Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Ilmari Hirvonen aloittaa alustuksensa Mikkelin Akatemiassa Immanuel Kantin kuvalla ja sitaatilla: If the truth shall kill them, let them die. Paitsi ettei sitaatti ole Kantin eikä kuvakaan.
Tarkistatteko aina käyttämänne sitaatit, kysyy näennäistiedettä tutkiva Hirvonen ja vakuuttaa itse tekevänsä niin. Hirvonen varoittelee, miten nykyisessä tietotulvassa tiede joutuu pitämään tiukasti puoliaan näennäistiedettä vastaan.
Nykytilannetta selventää amerikkalaistutkija Noretta Koertgen käyttämä käsite katsomuskamut eli samanmielisten yhteisö, jossa eriäviä mielipiteitä ei sallita.
”Katsomuskamuilla on opinkappaleita, joista ei luovuta. Heidän samanmielisissä yhteisöissään etsitään perusteita yhteisön näkemyksille, selitetään ongelmat pois, eikä erilaisia näkemyksiä katsota hyvällä.”
Tiedeyhteisöistä Koertge käyttää nimeä kriittiset yhteisöt, joissa yritetään järjestelmällisesti löytää virheitä oman yhteisön jäsenten näkemyksistä ja siten kehittää tieteenalaa.
”Kriittiset yhteisöt uskovat, että ilman erehtymisen mahdollisuutta ei ole edistymisen mahdollisuutta. Tieteilijät myöntävät mokailun, minkä ansiosta he voivat myös korjata virheitään. Se on samalla tieteen menestyksen salaisuus.”
Tutkija Helen Longino korostaa, että objektiivisella tiedeyhteisöllä on tunnistettuja väyliä kritiikin esittämiseen, yhteisö jakaa samanlaiset standardit toiminnalleen, ottaa vastaan kritiikkiä ja uskoo älyllisen auktoriteetin tasa-arvoisuuteen eli että kaikki yhteisön jäsenet ovat tasavertaisia keskustelemaan.
”Kritiikkiä voivat esittää esimerkiksi konferensseissa ja tieteellisissä lehdissä. Tiede edellyttää myös jaettuja standardeja, kuten ajatusten testattavuutta ja jopa moraalisia arvoja.”
Objektiivisesti toimiva tiedeyhteisö muuttaa tarvittaessa yhteistä kantaansa ajan myötä. Hirvonen luonnehtii, että tiede on sosiaalista argumentaatiota, joka pitää olla arvioitavissa, eikä arviointiin ole yhtä oikeaa tieteellistä menetelmää.
”Käytännössä vaikkapa hiukkaskiihdyttimeen tai Napoleonin sotiin liittyvä argumentaatio vaatii oman tieteenalansa tavan argumentoida. Kaikkien tieteenalojen argumentoinnille on yhteistä, että hyvä argumentti sisältää perusteet ja johtopäätökset. Lisäksi perusteiden on oltava oleellisia argumentin johtopäätösten kannalta.”
Hyvä argumentaatio on informatiivista eli se väittää jotain ja samalla se on kontrastivistista eli se sulkee jotain vaihtoehtoja pois. Oleellista on myös, että väitteet ovat tarkistettavissa.
”Esimerkiksi salaliittoteorioille on tyypillistä väittää, että oleellista tietoa on tuhottu. Näennäistiede puolestaan antaa vaikutelman tieteellisyydestä, vaikka kyse on ei-tieteestä.”
Hirvonen muistuttaa, että näennäistieteen taustalla ovat yleensä arvot, tunteet, identiteetti, tiedonkäsittelyn vinoumat ja luottamuksen puute tieteeseen. Kun näennäistieteilijöitä on lähestytty valistamisen ja kritiikin kautta, he ovat tiukentaneet kantojaan.
”Siksi liikkeelle voisi lähteä selvittämällä, mistä on kyse ja etsiä juurisyitä. Esimerkiksi ilmastoskeptikko voi nähdä ympäristöaktivistin vesimelonina eli ulkoa vihreänä ja sisältä punaisena, jonka todellinen tavoite on vasemmistolaisen politiikan toteuttaminen. Rokotevastaisilla voi aitona huolena olla lasten hyvinvointi. Homeapatian kannattajilla taas voi olla pyrkimys luonnollisempiin lääkintään ja ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.”

iin sanottujen kuuluisten sitaattien kanssa kannattaa olla tarkkana.
Tutkija Maya J. Goldenberg puolestaan muistuttaa, että rokotteiden vastustajat yleensä muuten puolustavat tiedettä. He eivät luota rokotetutkimuksiin, koska heidän mielestään niitä tekevät isot lääkejätit ihmisten hengen kustannuksella.
”Taustalla on ainakin osittain epäluottamus: ei luoteta vallitsevaan tieteeseen.”
Työkaluja toimittajille – ja meille kaikille
Toimittajan työssä ongelmaksi voi muodostua, miten erottaa tiede näennäistieteestä.
”Näennäistiedettä tekevät vaikkapa holokaustin kieltäjät, ilmastonmuutosskeptikot tai näennäislääketieteen edustajat. Esimerkiksi näennäislääketieteen puolella on väitetty, että sinappikaasulla voidaan hoitaa yskää, koska sinappikaasu aiheuttaa yskää.”
Hirvonen näkee, että näennäistieteestä on haittaa, kun yhteiskunnassa ratkotaan esimerkiksi terveyteen, politiikkaan, koulutukseen, ympäristöön tai journalismiin liittyviä asioita.
”Kun resursseja on niukasti, aika ja raha pitäisi pystyä kohdentamaan järkevästi. On oleellista valitsemaan asiantuntijoita oikein perustein.”
Toimittajille työkaluksi hän antaa, että yrittäkää luottaa tieteentekijöihin.
”Tieteentekijöillä on erityisasiantuntemusta. Moni tutkija auttaa mielellään.”
Kaikesta huolimatta Hirvosen mukaan näennäistieteilijöihin pitäisi suhtautua suopeasti.
”Näennäistieteen edustajien kanssa tärkeää on kuuntelu ja pyrkimys yrittää ymmärtää, miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee. Usein löytyy myös yhteisiä arvoja. Molemmat osapuolet voivat kokea lasten hyvinvoinnin tärkeäksi, voivat kunnioittaa toisiaan ihmisinä ja ymmärtävät, ettei erimielisyys tarkoita hyökkäystä toisen perusarvoja vastaan. Yhteisten arvojen löytäminen mahdollistaa luottamuksen rakentamisen ja pääsyn kohti yhteisymmärrystä.”