Vuosittain järjestettävä Forum för forskningskommunikation on ruotsalaisen tiedeviestinnän keskeisin tapahtuma, joka kokoaa yhteen journalisteja, tutkijoita, jatko-opiskelijoita, muita tiedeviestijöitä sekä suurta yleisöä keskustelemaan ajankohtaisista tiedeviestinnän ilmiöistä, oppimaan uutta sekä jakamaan tietoa ja kokemuksia.

Tänä vuonna FFF järjestettiin Tukholman Bryggmästarhusetissa 15. marraskuuta, ja noin 200 hengen tilaisuus varattiin loppuun melko nopeasti ilmoittautumisen avauduttua. Toiset noin 200 henkeä seurasi tilaisuutta verkossa. Vuoden 2021 foorumi järjestettiin noin 600 osallistujan verkkotapahtumana.

FFF:n järjestää Vetenskap & Allmänhet -yhdistys, jonka juuret tiedeviestinnän edistämisorganisaationa ja yhteiskunnallisen dialogin ylläpitäjänä ovat valtiopäiväedustajien ja tutkijoiden vuorovaikutukseen tähtäävässä Rifo-yhdistyksessä. FFF-tapahtumaa rahoittavat useat säätiöt sekä yhdistys itse. VA:n taustalla jäseninä on mm. yliopistoja, ammattiliittoja, toimialaliittoja, museoita ja yhdistyksiä, jotka ovat tavalla tai toisella lähellä tiedettä.

IYSE2027 tulossa – tavoitteena vahvistaa osallisuutta

Tämän vuoden ohjelmassa oli pidempiä paneelikeskusteluja sekä lyhyempiä tietoiskumaisia puheenvuoroja.

Tilaisuudessa oli myös rinnakkaisohjelmana keskustelu, joissa käytiin läpi yliopistojen nykyistä tiedeviestinnän kurssien tarjontaa. Vuoden 2019 raportti ”Jag vill, men hinner inte ‒ forskares syn på kommunikation och öppen vetenskap” (Vetenskap & Allmänhet, 2019) sai aikaan sen, että yliopistoissa alettiin järjestelmällisemmin kouluttaa mm. jatko-opiskelijoita kertomaan omasta tutkimuksestaan. Sara Arvidson ja Magnus Boström suunnittelivat syksyksi 2021 Örebron yliopistoon tiedeviestinnän pilottikurssin, jonka oppeja on jo nyt käytetty muissa ruotsalaisissa yliopistoissa. Kurssin sisältöjä ohjasi myös Vetenskapsrådet, jonka asiantuntija Anna Maria Fleetwood on useissa yhteyksissä puhunut viestinnän olevan kiinteä osa tutkijan ammattitaitoa.

Tiedeviestinnällä on myös kytköksensä yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamisessa, johon mm. Unescon tuleva International Year of Science Engagement 2027 (IYSE2027) tähtää. Olisi varmasti hyvä, että tutkitusta tiedosta viestiminen, tiedekansalaisuus ja tiedepääomasta puhuminen olisi osa myös perustutkintojen sisältöjä, tällöin tiedemyönteisyys voisi saada laajemman jalansijan yhteiskunnassa.

Foorumin juonsi ammattimoderoija ja puhevalmentaja Anders Sahlman, joka myös työkseen kouluttaa tutkijoita erilaisiin puheviestintätilanteisiin. Sahlman on koulutukseltaan biotekniikan diplomi-insinööri, mutta on työskennellyt myös näyttelijänä ja koomikkona. Ammattijuontajan varmuus tuli näkyviin mm. silloin, kun tekniikka salissa prakasi ja etäyhteydet pätkivät. Hyvä tunnelma ei laskenut, yleisö pysyi rauhallisena ja järjestäjät keskittyivät ratkomaan ongelmaa teknisen henkilökunnan kanssa.

Muutenkin tuntui siltä, että Ruotsissa keskitytään paljon lämpimän tunnelman rakentamiseen ja ylläpitoon.

McGillin yliopiston viestintä- ja HR-johtaja Brett Hooton kertoi kanadalaisesta tiedeviestinnästä ja antoi esimerkiksi hyvin yleisöä tavoittaneesta projektista McGillin yliopiston sarjan, jossa 50 eri alojen tutkijaa luotaa oman alansa tutkimuksen suuntaa tulevaisuudessa 2–3 minuutin videoina. Hooton muistutti myös, että käytännön viestinnän tulee olla lähtökohtaisesti inklusiivista ja monikielistä.

