Neurotieteilijä neuvoo USA:n ulkoministeriä

Yhdysvaltain ulkoministerin tiede- ja teknologianeuvonantaja Frances A. Colón ja Satu Lipponen suunnittelevat kolmatta tapaamista Helsinkiin Rio de Janeiron ja Chicagon jälkeen. Kuva: Vesa Niinikangas

Yhdysvaltain ulkoministerin tiede- ja teknologianeuvonantaja Frances A. Colón ja Satu Lipponen suunnittelevat kolmatta tapaamista Helsinkiin Rio de Janeiron ja Chicagon jälkeen. Kuva: Vesa Niinikangas

Satu Lipponen

AAAS on tunnetuin tiedetapahtumastaan, mutta järjestö on tiedediplomatian tärkein puolesta puhuja. Silloinkin, kun valtioiden suhteet ovat aivan tukossa, tiedeyhteisö pitää kontakteja yllä.

“Tiedediplomatia on nykyään keskeinen voima globaalin terveyden, tiedepolitiikan ja ulkopolitiikan taustalla”, tiivisti AAASin toimitusjohtaja Alan Leshner  puhuessaan World Science Forumin kokouksessa viime marraskuussa Rio de Janeirossa. World Science Forumia on kutsuttu tieteiden Davosiksi.

AAAS valitsee taitavimmat tutkijat vertaistensa joukosta erityiseen Science & Technology Policy Fellowships® -ohjelmaan tieteen edistäjiksi. Lahjakas Frances Colón, jonka väitöskirja 2004 koski neuroneja, on ollut AAAS fellow.

Meriittinä AAAS fellows on jo sinällään kunnioitettava, mutta Colónin urakehitys on jatkunut komeana. Colón siirtyi ulkoministeriöön ja johti mm. ilmastonmuutosta ja ekologiaa koskevia ohjelmia.

Ulkoministeri Hillary Clinton valitsi Frances Colónin tieteestä ja teknologiasta vastaavaksi neuvonantajakseen 2012 (Deputy Science and Technology Adviser to the Secretary of State). Ja nyt Colónin esimies on John Kerry ja toiminta-alueena koko maailma. Colón sanoo yhdeksi tärkeäksi tehtäväkseen tieteellisen vuoropuhelun edistämisen. Virka on pysyvä, toisin sanoen se ei vaihdu ministerien vaihtuessa.

Suomeen lokakuussa

Jos aivan ihmeellistä ei tapahdu, me suomalaiset tiedetoimittajat saamme Colónin vieraaksemme lokakuussa. Hän puhuu Tiedetoimittajien kansallisessa konferenssissa.

Jos joku vielä ihmettelee, mitä hyötyä LinkedInistä on,
saa tästä jutusta vihjeen.

Yhteys syntyi sattumalta: kaksi melko vilkasta naista jonotti lounasruokaa, Satu Suomesta ja Frances Yhdysvalloista. Ennen kuin päädyimme lihapatojen äärelle, oli kuulumiset ja käyntikortit vaihdettu. Riossa World Science Forumissa solmittu yhteys jatkui tietojen vaihtamisella LinkedInissä.

Tapasimme AAASin kokouksessa Chicagossa helmikuussa ja Vesa Niinikangas oli juuri saanut valmiiksi maailmankonferenssin arviointimateriaalin. Sen ojensimme Colónille ylpeinä – ja kutsuimme hänet Suomeen.

Tiedetoimittajain liiton näkökulmasta ensimmäinen konferenssimme saa hyvin ajankohtaisen alustajan ja tärkeän aiheen: miten tiede ja teknologia toimii ihmisen hyväksi.

Frances Colónin kokemus on tiedediplomatian huipulta. Hänen näkemyksiään kannattaa kuunnella, koska Suomella on erittäin hyvä asema koulutuksen huippumaana olla tiedediplomatiassa aivan kärjessä.

Kirjoittaja on Syöpä-Cancer-lehden toimituspäällikkö. @Lipponen5

Lisää aiheesta AAAS ja tiedediplomatia

Ötökästä tulee mahtava biorobotti

Satu Lipponen

Muurahaisen navigaatio, Amazonin kalojen keräämä tieto ympäristöstään sekä gepardin juoksun mallintaminen ovat esimerkkejä siitä, miten robotteja tulisi suunnitella. Evoluutio on tehnyt ötököistä äärimmäisen taitavia. Biorobotit, jotka tekevät työtään itsenäisesti, ovat mahdollisia tulevaisuudessa.

