Pekka Wahlstedt
Elisa Aaltola & Sami Keto (toim.): Eläimet yhteiskunnassa. Into 2015. 363 sivua.
Eläimet ovat nykyään hyvin ristiriitaisessa asemassa yhteiskunnassa. Se heijastaa ihmisten ristiriitaista asennetta eläimiin. Ihminen voi samaan aikaan katsoa televisiosta Babe-possun seikkailuja ja nautiskella tehotuotetun porsaan lihasta.
Ihmiset eivät useinkaan ole tietoisia tästä traagisesta ristiriidasta, mutta monipuolisesti tieteen ja taiteen keinoin eläimen yhteiskunnallista asemaa valottava ”Eläimet yhteiskunnassa” avaa sokeimmankin silmät.
Kirjan kirjoittajakuntaan kuuluvat esseisti Antti Nylen, runoilija Jenni Haukio, Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara, filosofi Elisa Aaltola ja monien tieteenalojen edustajia.
Eläinten huono asemalla ja kohtelulla koneina tuotantolaitoksissa on juurensa sekä kristinuskossa että tieteessä. Kristinusko erottaa ihmisen jyrkästi eläimestä, ihminen on jumalankuvana eläinten herra ja hallitsija. Toisaalta kristinusko myös vaatii, että eläimistä ja luomakunnasta pidetään huolta.
Uuden ajan tiede taas julisti Descartesin johdolla että vain ihminen on tietoinen ja vapaa, ja eläimet tiedottomia ja tunnottomia automaatteja. Eläinkokeiden julmat ja tuskalliset käytännöt pohjaavat tähän näkemykseen.
Toisaalta Darwin, johon kirjan artikkeleissa viitataan, esitti, että ihminenkin on pohjimmiltaan eläin ja erottamaton osa luontoa.
Nykytutkimus on osoittanut, että eläimet ja ihmiset ovat vieläkin lähempänä toisiaan. Eläimet omaavat tunteiden lisäksi huomattavaa rationaalisuutta vaativia taitoja; gorillaneito Kokon väitetään osaavan toista tuhatta viittomaa, joilla se osaa myös valehdella ja kertoa vitsejä.
Kirjassa halutaankin nostaa eläimet välinearvoisista koneista itsearvon omaaviksi toimijoiksi. Eläimiä pitää alistusasemassaan vain vahvemman oikeus.
Suurimmat esteet ovat suurteollisuuden taloudelliset intressit ja tavallisten ihmisten nautinnonhalu. Toisaalta eläimet iloisina ja huolettomina esittävät ruokamainokset auttavat pitämään yllä eläinten kurjaa asemaa.
Kirja toteaakin, että eläinaktivistien salaa ottamia kuvia pitäisi viedä taidegallerioihin, valokuvakirjoihin, keskelle kaupunkia nakkikioskien viereen ja liimata salaa jauhelihapakkauksien kylkiin marketeissa.
Eläinten piiloittua kurjuutta voisikin verrata natsien keskitysleireihin, jotka vasta myöhemmin paljastuvat ja avasivat ihmisten silmät. Eläimet yhteiskunnassa toimii tässä mainiona tiennäyttäjänä ja esikuvana myös tieteen keinoin asioita välittäville.