Tiedetoimittajien 40. juhlavuoden uratarinoissa kerromme jäsenistämme sekä siitä, että mitä on tiedetoimittajuus. Helena Raunio kertoo työssä olevan parasta tehtävien monipuolisuus. Tiedejutuissa olisi syytä muistaa myös vaalia monipuolisuutta, erityisesti asiantuntijahaastattelujen valinnassa.
Tiedetoimittajien liitto on tarjonnut Helena Rauniolle, 70, kymmenien työelämävuosien aikana uusia, elämää rikastuttavia kontakteja ja mahdollisuuden laajentaa omia verkostoja. Eri aiheiden asiantuntijoiden ja tutkijoiden tunteminen ja kohtaaminen on auttanut toimittajan työssä.
– Heiltä voi saada taustoittavia tietoja ja pyytää avaamaan työstettävän jutun aihepiiriä. Nykyisillä toimittajilla toki voi olla niin kiire, etteivät he aina ehdi edes soittamaan, Raunio pohtii.
Huolestuttavana ilmiönä Raunio on huomannut niin sanottujen ”päivystävien dosenttien” vahvan roolin. Jos media hyödyntää suppeasti asiantuntijoita, he päätyvät edustamaan koko alaa.
– Eläkkeellä olevat emeritukset ja emeritat saa aina kiinni – arvostan kyllä heitä. Mutta mediassa kannattaisi haastatella useammin työuran aktiivisessa vaiheessa olevia nuorempia tutkijoita.
”Työkaluina hakattavat Olivetit ja Remingtonit”
Raunio kertoo aina olleensa hetkessä elävä uutisihminen, vieläkin. Taustaltaan hän on Tampereen yliopiston ekonomi, sivuaineenaan tiedotusoppi.
Alun perin Raunion haaveena oli opiskella suomen kieltä, mutta pääaineella ei ollut lopulta paljoa merkitystä.
– Silloin saattoi loikkia tiedekuntien rajojen yli ja opiskelu oli hyvin vapaata. Taloustieteistä oli joka tapauksessa hyötyä, sillä uran alussa toimiin taloustoimittajana, Raunio tokaisee.
Raunion toimittajaura alkoi ensimmäisestä kesätyöpaikasta Kouvolan sanomissa vuonna 1976. Tämän jälkeen Raunio oli vakituisena toimittajana töissä Turun Sanomissa ja Uudessa Suomessa. Väliin mahtui myös parin vuoden pätkä Keskon konttorissa ja Lahden Messuilla, kun puolison työn takia piti välillä vaihtaa kaupunkia.
Perheen tilanteen vakiinnuttua Raunio päätyi vuonna 1986 taloustoimittajan ja uutispäällikön tehtäviin Insinööriuutisiin, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Tekniikka&Taloudeksi. Alma Media osti lehteä julkaisevan Talentumin vuonna 2016. Siellä Raunio työskenteli vuoteen 2017, jonka jälkeen työura jatkui vapaana toimittajana.
Raunio on hyvillään siitä, että työnantajayhtiö Talentumin puolesta tarjottiin vuosien varrella mahdollisuuksia työnkiertoon, jolloin työkuvat vaihtuivat ja osaamisen kehittäminen oli jatkuvaa.
– Talokin muutti muotoaan fyysisesti ja henkisesti niin moneen kertaan, ettei siellä ollut sellaista tilannetta, että työhön leipiintyisi, Raunio naurahtaa.
Media-ala on Raunion aikana käynyt läpi monta muutosta. Aikoinaan työn painopiste oli printtimediassa, joka oli niin sanotusti perinteistä käsityöläistyötä.
– Vielä 80-luvullakin työvälineinä oli perinteisiä hakattavia Olivetteja ja Remingtoneja*. paperisia käsikirjoitusliuskoja editoitiin leikkaamalla ja liimaamalla sekä päälle kirjoittamalla, jonka jälkeen ne vietiin latomoon.
Sittemmin latojien ammattikunta on kadonnut kokonaan. Nykyään mediatyöläisen tehtävät ovat painottuneet nopeatahtiseen verkkoon ja editointi on monin verroin sujuvampaa tietokoneilla.
*Olivetti ja Remington ovat kirjoituskonevalmistajia.
Teknologiaa ei olisi ilman tiedettä
Tiede nitoutuu tiiviisti myös tekniikkaan, eikä teknologista kehitystä olisi ilman tieteitä.
Viime vuosina Raunio on kirjottanut juttuja muun muassa tutkijoiden väitöksistä. Niissä on sekä tiedettä että tekniikkaa.
– Näistä olen yrittänyt löytää sen tiedon, mikä olisi lukijoille tärkeää tietää ja sitä myötä arvottaa tietoa. Hirveän työlästä, mutta antoisaa, Raunio kertoo.
Raunion iloksi tiedeuutisia arvostetaan aiempaa enemmän. Innostavaa on myös huomata, kuinka työstetty artikkeli saa parhaimmillaan laajempaa yhteiskunnallista huomiota ja johtaa vaikkapa uusiin hoitomuotoihin tai ympäristöä säästäviin investointeihin.
– Näitä ei synny, ellei koko ketju tieteestä käytännön tutkimukseen ja innovaatioiden rahoittamiseen ole kunnossa.
Teksti: Jani Ahosola
Kuvat: Helena Raunion kotiarkisto
