Johan Sten: Kulta-aika – Valistus ja luonnontieteet Turun Akatemiassa. Art House 2021

Meidän aikaamme pidetään varsinaisena hyödyn aikakautena: kaikkea tiedettä ja filosofiaa myöten arvioidaan sen mukaan, miten paljon se tuottaa aineellista ja taloudellista hyötyä.
Hyötyajattelu kukoisti myöskin Turun Akatemiassa, mutta kaikeksi onneksi vain vähän aikaa. Kirja keskittyy pääasiassa tähän ajanjaksoon, joka alkoi vuonna 1730 ja päättyi vuonna 1760. Tuolloin uskottiin, että luonnontieteet, tai paremminkin niiden sovellukset, pystyvät nostamaan Suomen syrjäisestä ryysyrannasta kukoistavaksi ja vauraaksi eurooppalaiseksi valtioksi.
Taustalla oli englantilainen empiristinen perinne. Sen profeetta Francis Bacon, joka romaanissaan Uusi Atlantis maalaa utooppisen kuvan yhteiskunnasta, jossa lääkärit ovat voittaneet sairaudet ja tiedemiehet alistaneet täydellisesti luonnon ihmiskunnan palvelijaksi.
Turun Akatemia ei tarttunut valistusfilosofien teoreettisempaan uskontoa, kirkkoa ja säätyjä vastaan kohdistettuun kritiikkiin; Turun Akatemiaa kiinnosti ainoastaan tiedon hedelmät, ei tiedon valo.
Kirjassa käydään sivukaupalla tutkijoita, joista vain pieni osa löytyy Wikipediasta, kuten kemisti, fyysikko ja mineralogi Johan Gadolin, suomalaisen taloustieteen isä Anders Chydenius, kasvitieteilijä Pehr Kalm, Suomen lääketieteen isä Johan Haartman ja niin edelleen.
Uudet aatteet tulivat Turkuun suoraan Ruotsista, jossa vaikutti kasvitieteen isä Carl von Linne. Monet sovelluksista liittyivätkin maanviljelyn tehostamiseen, minkä toivottiin tekevän nälkämaasta tiedon ja taidon karttumisen myötä kaikkia hyödyttävän hyvinvoivan valtion.
Tavoite jäi kuitenkin yhtä utopistiseksi kuin Baconinkin utopia. Tällä oli hyviäkin seurauksia: tiedettä alettiin taas harjoittaa tiedon itsensä vuoksi ja perustutkimus koki kunnianpalautuksen.
Kirjan huono puoli on, että se on aika spesifi. Tuskin muut kuin aiheeseen perehtyneet ammattihistorijoitsijat jaksavat kahlata läpi selvityksiä unohdukseen vaipuneiden tutkijoiden opinnäytetöistä, saavutuksista ja elämäkerroista.
Mutta sen kirjasta oppii, että jos hyödyn aikakausi olisi venynyt satojen vuosien pituiseksi, meillä ei olisi evoluutioteoriaa, kvanttifysiikkaa eikä suhteellisuusteorioita ja niiden toinen toistaan ihmeellisimpiä sovelluksia.