Suomalainen kateus, kiinalainen ahneus ja intialainen byrokratia, ne eivät koskaan lopu. Kokemustemme mukaan ainakin viimeinen osa kuluneesta sanonnasta pitää paikkansa, kirjoittaa toimittaja Susanna Särkkä kokemuksistaan juttumatkalta Intiassa.

Suunnittelimme matkaa Intiaan. Törmäsimme juttuun Intian tiedekanavasta. Aihe voisi kiinnostaa suomalaisia tiedetoimittajia ja -viestijöitä. Aloimme ottaa yhteyksiä.

Ensimmäiset sähköpostit lähtivät vuoden 2023 viimeisellä viikolla Intian tiedeministeriön pressiosastolle sekä Vigyan Prasar -instituuttiin. Kun vastausta ei kuulunut, pyysimme apua Intian Helsingin suurlähetystön lehdistösihteeriltä. Mitään ei tapahtunut. Muistutimme asiastamme parin viikon kuluttua sekä lähetystöä että ministeriötä.

Intian Helsingin lähetystö ei vastannut koskaan.

Iloksemme Intian tiedeministeriöstä tuli lopulta, viikkojen kuluttua viesti. Meitä kehotettiin ottamaan yhteyttä tieteen ja teknologian viestinnän kansallisen neuvoston johtajaan Rashmi Sharmaan, koska itse ministeri on kovin kiireinen. Viestin lähettänyt sihteeri vielä muistutti, että Intiassa on tapana lähestyä ylempiä virkamiehiä muodollisesti ja kunnioittavasti.

Lähetimme yltiömuodollisen ja suorastaan mielistelevän kohteliaan postin. Hämmästykseksemme siihen vastattiin ja saimme sovituksi haastattelun sellaiseksi päiväksi, kun olemme Delhissä.

***

Toimittajan etikettiin kuuluu toki saapua ajoissa tapaamiseen. Intiassa tähänkin kannattaa varata runsaasti ylimääräistä aikaa.

Ministeriön aidatulle alueelle mennään tarkastuspisteen kautta. Edellisellä asiakkaalla ei tunnu olevan kiirettä ja kun lopulta oma vuoromme koittaa, papereiden kanssa on ongelmia. Passeista otetaan valokopioita, pressikortteja ihmetellään, mutta virallista kutsukirjettä emme pysty esittämään paperimuodossa.

Toki meilissä on sähköposti, jossa tapaamisesta on sovittu, mutta sen saisi näkyviin vain, jos olisi wifi. Mobiilidatan käyttö maksaisi maltaita. Voisiko vartija ystävällisesti antaa meille wifi-verkon tunnuksen ja salasanan, niin voimme näyttää kutsun. Tai olisiko mahdollista, että vartija soittaa emännällemme.

Se ei jostain syystä käy. Jono takanamme kasvaa.

Ehkä vartijalta pettivät hermot, koska lopulta hän ilmoittaa, että rakennus D, neljäs kerros. Meistä pitää luonnollisesti ottaa kuvat, ennen kuin portti aukeaa.

***

Löydämme perille ja vastaanotto on lämmin, tunnelma rento. Muodollisuuksista ja pokkuroinneista ei ole tietoakaan ja kiirettä ei haastateltavilla ole.

Haastattelun jälkeen kysymme, voimmeko ottaa juttua varten kuvia ulkona, taustalle voisi saada delhiläistä katuelämää. Tohtori Sharmalla ja tohtori Tripathilla on kuitenkin erilainen näkemys. Hienoimmat kuvat saa ehdottomasti ministeriön neuvottelutilassa.

Paikalle kutsutaan myös tohtoreiden esihenkilö, apulaisministeri A. Dhanalakshmi avustajansa kanssa.

Nelikko asettuu Intian lippujen, pääministeri Narendra Modin ja tiedeministerin kuvien eteen. Eksoottisen maan toimittajatkin halutaan lopuksi ryhmäpotrettiin, siitä saa kuulemme hyvän päivityksen ministeriön sometileille.

Teemme lähtöä ja kiittelemme vuolaasti mielenkiintoisesta haastattelusta. Apulaisministeri haluaa kuitenkin ehdottomasti tarjota lounaan suomalaisille vieraille. Meidät viedään hänen valtavaan työhuoneeseensa, ja pian sinne kannetaan pahvirasioissa biriania, naan-leipiä ja jugurttikastiketta.

Jutustelemme apulaisministerin kanssa muun muassa intialaisesta ruuasta, ministerin lasten opiskelupaikoista, Suomen ja Intian koululaitosten eroista. Lounashetkemme venähtää tunnin mittaiseksi.

***

”Britit loivat byrokratian ja intialaiset tekivät siitä taidetta. Tunnistan alkuvaikeutenne. Yhteyden saaminen Intiassa on usein työn takana”, Suomen Delhin suurlähetystössä erityisasiantuntijana työskentelevä Kimmo Siira sanoo.

”Meidän tehtävämme lähetystössä on auttaa tällaisissakin asioissa. Monesti Intiassa käy niin, että kun yhteys on saatu avatuksi, muodollisuus karisee ja viestittelyä jatketaan WhatsAppilla”, Siira kertoo. Hän vetää 2023 syksynä aloitettua DESI-hanketta, jonka tavoitteena on edistää kauppasuhteita ja tiedeyhteistyötä Suomen ja Intian välillä.

”Hankkeessa tieteeseen perustuva diplomatia on ihan keskiössä. Syynä on muun muassa se, että Intia haluaa tulla johtavaksi maaksi energiasiirtymässä, vihreässä vedyssä ja biopolttoaineissa. Ne kaikki vaativat tiedettä. Suomalainen osaaminen on paljolti yliopistoissa. Siksi rakennamme maittemme yhteistyötä nimenomaan yliopistojen kanssa”, sanoo Siira.

Vaikka Intia on edelleen virkavaltainen, asiat ovat Siiran mukaan menneet parempaan suuntaan. Yhtenä vauhdittajana oli Intian viime vuoden G20-puheenjohtajuus.

”Tämä on erilainen maa kuin reilut kaksi vuotta sitten, kun saavuin Intiaan. Muutos oli jo taustalla, mutta nyt halutaan saada asioita aikaiseksi. Vastaanottavuus muun muassa ministeriöissä on parantunut ja palavereissakin haetaan konkretiaa. Enää ei lähdetä pelkästään juomaan teetä.”