Anu Koivunen

Anu-Koivunen
Anu Koivunen on elokuvatutkimuksen professori Tukholman yliopistossa. Hän tutkii suomalaisen elokuvan ja television historiaa, sukupuolen ja vallan kysymyksiä mediassa, uutta kotimaista dokumenttielokuvaa, ruotsinsuomalaisuuden kertomuksia sekä medioituja tunnekulttuureita.
Koivunen on intohimoisen kiinnostunut poliittisen julkisuuden rakentumisesta Suomessa ja Ruotsissa ja mediasta politiikan areenana. Julkiseen keskusteluun Koivunen osallistuu paitsi asiantuntijana myös tviittaamalla ja kirjoittamalla kolumneja Hufvudstadsbladetiin.
Twitter: @anukoivunen
Tutkimussivu, jossa uusimpia julkaisuja: http://su.avedas.com/converis/person/3696

Kirjoitukset:

Politiikan kosteat silmät
Vatkulintekijät
Ilmaisia uutisia ei ole
Isänmaa ja ihmiskunta

Lue myös:

Rakastan olla tiedetoimittaja, koska…

Pari viime vuotta olen päätyökseni opettanut uusia toimittajan alkuja ja tiedetoimittamiselle on jäänyt aikaa vain siinä sivussa. Nyt olen palaamassa täysipäiväisesti tiedetoimittajan rooliin ja pysähdyin pohtimaan, mikä tekee tästä työstä niin mahtavaa, että kerran...

Näkemyksiä tutkimusrahoitukseen

Viime aikoina tiederahoitus on puhuttanut. Tiederahoitusta on puolustettu lähinnä tieteen merkityksellä innovaatiojärjestelmälle. Vähemmälle huomiolle on jäänyt laajempi vapaan tieteen merkitys maailmankuvallemme ja toisaalta se, mitä rahoitusleikkaukset tarkoittavat...

Pandemia ja palava planeetta olivat ennen skifijuttuja

Pandemia ja palava planeetta olivat ennen skifijuttuja

  Asfaltti hehkuu elokuisena päivänä Tokiossa. Sääpalvelu kertoo, että lämpöä on 37 astetta, mikä tuntuu pilvettömältä taivaalta porottavan auringon ja ilmankosteuden ansiosta 42 asteelta. Kirjoitan tätä turvallisesti ilmastoidussa sisätilassa, missä on 'vain' 28...

Pötyä pöytään

Pötyä pöytään

    Ihmisten määrä maailmassa kasvaa kasvamistaan. Hiljattaisen arvion mukaan nyt väkiluku on vajaat 7,9 miljardia ja arvio vuodelle 2050 on peräti huimat 9,7 miljardia. Raamatullinen ohje lisääntymisestä ja maan täyttämisestä olisikin ehkä jo pikkuhiljaa...