Vihdoin sitten livenä se, mistä on kuullut puhuttavan ja Tiedetoimittajastakin lukenut: ruotsalaisen väestötieteilijän Hans Roslingin show Helsingin yliopiston isossa salissa.
Kiinnostavaa Roslingin esityksessä oli taiturointi vaikean, vakavan ja hauskan välillä sekä tietynlainen itsereflektiivisyys – eivät ihan helppoja lajeja kumpikaan.
Tieteen kieltäminen
Tiedettä tuotetaan enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta tuotetut faktat kyseenalaistetaan aiempaa enemmän ja tiedejournalismissa ristiriitaisuudet käyvät kaupaksi paremmin kuin suuret totuudet.
Tieteen tulosten kieltämisen taustalta voi löytyä monenlaista ääriajattelua, niin taloudellista, uskonnollista kuin ideologistakin, mutta myös syvempää länsimaisen edistysajattelun kritiikkiä. Tässäpä oiva tutkimusyhteistyön kohde sekä luonnontieteilijöille että ihmistieteilijöille.
Tappajan mieli
The Mind of the Killer -työryhmässä tartuttiin mielenkiintoiseen ilmiöön, nimittäin journalistien tapaan psykologisoida murhaajia ja muita väkivallan tekijöitä hätäisesti hirmutekojen jälkeen. Ikävä kyllä, tutkimusmateriaaliahan tähän löytyy Suomestakin melkoisesti ja onneksi yksi tutkimuskin, Minna Nikusen väitöskirja Surman jälkeen itsemurha (2005).
Esityksellisyys
Konferenssijärjestelyt olivat kaiken kaikkiaan onnistuneet. Paitsi että oheisohjelmat olivat hauskoja, ne virittivät myös miettimään tieteen medioitumista ja esityksellisyyttä ylipäätään.
Mietityttämään jäi Ulla Järven plenarissaan esiin nostama kysymys pienen maan ja suuren tieteen valta-asetelmista ja markkinasuhdanteista. Sikainfluenssa-tapaus on konkreettinen esimerkki tiedontuotannon globaaleista vinoumista. Sitä kannattaa miettiä, etenkin, kun tulevaisuudessa suomalaisten yliopistojen rahoitus kytkeytyy kansainvälisiin akateemisiin markkinoihin aiempaa tiiviimmin.
Sanna Kivimäki
Kirjoittaja toimii tohtoriohjelmien koordinaattorina Tampereen yliopistossa.