AAAS:in lehdistötilaisuudet ovat informatiivisia, hyvin johdettuja ja jopa hauskoja. Kuva: Vesa Niinikangas

AAAS:in lehdistötilaisuudet ovat informatiivisia, hyvin johdettuja ja jopa hauskoja. Menossa legendaarisen Earl Lanen luotsaama eläimiä jäljitteleviä robotteja käsittelyt pressi, jossa puhuivat Sangbae Kim, Barbara Webb ja Malcom MacIver. Kuva: Vesa Niinikangas

Muurahaisen navigaatio on joustava, sillä muurahaisilla on huono näkö

Professori Barbara Webb Edinburghin yliopistosta tutkimusryhmineen selvittää, miten muurahaiset selviävät elämässä. Aavikkomuurahaisten näkö on äärimmäisen huono, mutta ne suunnistavat vaikeassakin maastossa ja löytävät uuden ruokalähteen.

Muurahaisen navigaatiokyvyt ovat siis ylivertaiset. Webb on siirtänyt muurahaisen ominaisuuksia älykännykkäänsä, jossa on linssi maastokuvauksia varten. Webbin AAAS:in pressitilaisuudessa esittämä video on uskomaton. Brittitutkijat ovat mallintaneet muurahaisten lisäksi mm. heinäsirkkoja.

Veitsikala aistii, kerää dataa ja käyttää häiveteknologiaa

Malcom MacIver Northwesternin yliopistosta on ottanut mallia Amazonin syvyyksissä elävästä mustaveitsikalasta, joka on heikosti sähköinen.

Kalan muotoilu edustaa sotateollisuuden suuresti himoitsemaa häiveteknologiaa. Lisäksi robotti, joka pystyisi liikkumaan huomaamatta syvyyksissä ja keräämään tietoa ympäristöstään, olisi kullan arvoinen. MacIver myönsikin kysyttäessä, että Yhdysvaltain merivoimat on rahoittanut hänen tutkimustaan.

https://www.youtube.com/watch?v=r52UzuYZEsw&app=desktop
Kuvateksti: Northwestern yliopiston pystyy operoimaan syvissä mutaisissa ja öljyisissä vesissä.

Gepardirobotti voittaisi minkä tahansa kilpajuoksun

Hurjan näköinen on laite, joka ottaa mallia gepardista. Sangbae Kim Massachusetts Institute of Technologysta esittelee tutkimusrobottia, joka on herättänyt paljon huomiota. Gepardin kaltainen robotti varmaan voittaisi kaikki robottien juoksukisat.


MIT:n cheetah-robotin mallina on ollut gepardi.

Biorobotit voivat olla suunnaton ilo kaikissa hankkeissa, joissa tarvitaan ylivoimaista kykyä suunnistaa maalla, ilmassa ja vedessä. AAASissa esillä olivat myös termiitit, jotka pystyvät rakentamaan monimutkaisia, itseään moninkertaisesti suurempia rakenteita ilman yksityiskohtaisia suunnitelmia. Ihminen tarvitsee aina suunnitelman, sovitut säännöt ja erilaisia varotoimia. Termiittejä tutkimalla ehkä onnistutaan tulevaisuudessa suunnittelevat robotteja, jotka itsenäisesti rakentavat esim. taloja.

AAASin pressi on nähtävillä verkossa. AAASin pressitilaisuudet kuuluvat ylimpään eliittiin. Ne ovat täsmällisiä, hyvin juonnettuja ja tiedemiehet ovat varautuneet sanomaan sanottavansa selvästi.

Robottipressi oli yksi parhaita, johon olen osallistunut.

Kirjoittaja on Syöpä-Cancer-lehden toimituspäällikkö.
@Lipponen5 

Villejä visioita ja realismia

KIRJAT

Pekka Wahlstedt

Elina Hiltunen ja Kari Hiltunen
Teknoelämää 2035. Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme?
Talentum 2014, 369 s.

Vuonna 1911 Tuomas Edison visioi tulevaisuutta sadan vuoden päähän seuraavasti: osaamme muuttaa minkä tahansa metallin kullaksi ja ajelemme kullasta tehdyillä takseilla. Edison ennusti myös, että tulevaisuudessa ihmiset lentävät suurissa koneissa pitkin maailmaa ja sähköllä toimivat junat matkaavat hirmuvauhtia.

