Simo Kyllönen& Markku Oksanen (toim.): Filosofia ja ilmastonmuutos. Gaudeamus 2020.

Ilmastonmuutoksesta puhutaan kaikkialla kirkoista ja tuomioistuimista perhe- ja ystäväpiireihin. Jokaisella itseään kunnioittavalla lehdellä on ilmastotoimittaja, puolueella ilmastolinjaus, yksityisellä ja julkisella organisaatiolla ilmasto-ohjelma.
Ja nyt viisaista viisaimmat tulevat mukaan. Ilman filosofeja ilmastonmuutoksen estäminen tai jarruttaminen ei toimi, koska ilmastonmuutos tuo mukanaan aivan uusia asioita, aina yhteiskunnan ja yksilöiden asenteista, arvoista ja maailmankuvasta tieteenfilosofisiin ja eksistentialistisiin pohdintoihin asti.
Mutta miksi ihminen itseään ja maapalloa ajaa tuhoon? Yksi syy on että ihmisen evoluutio ja teknisen kehityksen vauhti ovat aivan eri luokkaa. Globaalin tason saavuttanut ja kohta avaruuteen kurottava tekniikka on valovuosia edellä ihmislajia, joka biologisesti on sopeutunut paikallisiin pienyhteisöihin. Siksi ihmisen on yhtä vaikea hahmottaa ilmastonmuutoksen ajallisesti ja paikallisesti laajaa kokonaisuutta kuin tuntea empatiaa maapallon toisella puolella asuvia kohtaan.
Tekniikalla on tietysti mitä suurin rooli ilmastonmuutoksessa. Monet, etenkin insinöörit, uskovat että tekniikan kehitys on omalakista, eikä ihminen voi siihen vaikuttaa. Mutta heidän mukaansa tekninen kehitys myös pystyy itse korjaamaan tuottamansa ongelmat.
Humanistien mielestä tekniikan takana on aina ihminen, joka myös kantaa luomuksestaan vastuun. Insinööreille, ja myös tekniikkaa hyödyntäville yrityksille ja kuluttajille tulisikin tarjota tekniikan etiikan kursseja. Tekniikka on aina sidottu arvoihin, koska jokainen tekninen keksintö ja laite hammasharjasta nanotietokoneeseen palvelee jotakin inhimillistä tarvetta, jota ihminen pitää arvokkaana.
Kirjan mukaan luonnonarvotkin ovat ihmisen luomia, koska vain vapaa ja itsenäinen tietoisuus pystyy erottamaan hyvän ja pahan ja luomaan arvoja ja merkityksiä. Ihmisen eksistentialistinen tragedia on, että ilmastonmuutoksen myötä koko ihmisen olemassaolo on uhattuna. Ihmisyksilöille niin tärkeä avoin ja vapaa tulevaisuus haihtuu ilmaan ja elämä menettää mielensä ja merkityksensä, ja ahdistus ja apatia valtaavat mielet.