuksen lisäksi tiedeviestintään ja vuorovaikutukseen.

Joona korostaa, että hänen tutkimusryhmänsä on saanut nyt kuuden miljoonan euron rahoituksen.

Miksi arktista tutkimusta tarvitaan?

Arktista tutkimusta voi toki tehdä myös arktisen alueen ulkopuolella, mutta mielestäni se jää hyvin pintapuoliseksi, Joona arvioi. Omakohtainen kokemus ja ymmärrys arktisesta syventävät tiedettä.

Lapin yliopiston arktisen tutkimuksen erottaa pohjoisen sijainnin lisäksi eteläisempien yliopistojen arktisesta tutkimuksesta yhteiskuntatieteellisyys, mutta merkityksellisesti myös läheinen kosketus kasvatustieteisiin, taiteisiin ja oikeustieteisiin.

Joonan mukaan arktisessa tutkimuksessa on vielä paljon tutkittavaa jäljellä. Esimerkiksi Suomessa metsäsaamelaisia koskevassa tutkimuksessa on ”valtava tiedollinen aukko”.

– Tutkimusta ei ole juurikaan tehty myöskään Tornionlaakson meänkielisestä väestöstä, joka on virallinen vähemmistö joen toisella puolella. Ruotsissa ollaan näissä asioissa paljon pidemmällä.

Huomio kohdistuu nyt toisaalle. Geopoliittinen tilanne ja esimerkiksi NATO-jäsenyys tuovat myös uusia tutkimusaiheita ja tiedon tarpeita. Ne eivät kuitenkaan syrjäytä vakiintuneempaa tutkimusta:

Minna Turusen vetämä Arktisen globaalimuutoksen ryhmä tutkii ympäristön sekä yhteiskunnan muutoksia – ekosysteemien, ihmisen toiminnan ja luonnon välistä vuorovaikutusta. Lisäksi joukko selvittää, mikä on arktisten alkuperäiskansojen ja paikallisten asukkaiden perinnetiedon merkitys ympäristömuutoksissa. Tietoa tulee myös ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointeja varten.

– Juuri nyt tutkimme muun muassa ilmastonmuokkauksen mahdollisuuksia mallintamisen avulla sekä mannerjäätiköiden romahtamisen ja merenpinnannousun yhteyksiä, ja myös mahdollisuuksia torjua tätä merenpohjaan ankkuroitujen verhojen avulla, Turunen kertoo.

– Kryosfääritutkimuksessa puolestaan tavoitteena on tutkia lunta, jäätä, ikiroutaa sekä jäätiköitä edistyksellisillä menetelmillä, ja osallistamalla tutkimukseen myös paikallisia yhteisöjä.

Turunen on mukana lisäksi muun muassa EU-rahoitteisessa (Horizon2020) Charter-hankkeessa, jossa tutkitaan arktisen alueen muutoksia pitkällä aikajänteellä.

– Projekti pyrkii myös antamaan politiikkaneuvoja uudessa vaikeassa maailmantilanteessa, mitä varten tuotamme aineistoja ja työkaluja ilmaston ja maanpeitteen muutosten ymmärtämiseen, ja pyrimme rakentamaan poliittisia strategioita ja polkuja tulevaan, Turunen sanoo.

Ruohonjuuritasoakaan hän ei ole unohtanut:

– Tutkimme myös sitä, mikä on naisen rooli ennen ja nyt ja tulevaisuudessa poronhoidossa, joka on perinteisesti miesvaltainen elinkeino.

Mutta miksi tämä kaikki – mihin arktista tutkimusta oikein tarvitaan, Arktisen keskuksen johtaja Johanna Ikävalko?

– Arktista tutkimusta tarvitaan, koska arktisella alueella tapahtuvat nyt kaikki ne prosessit, jotka vaikuttavat ratkaisevasti koko maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuteen.