Intian tiedeministeriön hanke Vigyan Prasar ja sen osana nettitelevisio Science India ovat keskeisiä keinoja kansalaisten valistamisessa tieteelliseen ajatteluun.
Saada 1,43 miljardia intialaista ajattelemaan tieteellisesti. Tämä on Vigyan Prasarin tarkoitus, ja instituutin nimikin kertoo saman. Se on hindiä ja tarkoittaa ’tiedon levittämistä tieteestä’.
Ennusteiden mukaan Intia on vuonna 2027 maailman kolmanneksi suurin talous. Edelle menevät vain Yhdysvallat ja Kiina.
”Intian talouskasvussa tieteellisellä ajattelulla on keskeinen rooli”, sanoo Vigyan Prasarin johtaja Kapil Tripathi.
Vuonna 1989 perustettu Vigyan Prasar toimii Intian tiedeministeriön alaisuudessa. Sen tehtäväksi on määritelty parantaa yleistä ymmärrystä tieteestä ja sen merkityksestä jokapäiväisessä elämässä.
”Ministeriö päättää, millaista tieteellistä tietoa kansa tarvitsee ja me sitten toteutamme valistamisen”, kertoo Tripathi.
Vigyan Prasarin tavoitteena on myös lisätä tieteen yleistä arvostusta sekä saada tiedeviestinnän ja koulutuksen ammattilaiset verkostoitumaan keskenään.
Nettitelevisio India Science perustettiin neljä vuotta sitten.
Valtamedia ei tieteestä juurikaan kerro
Varsinkin maaseudulla koulutustason nostamisessa on Intiassa vielä paljon töitä. Taikauskokin rehottaa, huhupuheet ja valeuutiset kiertävät.
”Mietimme tiedeministeriössä, millä keinoilla pystyisimme taistelemaan näitä ilmiöitä vastaan ja antaa kansalaisille paremmat mahdollisuudet päästä luotettavan, tutkitun tiedon äärelle”, kertoo Rashmi Sharma. Hän johtaa tieteen ja teknologian viestinnän kansallista neuvostoa, joka on osa Intian tiedeministeriötä.
Kun tohtori Sharman tittelin byrokraattiset kiemurat purkaa pois, hän on Intian valtion johtava tiedeviestijä.
Hänen mukaansa tiedesisältöjen osuus Intian valtamediassa on pieni ja painottuu harvoille aloille.
”Lääke- ja terveystiede sekä avaruustutkimus saavat eniten näkyvyyttä, mutta esimerkiksi geologiasta, maantiedosta, maataloudesta, kemiasta ja monista muista tieteenaloista juttuja on kovin vähän. Paljoa ei mediassa kerrota myöskään yhteiskuntatieteistä, psykologiasta, humanistisista tieteistä.”
Sharman mukaan ministeriö haluaa lisätä kansalaisten ymmärrystä myös siitä, miksi tiedettä tarvitaan. Intiassa suurin osa tutkimuksesta ja tuotekehityksestä rahoitetaan julkisin varoin.
”Ihmisten pitää saada tietää, mihin heidän verorahansa käytetään ja ennen kaikkea, kuinka he omassa elämässään hyötyvät tieteestä ja sen saavutuksista.”
”Yksi pääpointtimme on saada ihmiset tajuamaan, että tiedettä on kaikkialla. Voit olla missä ammatissa tahansa, pohjimmiltaan kaikessa rakennuspalikkana on tiede.”
Printti, radio ja videot
Alkuvuosina Vigyan Prasarin pääsialliset viestintäkanavat olivat painettu sana ja radio.
”Olemme muun muassa tehneet yli 300 populaaritieteellistä julkaisua, jotka ovat olleet hyvin suosittuja. Radio on perinteisesti ollut Intiassa vahva, mutta viime vuosina olemme panostaneet entistä enemmän liikkuvaan kuvaan, koska sitä yleisö haluaa”, kertoo Tripathi.
Näistä pohdinnoista tiedeministeriössä kehkeytyi idea perustaa tiedeviestinnän nettitelevisiokanava, India Science. Sen kohderyhmänä on koko kansa, mukaan lukien lukutaitoiset ja lukutaidottomat, vanhukset ja lapset. Tiedekanavan tehtävä on saada ihmiset innostumaan tieteestä ja luoda maahan ”tieteellisen ajattelun kulttuuri.”
”Se onnistuu, kun sisältö on kiinnostavaa ja tarpeeksi helppoa, eli ymmärrettävää suurelle yleisölle”, sanoo Tripathi.
Tiedekanavalla on useita tuhansia videota, dokumentteja, tiedeuutisia, haastatteluja tutkijoiden kanssa, keskusteluohjelmien tallenteita, opetusvideoita.
Tiedekanavan rakentaminen jouduttiin aloittamaan lähes nollasta. Vain pientä osaa Vigyan Prasarin aikaisempina vuosina toteutetuista materiaaleista pystyttiin hyödyntämään nettitelevisiossa.
