Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Avaruuskävelyn ABC

Pasi Kivioja, teksti
Osmo Päivinen, grafiikka

Jokainen askelmerkki on tarkkaan suunniteltu ja testattu, ennen kuin astronautti astuu ulos kosmokseen.

AVARUUSPUKU1-01
Ihminen on aika avuton jäykän avaruuspuvun sisällä. Maassa astronautin puku painaa 150 kiloa, ja kun puku paineistetaan, jokainen sormenliikekin on työlästä taistelua painetta vastaan.
Avaruuskävely kestää kerrallaan 6–8 tuntia 27 000 kilometrin tuntinopeudella Maata kiertävän kansainvälisen avaruusaseman ulkopuolella. Suomenkielinen termi avaruuskävely on hieman vanhahtava ja perua Kuulentojen ajoilta. Englanniksi puhutaan extravehicular activitystä, joka viittaa kaikkeen astronauttien toimintaan avaruudessa avaruusaluksen ulkopuolella.
”Kävelyn jälkeen astronautti ei pysty pitämään kahvikuppia kädessään. Olkapäät, selkä ja nivelet voivat olla pitkään kipeät”, kuvailee astronauteille avaruuskävelyä kouluttanut Nasan insinööri Kimmo Nieminen.
Avaruuspuku on monimutkainen kokonaisuus, jonka pitää kestää voimakkaita lämpövaihteluita ja sormenpään kokoisten mikrometeoriittien iskuja. Nykyisten pukujen sisältämä tekniikka on kehittynyt paljon niistä ajoista, kun Neil Armstrong ja Buzz Aldrin kävelivät Kuun pinnalla vuonna 1969.
”Avaruuspuvussa ei ole kyse mistään housuista, joihin hypätään sisään, vaan täysin itsenäisestä yksiköstä. Puku on käytännössä oma avaruusaluksensa, jonka hinta on kymmeniä miljoonia dollareita.”
Koska kesken avaruuskävelyn ei pääse vessaan, astronautilla on vaipat, jotka hävitetään, kun astronautti palaa avaruusasemalle.
”Kerran testasimme vaippojen imukykyä niin, että mittalasilla kaadettiin vettä vaipan sisään. Olin puvun sisällä ilman kypärää, ja tyhjennysletku tuli ulkopuolelta vaippaan. Naispuolinen insinööri teki jäynän ja kaatoi vaippaani jääkylmää vettä. Se oli kyllä ikimuistoinen kokemus”, Nieminen muistelee.
Astronauttien avaruuskävelykoulutus on kaksivaiheinen: ensimmäinen keskittyy avaruuspuvun toimintaan ja toinen avaruuskävelyllä tehtäviin töihin.
Avaruuskävelyä opetetaan astronauteille Nasan vedenalaisessa laboratoriossa Houstonin avaruuskeskuksessa. Laboratorion valtavan vesialtaan pinnan alla on kansainvälisen avaruusaseman kopio, jota tarvitaan lentojen suunnittelussa ja astronauttien koulutuksessa.
Ennen koulutusta kouluttajat kuitenkin simuloivat kävelyn vaiheet itse, jotta voivat opettaa muita.
”Menen itse altaaseen toisen insinöörin kanssa. Meidän tehtävämme on miettiä, miten avaruuskävelyn voi suorittaa mahdollisimman optimaalisesti. Mistä astronautti tarttuu kädellään kiinni ja mihin suuntaan hän ottaa seuraavan askeleen”, Nieminen kuvailee.
Veden alla kouluttajat kokeilevat astronauttien tehtävissä tarvittavia erilaisia työkaluja. Huomioon pitää ottaa muun muassa avaruussäteily, missä kohtaa asemaa liikutaan ja ollaanko varjossa vai auringossa. Simuloidussa lennonjohdossa, joka on monitorointihuone altaan reunalla, kirjataan ylös, miten tehtävät suoritetaan sarjana.
Lopulta kouluttajien tekemä lentosuunnitelma menee hyväksyttäväksi Nasan sisäiselle tarkastuslautakunnalle.
Painottomuuslaboratorion altaassa voidaan simuloida painotonta avaruuspukua tekemällä siitä neutraalisti kelluva – painoja lisäämällä se ei nouse ylöspäin eikä vajoa alaspäin.
Yhden avaruuskävelyn astronauttikoulutus vaatii viisi tai kuusi koulutuskertaa sukelluksissa.
Kimmo Nieminen on kouluttanut avaruuskävelyä edellisessä tehtävässään, ennen kuin Yhdysvaltain sukkulaohjelma lopetettiin vuonna 2011. Nykyisin hän työskentelee Nasassa kaupallisten avaruuslentojen parissa eikä pidä mahdottomana, että palaisi jossain vaiheessa takaisin astronauttien kouluttajaksi.
Lue lisää Niemisen nykyisestä työstä täältä .

Julkaistu

13 kesä, 2016

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)