Kirsi Heikkinen

Kirsi Heikkinen
Kirsi Heikkinen jäi koukkuun tieteeseen vuonna 1992, jolloin hän pääsi kesätoimittajaksi Tiede 2000 -lehteen. Hän on työskennellyt toimittajana Tiede-lehdessä ja toimitussihteerinä Kauneus&Terveys-lehdessä. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri.
Tätä nykyä hän on vapaa tiedejournalisti, jota kiehtoo kaikki, tällä hetkellä ehkä eniten epigenetiikka, suolistobakteerit ja aivotutkimus. Motto: en tiedä, mutta otan selvää.
Kirsi on myös akateeminen nomadi, joka on ehtinyt asua kolmella mantereella, kuudessa maassa ja 17 kaupungissa. Hän palasi juuri perheineen ja läppäreineen Uudesta-Seelannista Suomeen.
Hän lukee, kirjoittaa ja kaipaa saunaa.

Kirjoitukset:

Miten asiantuntija(t) valitaan?
Miksi journalisti kirjoittaa tietokirjan?
Valetotuuksien aika – se onkin minun syytäni
Päiväni murmelina
Mölötovin cocktail
Seksiä ja huumeita
Rosinante hirnahtaa
Puun ja kuoren välissä
Älä päästä pahasta
Kiitos rusinoista, tutkija

Lue myös:

Millaista olisi hyvä politiikan journalismi Trumpin toisella kaudella

Millaista olisi hyvä politiikan journalismi Trumpin toisella kaudella

Donald Trumpin toinen presidenttikausi on alkanut rytinällä, ja panokset kovenevat kauden edetessä. Pöydällä on kauppasodan kärjistymisen lisäksi muun muassa Ukrainan ja Palestiinan tilanteet sekä syvenevä ilmastokriisi. Asetelma on dramaattinen eli myyvä, mutta...

Pysyykö kynä kädessä? 

Pysyykö kynä kädessä? 

Näpynäpynäpy. Kännykällä tai tietokoneella kommunikoiminen on nykyisin yleisempää kuin kynän ja paperin käyttö. Suomalaisissa koulussa lopetettiin kaunokirjoituksen opettaminen vuonna 2016. Entäs sitten, kehitys kehittyy? Peukut ja hymiöt ovat vaivattomia ja...

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

Voiko tutkija puhua luottamuksella toimittajalle?

  Älä kirjoita tätä lehteen, mutta… Tämä fraasi on tuttu varmasti jokaiselle toimittajalle. Sen kuuluessa kynänkärki nousee paperista tai sormet näppäimistöltä. Jos keskustelua on taltioitu mikrofonilla tai videokameralla, haastateltava on yleensä odottanut...