Koronaviestintä oli suuri onnistuminen
Kun koronapandemia iski 2020, edellisenä vuonna perustettu Tiedekanava otti tehtäväkseen välittää suurelle yleisölle tutkittua tietoa covidista. Kanava julkaisi kerran päivässä koronaan liittyvän tietoiskun, kaikkiaan niitä tuotettiin 490.
”Tarvittiin kipeästi tietoa erilaisista covidiin liittyvistä aiheista, esimerkiksi kuinka tauti tarttuu ja mikä on käsidesin rooli. Moni intialainen suhtautui rokotteisiin epäilevästi, eikä halunnut ottaa niitä. Valeuutiset levisivät nopeammin kuin itse tauti. Kun ihmiset saivat tutkittua, oikeaa tietoa, heidän pelkonsa ja ahdistuksensa vähenivät”, sanoo Tripathi.
Hän kertoo, että myös tutkijat heräsivät siihen, että heidän on jaettava tietoaan tavallisille ihmisille.
”Saimme heidät mukaan tiedotustalkoisiimme. Tiedekanavan toimittajat jalkautuivat esimerkiksi laboratorioihin, joissa kehitettiin rokotteita. Hälvensimme epäilyjä näyttämällä ihan konkreettisesti, missä rokotteita kehitettiin ja ketkä niitä tekivät”, sanoo Tripathi.
”Meillä oli covidin aikana todella suuri rooli, kerroimme melkein minuutti minuutilta, mitä tapahtuu. Saimme tuotua tieteen näkökulman suurelle yleisölle. Se on meidän suurin onnistumisemme.”
Sharma pitää Tiedekanavan toisena suurena onnistumisena startup-yritysten neuvomista alkuun.
”Vuonna 2014 Intiassa oli 300 startup-yritystä. Nyt niitä on noin 100 000. Tiedeministeriömme tukee niistä reilua 12 000:tta. Tieteeseen pohjaavien startupien määrä kasvaa koko ajan ja teemme niistä säännöllisesti ohjelmia”, sanoo Sharma.
Ulos luokkahuoneista
Nettivideoiden ja myös radio-ohjelmien aiheet ulottuvat maataloudesta maantieteeseen, arkkitehtuurista geologiaan ja moneen muuhun. Peukalosääntönä on ollut tehdä ohjelmia aiheista, joita ei opeteta kouluissa.
”Tarjoamme jotain lisää. Menemme ulos luokkahuoneista ja näytämme, minkälaista tiedettä on ympärillämme,” Tripathi sanoo.
”Mottomme on, että tiedettä on joka paikassa. Se on vain havaittava. Olemme esimerkiksi tehneet videosarjan Intian ikonisimmista rakennuksista ja monumenteista siitä vinkkelistä, kuinka paljon eri alojen tiedettä niihin liittyy.”
Yksi jakso käsitteli esimerkiksi Delhissä sijaitsevaa Qutub Minaria, joka on vuonna 1193 rakennettu maailman korkein tiiliminareetti ja Unescon maailmanperintökohde.
Minareetin lähellä sijaitsee myös arvoituksellinen rautapylväs, joka on todennäköisesti pystytetty noin vuonna 400 jKr. Pylvään alkuperä ja tarkoitus on edelleen osittain epäselvä. Se on hämmästyttänyt tutkijoita ja metallurgeja vuosisatojen ajan, koska pylväs ei ruostu.
”Se on osoitus muinaisten intialaisten metallurgisesta osaamisesta. Seuraavan kerran kun jutun nähnyt katselee Qutub Minaria ja sen ympäristöä, hän varmaankin tajuaa, kuinka paljon tiedettä näihin kansallismonumentteihimme liittyy”, sanoo Tripathi.
Qutub Minar on Unescon maailmanperintölistalle päässyt tiiliminareetti, jonka tekeminen on vaatinut paljon tieteellistä osaamista.
Koululaisilta 60 000 ideaa
Tiedekanavan yksi keskeinen kohderyhmä on ollut lapset ja nuoret. 10-16-vuotiailta koululaisilta on pyydetty ideoita tieteellisille projekteille, erityisesti sellaisia, jotka voisivat parantaa heidän jokapäiväistä elämäänsä.
Tavoitteena on ollut, että maan jokaisesta koulusta tulee vähintään kolme ideaa.
”Saamme ideoita noin 60 000 vuodessa. Niistä valitaan 15-20 parasta projektia, joista menemme paikanpäälle tekemään dokumenttiohjelmia. Se on antanut muillekin nuorille viestin, että kaikki voivat keksiä jotain merkittävää. Se on myös tarjonnut lapsille kanavan päästä esille, toimia esimerkkinä muillekin”, sanoo Sharma.
Videoita katsotaan kännykällä
Noin 80 prosenttia tiedekanavan videosisällöistä katsotaan kännykällä. Intiassa on noin miljardi älypuhelimen käyttäjää ja 98 prosentilla väestöstä on pääsy internetiin.
”Valtaosalla köyhistäkin perheistä omistaa ainakin yhden kännykän. Meillä on lisäksi maaseudulla yleisölle avoimia tiedeklubeja, joissa on tietokoneet ja netti”, Sharma kertoo.
