Kirsi Heikkinen

Kirsi Heikkinen
Kirsi Heikkinen jäi koukkuun tieteeseen vuonna 1992, jolloin hän pääsi kesätoimittajaksi Tiede 2000 -lehteen. Hän on työskennellyt toimittajana Tiede-lehdessä ja toimitussihteerinä Kauneus&Terveys-lehdessä. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri.
Tätä nykyä hän on vapaa tiedejournalisti, jota kiehtoo kaikki, tällä hetkellä ehkä eniten epigenetiikka, suolistobakteerit ja aivotutkimus. Motto: en tiedä, mutta otan selvää.
Kirsi on myös akateeminen nomadi, joka on ehtinyt asua kolmella mantereella, kuudessa maassa ja 17 kaupungissa. Hän palasi juuri perheineen ja läppäreineen Uudesta-Seelannista Suomeen.
Hän lukee, kirjoittaa ja kaipaa saunaa.

Kirjoitukset:

Miten asiantuntija(t) valitaan?
Miksi journalisti kirjoittaa tietokirjan?
Valetotuuksien aika – se onkin minun syytäni
Päiväni murmelina
Mölötovin cocktail
Seksiä ja huumeita
Rosinante hirnahtaa
Puun ja kuoren välissä
Älä päästä pahasta
Kiitos rusinoista, tutkija

Lue myös:

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

Sanoma hajotti tiedetoimituksensa

  Vuosikymmenen mittainen kokeilu tuli päätökseen, kun Sanoma ilmoitti jakavansa Helsingin Sanomien tiedetoimituksen kahteen osaan. Minä ja kolme muuta Tiede- ja Tiede Luonto -lehtien tuottajaa sekä niiden päätoimittaja ja graafikko siirryimme maaliskuun alussa...

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Vähän solidaarisuutta, kiitos!

Miksi ihmeessä Yleisradion irtisanomiset eivät ole herättäneet näkyvää huolta yliopistopiireissä? Missä viipyvät tutkijoiden solidaarisuuden osoitukset journalisteille? Tätä olen viime aikoina ihmetellyt. Samassa veneessähän tässä ollaan puolustamassa faktapohjaista...

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Tuolileikki jähmettää yliopistojen elämää

Kuuntelin Sitran Tekoja tulevaisuuteen: Ratkaisuja talouden kestävään kasvuun-webinaarin maaliskuun alussa. Tilausuudessa pohdittiin eri kantilta sitä ongelmaa, että Suomen bruttokansantuote ei ole kasvanut kohta 20 vuoteen ja työn tuottavuus on huonontunut koko ajan....

Sodankäynnin oheisvahinkoja

Sodankäynnin oheisvahinkoja

  Katselen olohuoneen ikkunasta ulos. Koko viikon on pitänyt enemmän tai vähemmän poutaa. Tuntuu siltä kuin leudot tuulet olisivat sulattaneet talven kangistaman ruumiini, sielusta puhumattakaan. Tänään on kuitenkin taas hieman koleaa, ja ulkona leijailee...