Alkuperäiskansakysymykset ovat ajankohtaisia meilläkin, ja monikielisen tiedeviestinnän Helsinki-aloite on sekin ollut olemassa jo vuodesta 2019.

”Behöver man flagga sin professur överallt?”

Forskning i hetluften -paneelissa sivuttiin koronapandemiaa mediailmiönä, mutta varsinaisina aiheina olivat tutkijan vastuu ja verkkohäirinnästä selviytymisen keinot. Epidemiologi Jonas Ludvigsson toivoi yliopistoväen pidättäytyvän tittelinsä käytöstä sellaisissa yhteyksissä, joissa ei ole asiantuntija. Toki kansalaismielipiteitään voivat ilmaista kaikki, mutta jonkinlaista eettistä pelisilmää voisi olla.

Karoliinisen instituutin viestintäjohtaja Peter Andréasson muistutti häirinnän torjumisen olevan työsuojeluasia. Historian ja yhteiskuntaopin didaktikko ja digitaitoja tutkinut professori Thomas Nygren Uppsalan yliopistosta antoi käytännön vinkin trollin vaimentamiseen: kaksi peräkkäistä myönteistä kommenttia somepostauksen alla yleensä hiljentää verkkohäirikön.

Tässä aihepiirissä keskustelunaiheet olivat jälleen tutunkuuloisia, samat asiat askarruttavat lahden molemmin puolin.

Tutkija lavalle stand up -scenen hengessä

Yleisötyön asiantuntija Fiona Murray Edinburgh’n yliopistosta esitteli etäyhteyden kautta Cabaret of Dangerous Ideas -konseptia. Kyseessä on stand up -iltojen sarja, jossa on tähän mennessä esiintynyt noin 200 tutkijaa pääasiassa Edinburgh’n neljästä eri yliopistosta. Tutkija valmistelee lyhyen spoken word – tai komediaesityksen. Illan juontaa ammattikoomikko ja yhden illan aikana esiintyy 2–3 puhujaa. Tilaisuudet ovat olleet osa Fringe-festivaalin ohjelmaa, ja osa komediailloista jatkuu ympäri vuoden CoDI-nimen alla.

Puhujat rekrytoidaan edellisen vuoden joulukuussa ja esitykset alkavat elokuussa. Puhujat myös valmennetaan tehtävään kahdeksan kuukauden kuluessa, jolloin heille tarjotaan koulutusta äänenkäytössä, käsikirjoittamisessa ja esityksen hiomisessa ja markkinoinnissa. Murray kertoi ns. korkean profiilin osallistujien, yliopistorehtorien ja nimekkäiden tutkijoiden, tuovan erityistä painoarvoa ja huomiota klubisarjaa kohtaan.

Menestyksestä kertoo myös se, että kabaree on jo vakiintunut ja odotettu ohjelmanumero sekä Fringessä että Edinburgh’n stand up -skenessä. Kabareeta on järjestetty jo 11 vuotta.

Murray myös korosti tapahtumatuotannon ammattimaisuutta. Osallistuvat tutkijat tai heidän työnantajansa maksavat osallistumismaksun, jolla katetaan tuotantokustannukset. Kaikki tuotantoon osallistuvat henkilöt, puhevalmentajat, äänitarkkailijat ja harjoittelijat saavat palkkaa. Kauden päätteeksi tutkija voi liittyä CoDI:n puhujakaartiin tai esittää spiikkiään muilla lukuisilla brittiläisillä stand up -klubeilla tai missä tahansa.

CoDI:n ilmoittautumiskausi on juuri meneillään ja työpajoissa on myös etämahdollisuus, joten jos komedia tai spoken word kutkuttaa, tässä on yksi harjoitusmahdollisuus.

ForskarFredag, Tutkijoiden yö, tutkijatorstai?

Projektipäällikkö Julia Brink VA:sta kertoi ForskarFredag-tapahtumasta ja Låna en forskare -viikosta. Molemmat liittyvät syyskuun viimeiseen perjantaihin sijoittuvaan European Researcher’s Night -tapahtumaan, jota Suomessa on vietetty nimellä Tutkijoiden yö useissa yliopistokaupungeissa; tänä vuonna laajimmin Jyväskylässä ja Oulussa.

