Ennen mediaan ei päässyt kuka ja mitä tahansa. Julkisuuteen pääsemistä vartioivat tahot, joita Olli Seurin ja Hannu-Pekka Ikäheimon kirjassa kutsutaan portinvartijoiksi. Portinvartijoita oli kaksi: poliitikot ja mediajohtajat.
Luulisi, että sosiaalisen median aikakaudella portinvartijat ovat historiaa. Mutta tilanne on päinvastoin, niitä on enemmän kuin ennen. Eivätkä niistä kaikki ole edes ihmisiä tai ihmisyhteisöjä, vaan seulontaa voivat suorittaa algoritmit täsmällisesti määritellyillä käskyillä ja sarjoilla.
Muuten selkeästi kirjoitetun Portinvartijat-kirjan lukeminen on raskasta portinvartijoiden määrän ja niiden suhteiden monimutkaisuuden takia. Kirjasta selviää, että uudet portinvartijat ovat entisiä vahvempia, mutta samalla myös vaikeampi hahmottaa ja siksi niitä on vaikea huomata.
Valtioiden ja niiden muodostamien koalitioiden tasolla portinvartijoita on kolme: Yhdysvallat, Kiina ja EU. Eli, kuten kirjoittajat niitä kutsuvat: kasino, kasarmi ja kansankoti tai voiton maksimoija, muurien rakentaja ja sääntelyn luoja.
Vastakohtaisuudestaan huolimatta sekä Yhdysvallat että Kiina molemmat ovat uhkia sananvapaudelle ja sen tasapuoliselle jakautumiselle. Autoritaarisen Kiinan vaarallisuutta tuskin tarvitsee erikseen perustella, mutta myös Yhdysvallat kaventaa sananvapauden tasapuolisuutta, koska sitä säätelee kassakoneiden kilinä. Näiden kahden suuren mahdin kilpailu vaikuttaa myös muualle maailmaan. Taiwan tuottaa tietoverkoissa tarvittavat parhaat sirut, ja Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen jännite tiivistyy suhteessa Taiwaniin. Jos Kiina hyökkää sinne, maailma jakautuu entistä vahvemmin ”meihin ja ”heihin”. Jos tilanne taas jatkuu nykyisen kaltaisena, taloudellinen kamppailu kärjistyy.
Viestinnällinen hyvinvointi ja valistunut portinvartijuus
Kirjassa kysytään, mitä mahdollisuuksia pienillä mailla on näiden jättien välisessä pelissä. Kansankodit, pohjoismaiset hyvinvointivaltiot, ovat myös perusta hyvinvointimedialle ja
-informaatiolle. Viestinnällinen hyvinvointi ei ole irrallaan muusta hyvinvointipolitiikasta. Keskeisiä yhteisiä tekijöitä ovat panostukset julkiseen infrastruktuuriin, palveluiden laaja saavutettavuus, sääntely ja konsensushenki.
Etenkin Suomessa luottamus mediaan on vahva, ja pelkästään Ylen uutiset tavoittavat viikoittain yli kaksi kolmasosaa suomalaisista ja niihin luottaa 87 prosenttia väestöstä, kirjassa todetaan.
Pohjoismailla on historiallinen etulyöntiasema, koska maailman ensimmäinen julkisuuslaki ja sen aikaisen maailman vapaamielisin painovapausasetus säädettiin Ruotsissa 1700-luvulla. Tämä pitkä perintö näkyy vieläkin juuri vakaassa yhteiskunnallisessa luottamuksessa.
Tosin algoritmit, disinformaatio, vihapuhe ja muut lieveilmiöt uhkaavat jo lintukotoakin. Kirja peräänkuuluttaakin valistunutta portinvartijuutta vastavoimaksi. Sen perustana ovat tasa-arvo, avoimuus, medialukutaito, tieto ja totuudellisuus, joiden tukena toimivat institutionaaliset ja poliittiset rakenteet.
