Tiedetoimittajan hyveisiin ja velvoitteisiinkin kuuluu paneutua uusiin, yllättäviin ja vaikeisiin aiheisiin nopeasti, ilman ennakkoasenteita. Oletko kuullut jo datakapitalismista?
Tai poliitikkotoimittajasta, joka kirjoittaa aiheesta arvoituksellisesti, mutta kohtuullisen ymmärrettävästi.
Harvalla ministerin tehtäviin joutuneella on aikaa tai tarmoa tarttua vaativiin kirjallisiin tehtäviin minuuttiaikataulun ja vastuiden ahdingossa. Edellisen hallituksen työministeri ja sitten liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd) ehti kirjoittaa kautensa (6.6.2019–20.6.2023) loppuvaiheessa ennustekirjan datakapitalismista eli ilmiöstä, joka hallitsee aikakauttamme ja etenkin tulevaisuuttamme, kenties.
Lukija on lujilla
Pieni, 168-sivuinen teos on täynnä tiheää tekstiä, netissä lisäksi lähdeviitteet (224 viitettä). Teos sisältää yli 20 kirjallisuusvinkkiä keskeisistä alan kirjoista ja kokonaisnäkemyksistä datakapitalismin ymmärtämiseksi, peruskurssioppaan tavoin.
Lukija laitetaan lujille, yllätetään lähes jokaisella sivulla. Vaikeusastetta lukemisessa ja omaksumisessa nostaa uutuudessaan oudon aiheen lisäksi se, että Harakka ei päästä tyylillään lukijaansa helpolla. Hän hyppelehtii hetkestä ja aiheesta toiseen teoksessa, ajoittain ärsyttävästi minämuodossa. Datakapitalismi-teosta ei voi suositella kenellekään kepeäksi iltapäivä- tai viikonloppulukemistoksi. Jos tartut teokseen, varaa esimerkiksi joulun ja vuodenvaihteen tauko kenties loppiaiseen saakka päästäksesi tutuksi teeman ja koukeroisen tekstin kanssa!
Datakapitalismi on aikakautemme tuotannon ja kulutuksen, kanssakäymisen ja yhteiskunnan järjestäytymisen määräävä muoto. Se on perinteistä kapitalismia, mutta stereodeilla. Harakka määrittelee datakapitalismin neljä ominaispiirrettä näin: ”suuret ovat suurempia, monopolit monopolistisempia, valta valtavampaa ja teho on tehokkaampaa datakapitalismissa.”
Uusvanha näkökulma
Parasta teoksessa on suomalaisittain uusi näkökulma maailmamme muuttuvaan todellisuuteen. Staattisuuden kausi on ohi, käynnissä on taas kiihkeä geostrateginen kilpailu maailmanvallasta.
Lisäetuna kirjassa on kiehtovan kuvaavaa ja värikästä väliotsikointia, kuten esimerkiksi:
Dataistuva todellisuutemme
Näivetä, nujerra tai nielaise
Maailmanherruus hinnalla millä hyvänsä
Uusi maailmanjärjestymättömyys
Uudessa datakapitalismi-näkökulmassa on kuitenkin perustaltaan paljon vanhaa. Harakka uskoo kapitalismiin ja tunnustaa uskonsa välittömästi uusimman kirjansa ykköskappaleessa: Kapitalismi on menestystarina. Hänelle kapitalismi on, sananmukaisesti, kaikkien aikojen menestystarina, monissa muodoissaan. Teos kertaa tiiviisti kapitalismin kehitystä 1600-luvulta 2000-luvun finanssikriisiin sekä sitä kautta tämän ajan datakapitalismiin, jossa arvoa luodaan datalla. Datan kerääminen, järjestäminen, jälleenkäsittely, kauppaaminen, analysointi, jalostaminen ja hyödyntäminen ovat ihmiskunnan tärkein bisnes tällä hetkellä ja tulevaisuudessa.
Kiina kamppailee datakapitalismin johtoasemasta ja toimii toisin
Harakka hahmottaa hyvin datakapitalistisen maailman keskeisimpiä toimijoita. Hän tarkastelee datavallan jättifirmoja, tietovirtojen trusteja (Meta, Amazon, Microsoft, Apple ja Alphabet/Google eli MAMAA). Samalla huomiota kiinnitetään maailmanherruutta tavoitteleviin suurvaltoihin, niihin kolmeen perinteiseen: USA/Piilaakso, EU ja Kiina.
