Tiedeblogien gurut sessiossaan, joka on katsottavissa netissä.
Laatulehtien nettisivustoille on kasvanut blogiverkostoja, jotka suoltavat tiheään tahtiin tiedehelmiä Twitteriin.
Esimerkiksi Wiredin, Scientific Americanin, Guardianin ja National Geographicin nettisivustoilla julkaistaan blogiverkostoja.
Kesän konferenssissa tiedeblogistojen parissa jo pitkään toimineet kertoivat blogistojen synnystä, lukijoista, blogitoiminnan kannattavuudesta ja siitä miten bloggaajaksi ylipäätään ryhdytään.
Pepsi-boikotti toi lahjakkuudet
”Kun Pepsi alkoi vuonna 2010 sponsoroida ScienceBlogs.com-sivustoa, moni kyky loikkasi protestina suoraan meidän leiriin”, Betsy Mason kertoo.
Hän on Wiredin blogiverkostosta vastaava toimittaja.
Lehti julkaisee muun muassa Maryn McKennan Superbug ja Deborah Blumin Elemental -blogeja.
”Blogiekosysteemimme kukoistaa. Saamme jatkuvasti ehdotuksia uusiksi blogeiksi”, Mason jatkaa.
Peräti kolmasosa blogiehdotuksista tulee Yhdysvaltain ulkopuolelta.
Wiredin toimitus ei valvo blogeja ja vetää selvän rajan blogikirjoitusten ja julkaisemansa vakavan journalismin välille. Blogienkin luotettavuus on tosin Masonin mukaan viime aikoina kohentunut.
Läpimurto blogilla
”Bloggaus on kätevä tapa kartuttaa työnäytekokoelmaa ja kokeilla eri kirjoitustyylejä”, brittiläinen tiedetoimittaja Ed Yong sanoo.
Tuottoisa kirjoittaja kertoo tehneensä läpimurtonsa bloggauksen kautta.
Etenkin epäsovinnaiset ja erikoiset jutut sopivat Yongin mukaan blogimaailmaan. Hänen oma bloginsa on laboratio ja leikkikenttä, jossa uteliaisuus ja aiheen kiinnostavuus astuvat toimituksen luomien rakenteiden ja sääntöjen edelle.
Yong siirtyi joulukuussa Discover -lehden blogiverkostosta National Geographicin leiriin. Sen uudessa Phenomena-blogiverkostossa kirjoittavat myös Virginia Hughes, Carl Zimmer ja Brian Switek.
”Toimittajat ovat alkaneet pitää bloggausta epäilyttävän reunailmiön sijaan korkealaatuisena journalismina”, Yong huomauttaa.
Hänen mukaansa blogit ovat muuttuneet osaksi tiedejournalismin valtavirtaa. Siksikin bloggaajan tulee olla huolellinen ja luotettava. Yongin omakin blogityyli on kehittynyt entistä journalistisempaan ja vastuullisempaan suuntaan.
Monenlaista hyötyä
”Blogiverkostoomme kuuluu noin kuusikymmentä kirjoittajaa”, Scientific Americanin blogeista vastaava toimittaja Bora Zivkovic sanoo.
The Blogfather -paidassa esiintyvä Zivkovic kertoo, että lehden bloggaajat ovat eri ikäisiä tutkijoita, journalisteja ja opiskelijoita. Free-kirjoittajien lisäksi SciAm-blogistoon kuuluu myös tiedekuvittajia, valokuvaajia ja lehden omia toimittajia. Yli 150-vuotiaan lehden nimen alla esiintyminen tuo kirjoittajille näkyvyyttä, ja lehti auttaa bloggaajiaan editoinnissa ja lakiasioissa. Osa bloggaajista on voittanut tiedekirjoituspalkintoja tai koonnut bloginsa kirjaksi.
”Tiedeblogeistani on tullut entistä journalistisempia”, Ed Yong sanoo. Hän bloggaa National Geographic -lehteen.
Blogiverkostoista hyötyvät kaikki: Lehdet saavat uusia yleisöjä ja kirjoittajat näkyvyyden lisäksi kohtuullisen työkorvauksen.
Ei yksin klikkauksien tähden
”Tiedeblogit eivät tuota meille rahaa, mutta monipuoliset kirjoittajat ja aiheet parantavat lehtemme tiederaportointia”, Guardianin tuottaja Alok Jha sanoo.
Lehtiä rahoitetaan mainoksilla, joten blogienkin on tuotettava klikkauksia ja liikennettä sivustolle. Jha ja muut paneelin puhujat kuitenkin painottavat, että tiedeblogien laatu on tärkeämpi kuin mainostulojen määrä.
Entä kuinka kirjoittaja pääsee mukaan blogiverkostoon?
Tiedetoimittajan täytynee ensin pitää itsenäistä blogia joitakin vuosia, kuten Ed Yong teki, ja etabloida siten oma yleisönsä. Guardian, Scientific Americanin ja Wired hakevat aika ajoin uusia bloggaajia ja uusia aiheita ja kehottavat kokeneita bloggaajia ottamaan yhteyttä.
Amanda Alvarez
Kirjoittaja on suomalais-amerikkalainen tiedetoimittaja, joka työskentelee molekyylibiologian tutkimusinstituutissa Mainzissa.