Låna en forskare -viikko Ruotsissa oli tänä vuonna huhtikuun kolmas viikko, jolloin tutkijat kertovat työstään eri kouluasteilla ja mm. kirjastoissa sekä yhdistyksissä. Tutkijat ilmoittautuvat helmikuussa ja vierailijan haluavat tahot varaavat tutkijan puhujaksi maaliskuussa. Suomessa vastaavaa Tutkija tavattavissa -toimintaa järjestää ympärivuotisesti Nuorten tiedeakatemia.

ForskarFredag kirvoitti nopean assosiaation tutkijatorstaihin. Tämä lähinnä siksi, että perjantai-ilta ei liene paras ajankohta asiavetoisen yleisötilaisuuden järjestämiselle Suomessa, jos haluaa yleisön tulevan paikalle. On vaikea kuvitella, että European Researcher’s Night konseptina olisi tiukasti juuri perjantaihin sidottu. Tapahtuman nimenä Tutkijoiden yö taipuu sekin moneen käyttöön.

”Alla vill lyssna den som är engagerad”

Ohjelman jälkimmäinen puoli painottui journalistiseen työhön sekä median ja yliopistojen yhteistyöhön. Tiedetoimittaja ja tuore kirjailija Miriam Frankel kertoi työstään The Conversation -verkkolehdessä. The Conversation on vuonna 2011 perustettu voittoa tavoittelematon tutkimustietoon artikkelinsa pohjaava suuren yleisön tiedelehti, jonka perustajien joukossa on useita australialaisyliopistoja. Nykyisellään lehden artikkeleja voi lukea 90 maassa 23 kielellä. The Conversationin artikkeleja voi uudelleenjulkaista ja kääntää CC BY-ND 4.0 -lisenssillä, joka sallii myös kaupallisen käytön.

Petro Poutanen on aiemmin luonnehtinut Politiikasta.fi-sivustoa samankaltaiseksi verkkomediaksi kuin The Conversation (Tiedetoimittaja 23.12.2015), mutta nyt mietin, olisiko suomenkieliselle The Conversationille lukija- ja toimituskuntaa?

Frankel toimi lämmittelijänä tilaisuuden antoisimmalle Hallå media!? -paneelille.

Energiatekniikan dosentti Lisa Göransson kertoi tilanteesta, jossa hänet asetettiin television nopeatempoisessa puheohjelmassa ikään kuin vastakkain toisen energiatekniikan tutkijan kanssa. Tästä nähtiin myös videokatkelma.

Göransson korosti, että tutkijat pohjimmiltaan olivat samaa mieltä energiatekniikan tulevaisuuden ratkaisuista, mutta toimittaja korosti eroa, koska siitä syntyi jonkinlainen draamaa synnyttävä juupas-eipäs -asetelma.

TV4:n Nyhetsmorgon-aamuohjelman tuottaja Agnetha Bäckström kertoi nopeatempoisten makasiiniohjelmien rytmityksestä ja myönsi, että Göranssonin tapauksessa haastattelutilanne lähti väärille urille heti alussa.

Chalmersin viestintäasiantuntija Karin Wik mainitsi, että tutkijoita kovin vähän harjoitetaan toimimaan eri puheviestintätilanteissa. Bäckströmin pohdintoja eri genrejä edustavista tv-ohjelmista täydensivät oivallisesti featuretoimittaja Torill Kornfeldtin kokemukset siitä, että ohjelman pidempi valmisteluaika ja esim. sähköpostikirjeenvaihto tutkijan kanssa tekee varsinaisesta haastattelutilanteesta helpomman ja haastattelusta runsaamman kuin mitä ”voitko lyhyesti kommentoida” -tyyppiset pikaiset pyynnöt.

Koko paneeli oli yhtä mieltä siitä, että ylipäänsä valmistautuminen ja suunnittelu ovat yhteiseksi hyödyksi: tutkija arvostaa toimittajan antamaa hyvää briiffausta siitä, minkälaiseen ohjelmaan tai artikkeliin haastattelua käytetään, toimittaja puolestaan arvostaa tutkijan halua tulla esiin, koska hyvien haastateltavien löytäminen on vaikeutunut.