”Euroopan ja Piilaakson suhde on ollut vaikea, kaunan ja kateuden sävyttämä”, Harakka huomauttaa teoksessa. Hän arvioi, että Bryssel-vaikutus voimistuu: EU olisi saamassa otteen datakapitalismista, ensi välineenä vuonna 2018 säädetty yleinen tietosuoja-asetus (General Data Protection Regulation, GDPR).
Toisaalla toimii Kiina, toisenlaisilla tavoilla. Kiina kurittaa datajättejään ja on valtiokeskeisenä kyennyt siihen, mihin USA ja EU eivät pysty: murskaamaan jättiläisyritykset. Harakka ei syitä tähän esitä, mutta se lienee Kiinan markkinastalinistinen malli: kommunistinen johto ei salli kilpailevien valtakeskusten muodostumista. Harakan mukaan Kiina edustaa autoritaarista valtiokapitalismia.
USA:ssa ja Euroopassa hitaat oikeuskäsittelyt hidastavat kilpailunvalvontaa. Kiinassa kaikkivaltias Verkkovalvontavirasto (Cyberspace Administration of China, CAC) voi jakaa sattumanvaraisia pikatuomioita mielensä mukaan.
Voittaja vie kaiken
Kirjan kenties kiintoisin luku käsittelee datakapitalismin osuutta suurvaltojen kiihtyneessä geostrategisessa taistelussa maailmanherruudesta. Harakka yllättää tässäkin: hänelle Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut mikään käännekohta. Se oli vain sinetti uudelle, rappeutuvan globalisaation sijaan rakentuneelle maailmanjärjestykselle.
Globalisaation tilalle on tullut kylmä taloussota. Eilinen globalisaation kulta-aika on ajallisesti lähellä takanamme. Emme elä enää eilisen maailmassa. Käänne on ollut dramaattisen nopea, useimmat staattisesti ajattelevat ovat pudonneet muutosten vauhdista.
Sotatalouden piirteet vahvistuvat kaikkialla. Alaviitteessä Harakka muistuttaa, että sotatalous on samaa kaikkialla. USA:n armeija kehitti internetin – ja Suomessa armeija aikoinaan puolestaan radiopuhelinteknologian: se synnytti Nokian ja käytännössä kaiken nykyisin Kiinasta tulevan voittoisan teknologian!
Kiina on kirjoittajalle selvästi ratkaisematon dilemma. Hän syyttää kiinalaisia siitä, että he tavoittelisivat sillanpääasemia muiden maiden kriittiseen infrastruktuuriin: radioverkkoihin, raiteisiin, teihin, tunneleihin, satamiin, lentokenttiin – ja merikaapeleihinkin!
Kiina – ja Ahtisaari
Kirjansa lopuksi Harakka palaa pulmalliseen Kiinaan, digitaaliselle Silkkitielle. Se on oleellisin osa Kiinan maailmanvalloituksen ohjelmaa nimeltä Vyö ja tie (Belt and Road). Hän tulkitsee, että Kiina kilpailee datakapitalismin johtoasemasta ennen kaikkea laajalla osaamisellaan. Kun listataan maailman 500 tehokkainta supertietokonetta, niistä kiinalaisia on 173. Kuitenkin USA:lla on enemmän laskentatehoa, lähes kaksin verroin Kiinaan nähden.
Suomelle suurvaltojen kiihtyvä kamppailu on vaara ja huoli, Harakka huomauttaa. Aivan kirjansa lopuksi hän pohdiskelee Suomen roolia ahneuden, riiston ja tuhon maailmassa. Aalto-yliopiston tutkijaryhmään viitaten hän nostaa esiin algoritmin, joka ei yllyttäisi vastakkainasetteluun, ääriajatteluun ja digitaaliseen väkivaltaan, vaan aitoon vuorovaikutukseen. Lupaa kysymättä hän nimeää sen Ahtisaari-algoritmiksi. Jotta saisit selville, mitä se on, Sinun tulee lukea koukeroinen Datakapitalismi-kirja loppuun saakka.