Ote on Teknoelämää 2035 – kirjasta, ja se kiteyttää ennustamisen ytimen: osa menee täysin pieleen, mutta osa osuu maaliin. Elina ja Kari Hiltunen myöntävätkin, että teknologian tarkka ja kaikenkattava ennustaminen on mahdotonta, koska tekniikkaan vaikuttavat niin monet voimat ja vastavoimat psykologisista poliittisiin – ja yllättävällä sattumallakin on painava roolinsa.

Villejä visioita kirjasta kuitenkin löytyy: omenapuiden oksilla roikkuu omenamehupulloja, esineet liikkuvat ajatuksen voimalla, ihmiset kuvaavat uniaan, pienet nanorobotit pitävät terveysongelmat loitolla  korjailemalla ihmisen ruumista – ja jopa kuolemattomuus on käsillä, kun muistot ja muu aivojen sisältö pystytään siirtämään verkkoon, jossa tietoisuus alkaa elää omaa elämäänsä.

Kirjoittajat myös toteavat realistisesti, että jokainen edistysaskel kohtaa myös ongelmia – suurin niistä on tekniikkaa itsekkäisiin tarkoituksiin käyttävä ihminen itse.

Kirjassa esitetään kolme tulevaisuuden skenaariota, joista parhaassa ilmastonmuutos saadaan kuriin ja tekniikka palvelee yhteistä hyvää. Pahimmassa käy päinvastoin ja sekä ilmastonmuutos ja käsistä päässyt geeniteknologia että ahneet ihmiset itse ajavat maailman tuhon partaalle.

Teknoelämää 2035 ihailee hieman liikaa tekniikkaa, sillä sen mukaan parhassa skenaariossa tekniikkaa pidetään ratkaisuna kaikkeen ja jo kouluissa painotutaan teknisiin aloihin.

Enemmän kirjassa olisi voinut painottaa ihmisen vapaata ja kriittistä ajattelua ja siitä kumpuavaa moraalista vastuuta – vasta näiden avulla ihminen pystyy nousemaan koneiden maailman yläpuolelle ja käyttämään niitä hyvään. Muuten ihminen muuttuu koneiden maailmassa koneeksi itsekin.

Modernin ajan heinäsirkka on armollinen

Satu Lipponen

Satu-Lipponen-09_webOlen hieman ihmeissäni ja harmistuneenakin seurannut keskustelua, että teknologia syö työpaikat. Onko teknologia kuin Egyptin heinäsirkkalauma – kun se vaelsi maan yli, taivas pimentyi ja sirkkaparvien jäljiltä pelto oli tyhjäksi kaluttu.

On totta, että servereiden hallitsemassa tehdassalissa ei paljon tarvita työntekijöitä – mutta eikö ole tarpeenkin, että tehdassalit tyhjenevät ja koneet hoitavat hommat. Ihminen valvoo, suunnittelee ja ennakoi.

Kaikkihan on mennyt niin kuin pitikin ja Suomi vaurastunut aivan käsittämättömästi. Vain vajaat 150 vuotta sitten lamavuodet olisivat lähettäneet köyhälistön kerjäämään ruokansa eteen. Nälkävuodet olivat oikeasti tappavia. Nyt kun meillä on lama, pidämme virtuaalisia nälkävuosia. Elintaso laskee, ottaa päähän ja monet voivat syrjäytyä, mutta ryysyläislaumat eivät kierrä talosta toiseen leipäviljaa ruinaamassa. Emme ole enää luonnonvoimien armoilla. Kulutusta voi vähentää. Se on jopa muodikasta. 1990-luvun laman perusteella tiedämme, että esim. marjastuksen, kalastuksen ja sienestyksen kautta moni haki monipuolisuutta ja edullisuutta ruokavalioonsa jokamiehen oikeuksien turvin.

Siksi on erityisen harmillista, että talouspuhe, jota kuulemme, ikään kuin ohittaa teknologian merkityksen. On väärin syyllistää varsinkin iäkkäät työntekijät. Olet liian kallis, sinulla on liian hyvät edut, sinun pitää tehdä tehokkaammin. Väärä viesti.

Tiedon eriarvoisuus ei ensisijaisesti ole Suomen uhka.