Potentiaalisia katsojia siis löytyy.
”Viihdesisällöt voittavat suosiossa tiedesisällöt, se on tunnustettava. Mutta olemme ottaneet käyttöön viihdeteollisuuden keinoja, palkanneet muun muassa filmitähtiä esiintymään lapsille tarkoitettuihin videoihin. Se tekee tiedesisällöstä houkuttelevampaa”, Sharma sanoo.
Yksi Tiedekanavalla esiintyneistä Bollywood-tähdistä oli Sushant Singh Rajput, joka on peruskoulutukseltaan insinööri. Hän juonsi muun muassa avaruuden tutkimuksesta ja maailmankaikkeuden mysteereistä kertovan videosarjan.
Mistä löytää tekijät?
Vaikka Bollywoodissa riittää osaavaa filmiväkeä, tiedevideoille on ollut vaikeampi löytää tekijöitä.
”Monet elokuva-alan ammattilaiset arastelevat tiedettä aihepiirinä, koska he ajattelevat, että eivät ymmärrä sitä riittävästi”, sanoo Tripathi.
Ongelman ratkaisuksi Tiedekanava järjesti videoalan ammattilaisille koulutuksia, joissa heitä perehdytettiin tiedesisältöjen tekemiseen.
”Nyt meillä on noin 30 hyvin koulutettua ja osaavaa tiedevideoiden tekijää. Emme toki ole pystyneet palkkaamaan heitä vakituisiksi, he ovat freelancereita.”
Tripathin mukaan yksi ongelma on, että sosiaalinen media on opettanut ihmiset lyhytjänteisiksi. Nykyisin Tiedekanavan ohjelmat kestävät enimmillään 24 minuuttia. Pyrkimyksenä on ollut lyhentää kestoa 10 minuuttiin. Mutta tämäkään ei riitä.
”Suuri haasteemme on, miten puristaa tiedesisällöt alle kahden minuutin videoiksi. Ihmiset eivät jaksa keskittyä enää juuri sen pidempiin juttuihin”, pohtii Tripathi.
”Mutta helppoa se ei tietenkään ole. Miten kerrot ymmärrettävästi kahdessa minuutissa monimutkaisesta tieteellisestä aiheesta, kuten tekoälystä? Sisältöjen pitää olla lyhyestä kestostaan huolimatta hyvälaatuisia”, Tripathi sanoo.
Kohderyhmänä Tiedekanavalla on Intian koko kansakunta, tuk tuk -kuskeista ja lukutaidottomista korkeasti koulutettuihin.
Koulutusta myös tutkijoille
Tiedekanava on pitänyt tiedeviestinnän koulutuksia myös tutkijoille. Työpajoissa on ollut mukana viestinnän opiskelijoita, jotka ovat opettaneet tutkijoille videoiden tekemistä.
”Panimme tutkijat tekemään parin, kolmen minuutin pituisen videon, jossa he kertoivat omasta tutkimuksestaan niin, että kuka tahansa kadunmies ja -nainen sen ymmärsi. Kasvitieteilijä esimerkiksi kertoi, miten klorofylli toimii”, sanoo Tripathi.
Työpajat olivat hyödyllisiä myös siksi, että ne lähensivät tutkijoita ja filmintekijöitä. Tripathin mukaan moni tutkija on suhtautunut epäluuloisesti, jopa epäystävällisesti toimittajiin.
”Journalistit puhuivat eri kieltä. Nyt tutkijat ovat alkaneet ymmärtää journalistien kieltä ja journalistit tutkijoiden kieltä. Olemme opettaneet tutkijoille, että heidän pitää ja kannattaa kertoa omasta työstään suurelle yleisölle.”
Tulevaisuudessa uusia tekniikoita
Tiedekanava perustettiin projektina, joka on nyt päättynyt. Parhaillaan tiedeministeriö arvioi yhdessä instituutin kanssa kanavan tähänastisia saavutuksia. Tavoitteena on jatkaa kanavaa ja tehdä siitä pysyvä media.
”Pohdimme, missä olemme onnistuneet ja mitä pitää korjata. Selvitämme, mitkä ovat parhaat formaatit viestiä tieteestä suurelle yleisölle ja mistä löydämme parhaat tekijät sekä roolimallit edistämään tiedeviestintää”, Sharma sanoo.
”Neljän vuoden aikana olemme osoittaneet, että kanava toimii. Seuraavana askeleena on tuottaa nykyistä lyhyempiä ja sisällöltään koukuttavimpia videoita. Se edellyttää tekijöiltä entistä enemmän luovuutta, mutta luotan täysin, että siinä onnistutaan”, hän jatkaa.
Sharman mukaan uusia yleisöjä aiotaan tavoitella myös uusilla tekniikoilla. Esimerkkeinä hän mainitsee virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden (augmented reality). Suunnitteilla on myös uusia formaatteja.
”Voisimme järjestää kiertueita, road show-tyyliin. Etsisimme kohderyhmiä, joihin meillä on huono tavoitettavuus ja menisimme heidän luokseen”, Tripathi sanoo.
