Suomen tiedetoimittajain liitto myönsi Vuoden tiedeviestintäpalkinnon Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestintäyksikölle sen uraauurtavasta ja poikkeuksellisen laaja-alaisesta työstä kotimaassa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä. Yksiköllä on myös Suomen oloissa ainutlaatuinen itsenäinen asiantuntijarooli arktisen alueen tuntijana.
Vaatimattomuus on sana, joka nousee ensimmäisenä mieleen vuoden 2025 tiedeviestintäpalkinnon saaneesta yksiköstä. Kahvipöydän ääressä vitsaillaan nöyrään sävyyn “eihän tämä palkinto meille kuulu”.
Vitsit sikseen, todellisuudessa yksikön väki tietää, miksi palkinto on myönnetty juuri heille.
– Tämä on tunnustus sille, ettei missään muualla Suomessa ole tällaista toimintaa. Olemme erityinen yksikkö kansallisesti ja kansainvälisesti, tuumaa Arktisen keskuksen tiedeviestintäyksikön päällikkö, tietokirjailija Markku Heikkilä.
”Arktista ymmärtää eri tavalla kun itse elää täällä pohjoisessa”
Arktisen keskuksen tiedeviestinnässä erityistä tuntuu olevan toimintakentän laajuus. Kansainvälinen ja monitieteinen tutkijoiden joukko on keskuksen sydän. Tutkimusta tehdään neljässä ohjelmassa: arktinen politiikka ja kehitys, arktiset yhteisöt ajassa, globaalimuutoksen tutkimus sekä oikeudenmukainen vihreä siirtymä.
– Meidän tarkoituksemme on tuottaa kokonaisvaltaista ymmärrystä arktisesta alueesta, kertoo tutkijoiden kanssa tiivistä yhteistyötä tekevä viestintäasiantuntija Anne Raja-Hanhela.
Tiedeiestintäyksikön näkökulma arktiseen ulottuu myös omia tutkimusohjelmia laajemmalle. Yksi merkittävä yksikön luotsaama arktisen tutkimuksen ja keskustelun näyttämö on Rovaniemi Arctic Spirit -konferenssi; Suomen johtava arktinen konferenssi. Tapahtuma järjestetään seuraavan kerran tämän vuoden toukokuussa.
– Emme popularisoi vain omien tutkijoidemme tutkimusta vaan kaikkea arktista tutkimusta, kertoo tiedetoimittaja Marjo Laukkanen.
Laukkasen mielestä arktisesta viestittäessä maailmaa täytyy tarkastella arktiselta alueelta käsin, ei vain Brysselistä tai Helsingistä.
Pohjoisen elämän ymmärtäminen sekä jaettu kokemusmaailma auttavat myös tiedeviestinnän kuratoimisessa.
– Arktista ymmärtää eri tavalla, kun elää täällä. Kyllähän pimeys ja kylmyys pistää välillä ketuttamaan, naurahtaa tietoasiantuntija Arto Vitikka.

Arktisen keskuksen tietopalvelu rakentui alunperin kirjaston ympärille ja muuttui ajan myötä aktiiviseksi tiedeviestintäyksiköksi hanketoiminnan ja yliopiston rahoituksen ansiosta.
Ainutlaatuinen kolminaisuus saman katon alla
Mistä Markku Heikkilän kuvailema erityisyys sitten rakentuu?
Arktinen keskus ja sen tiedeviestintäyksikkö sijaitsevat Rovaniemen maamerkkinä tunnetussa Arktikum-talossa Ounasjoen rannalla. Vuonna 1989 Lapin yliopiston yhteyteen perustetun Arktisen keskuksen perimmäisenä tehtävänä on toimia tietopalvelu- ja informaatiokeskuksena, tiedekeskuksena sekä arktista tutkimusta koordinoivana laitoksena.
Arktisen keskuksen erityisyys piilee osin hyvin arkisissa asioissa.
On kyse eloisasta kahvihuoneesta, ulkohousujen kahinasta käytävillä, kielten ja aksenttien iloisesta sekoittumisesta vilkkaissa keskusteluissa. On kyse paikkaan juurtuneesta kulttuurista.
Heikkilä ajattelee, että Arktista keskusta ei voisi sellaisenaan siirtää muualle. Tiedekeskus, tutkimuslaitos ja tiedeviestintä ovat toisiaan täydentävä uniikki kolminaisuus.
– Olemme vain yksi monista arktisen tutkimuksen laitoksista, mutta kokonaisuuden kannalta olemme ainutlaatuisia.
“Vaikuttavuudessa mikään ei edelleenkään voita sitä, että ihmisiä kohtaa”
Kun Arktiseen keskukseen saapuu vieraita, oli kyseessä sitten suurlähettiläs tai koululaisryhmä, kohtaamiset ovat tiedeviestinnän keskiössä.
Vilkkaassa talossa kohtaamisia riittää. Arktikum teki viime vuonna kävijäennätyksen, kun näyttelyissä ja tapahtumissa vieraili lähes 152 000 kävijää, joista noin 65 prosenttia saapui ulkomailta.
– On palkitsevaa nähdä, kun tutkittu tieto välittyy jollekin, joka todella tarvitsee sitä, kertoo tiedekeskusnäyttelyn parissa työskentelevä Laukkanen.
Tiedeviestinnässä laatu korvaa määrän ja yhteyksien luominen edesauttaa tiedon välittämisessä. Verkkoviestinnän ja etäilyn aikakaudella aidot ihmiskohtaamiset ovat tärkeitä.

Viestintäyksikön väelle on tärkeää painottaa, että kyse ei ole vain heistä neljästä. Tiedeviestintää tehdään yhdessä, koko tiedekeskuksen voimin. – Ei ole tiedeviestintää ilman tutkijoita. Ei voida tyhjästä nyhjästä, kiteyttää tietoasiantuntija Arto Vitikka.
Erityisesti 15 vuotta talossa viihtynyt Heikkilä panostaa työssään verkostoitumiseen.
– Otetaan yhteyttä ja luodaan suhteita. Käytetään aikaa kuuntelemiseen ja tutustumiseen.
Kohtaaminen on parhaimmillaan, kun pääsee jalkautumaan tieteestä kiinnostuneiden pariin. Viime syksynä tiedeviestintäyksikkö tutkijoineen kyläili Kolarin kunnankirjastossa kertomassa muun muassa lumi- ja ilmastonmuutostutkimuksesta. Tiedetoimittajain liiton myöntämä 2000 euron palkintoraha on tarkoitus käyttää samankaltaiseen tapahtumaan, jossa arktista tiedettä viedään ihmisten ulottuville.
– Viestinnän vaikuttavuudessa mikään ei edelleenkään voita sitä, että ihmisiä kohtaa, Heikkilä summaa.