Wik ja Kornfeldt korostivat myös sitä, että toimittaja tekee yleensä jutun joka tapauksessa ja tällöin kommentaattoriksi tai haastateltavaksi voi asiaan perehtyneen tutkijan sijaan tulla joku vakiohaastateltava, jolta irtoaa puhetta helposti. Kornfeldtin sanoin: ”Du är tillräckligt mycket specialist att kunna det här. Du vet mer än jag och mer än tittare.”

Paneelin painottuminen nimenomaan televisioon oli kiinnostavaa, koska mediana televisio tavoittaa edelleen eniten ihmisiä kerralla ja yleensä myös juuri heitä, jotka eivät säännöllisesti kuluta tiedesisältöjä. Göransson ja Wik sivusivat myös sitä, että televisioesiintymisen kynnys on kaikista medioista ehkä korkein tutkijalle, koska he ovat harjaantuneet nimenomaan kirjoitettuun viestintään. Puheviestinnän eri tilanteet luentoa lukuunottamatta jäävät väistämättä vähemmälle.

Tiedeviestintätekoja ja yleisöpohdintoja

Päivän lopuksi jaettiin Dela med dig -kunniamaininnat onnistuneesta tiedeviestintäteosta. Kunniamaininnat myönnettiin ruoan kulttuuriperintöä käsittelevälle Matarvs-podcastille sekä Science Jam -pelihackathonille.

Matarvs-podcast on Göteborgin yliopiston kriittisen kulttuuriperintötutkimuksen keskuksen tuottama puheohjelma, jossa on käsitelty mm. ruokamuistoja, arkiruokaa, kouluruokaa ja 1770-luvun nälkävuosia. Science Jam on puolestaan niinikään Göteborgin yliopiston ja GameDev GBG -kollektiivin kehittämä tapahtumaformaatti, jossa osallistujat (voivat olla keitä vaan) jaetaan ryhmiin yhdessä tutkijoiden ja pelikehittäjien kanssa. Ryhmät puolestaan kehittävät 48 tunnissa tiedeaiheisen pelin tai sen prototyypin. Science Jameja on toteutettu ja toteutetaan taas ensi keväänä Göteborgin tiedefestivaaleilla.

Forum för forskningskommunikation oli sisällöltään runsas tapahtuma, joka kyllä ansiokkaasti demonstroi tiedeviestinnän monia puolia ja piti tieteen monet yleisöt keskiössä. Huoli tiedesisältöjen kuluttamisen keskittymisestä on aito myös meillä, siksi oli varsin kiinnostava kuulla suurelle yleisölle suunnatuista tiedeviestinnän tavoista.

Spoken word ja stand up eivät meillä ole vielä kovin tavanomaisia tiedeviestinnän välineitä joskaan ei täysin vieraitakaan. Toisaalta Suomessa tehdään paljon samaa, kuten eri yliopistojen ja medioiden korkeatasoiset tiedepodcastit tai Tutkija tavattavissa -vierailupalvelu osoittavat.

Koulutustarpeista puhuminen on aina hyödyllistä, toisaalta ehkä vasta nyt ollaan hennosti siirtymässä aikaan, jossa tutkijoiden viestintätaitojen kehittäminen ja journalistien ja tutkijoiden yhteistyö alkavat saada jonkinlaisia vakiintuneita muotoja, vaikka pysyviä käytäntöjä tai pakollisia kurssisisältöjä ei vielä olekaan. Työ siis jatkuu.

Linkkejä:

Forum för forskningskommunikation – (forumforforskningskommunikation.se)
Home – Vetenskap & Allmänhet (v-a.se)
Jag vill, men hinner inte! – Vetenskapsrådet (vr.se)
Ramverk för kurser i forskningskommunikation – Vetenskapsrådet (vr.se)
What’s On – The Cabaret of Dangerous Ideas The Cabaret of Dangerous Ideas
The Conversation: In-depth analysis, research, news and ideas from leading academics and researchers.
Matarvspodden | Centrum för kritiska kulturarvsstudier, Göteborgs universitet (gu.se)
Science Jam – ett vetenskapligt game jam | Vetenskapsfestivalen
Monikielisen tiedeviestinnän Helsinki-aloite | helsinki-initiative.org