Taloustieteen tutkijoiden mukaan kuitenkin ainoa, joka tuo lisää työntekoon tehokkuutta, on teknologian hyväksikäyttö. Ne teollisuudenalat, jotka ovat osanneet hyödyntää teknologiaa, ovat tehokkaimpia.

Mediateollisuus ei ole muista poikkeus.

Kehityksen seurauksena tiedeviestinnän osaajille on kysyntää. Yhteiskunta ei saa eriarvoistua niin, että osa kansasta ei tiedä, mitä toinen osa puuhaa.

Onneksi meillä on niin hyvin koulutettu väestö, että tiedon eriarvoisuus ei ensisijaisesti ole Suomen uhka.

Hyvinvointivaltio näyttää iskukykynsä. Niissä maissa, joissa koulutus on perustunut eriarvoisuuteen, ollaan pitkän tien edessä. Näihin maihin kuuluu muun muassa Iso-Britannia.

Tiedetoimittajain liiton hallitus on valmistellut ensimmäistä kansallista konferenssia. Sen teemana on ihmisen ja teknologian suhde. Myös tieteen asema päätöksenteossa on esillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on hahmotellut radikaaleja teknologioita, joiden perusteella Suomen vauraus voidaan säilyttää.

Teknologiaan liittyy paljon tunteita ja ennakkoluuloja. Tiedetoimittajien tehtävä on tuoda esiin monipuolinen näkemys teknologiasta – hyvät ja huonot puolet ottaen huomioon.

Teknologian käyttöön otto on yhteiskunnallinen asia. Suomessa on tehty viime vuosina hyvää kehitystyötä: mm. metsäteollisuus on aikaa sitten oivaltanut, että sellunkeitto ei ehkä ole tulevaisuuden työtämme.

Uusi ei löydy aina helposti. Moni hyväksi tarkoitettu asia voi kääntyä päälaelleen. Esimerkiksi turve energiateollisuudessa ja viljan käyttö polttoaineena kuulostivat ensin järkeviltä, mutta eivät olleetkaan. Asiat etenevät tiedon, kokeilun ja innovaation kautta. Tässä kehityksessä tiedetoimittajilla on ratkaiseva rooli. Siksi teknologia onkin ensimmäinen kansallisen kokouksemme itseoikeutettu teema.

Koulutus, joka auttaa ammatillisesti, on tärkeä osa liiton toimintaa. Myös koulutuksen näkökulmaa on pyritty laajentamaan. Tänä vuonna olemme jo tutustuneet muun muassa Erkki Kurenniemen taidenäyttelyyn ja rockooppeeraan bioetiikasta sekä opiskelleet some-taitoja. Kaikki tilaisuudet täyttyivät hetkessä. Vertaisoppiminen on tehokasta. Kiitos kaikille osallistuneille!

 

 

 

 

 

Toimittaja tutkijan kanssakirjoittajaksi?

Tuukka Tammi

Kansallinen tiedeviestintäohjelmamme (Tiede kuuluu kaikille!) esittää, että tutkijoiden olisi entistä enemmän panostettava viestintätaitoihinsa. Ajatus on kannatettava, mutta käytännössä iso osa tutkijoista ei ehdi – tai kykene – hankkimaan tällaista osaamista.

Professori Barbara Gastel Texasin A&M -yliopistosta ehdotti AAAS 2014 -konferensissa, että tutkijoiden kannattaisi käyttää nykyistä enemmän tiedetoimittajien apua kirjoittaessaan tutkimusartikkeleita ja rahoitushakemuksia. Ja toisin päin: tiedetoimittajat voisivat aktiivisesti tarjota palveluksiaan tutkijoiden tekstien editointiin. Selkeä, looginen ja kattava teksti, joka on kirjoitettu kieliopillisesti moitteettomasti, menee paremmin läpi tieteellisissä arvioinneissa kuin teksti, jonka tutkimuksellinen sisältö on sama mutta esitystapa päin mäntyä.

Gastel oli sitä mieltä, että taitavan tiedetoimittajan palkkioon sijoitettu raha maksaa itse itsensä takaisin.

Siinäpä siis uusi tulouoma myös suomalaisiille tiedetoimittajille. Kenties Tiedetoimittajain liitto voisi toimia editointipalveluiden välittäjänä tutkijoiden ja tutkimuslaitosten suuntaan?

Kirjoittaja on Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja.