Erikoismuseoita kannattaa etsiä pääkaupunkien ulkopuoleltakin. Tokion matkalla on mahdollista käydä esimerkiksi Yokohamassa, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä ja jossa on sanomalehtimuseo. Samalla päiväreissulla voi tutustua mm. Yokohaman kuuluisaan China towniin.

Kirjekyyhky ja sen lentoennätystaulukko.


Newspark The Japan Newspaper Museum on antoisa tutustumiskohde journalismin historiasta, sanomalehdistä, painotuotteista ja painokoneista kiinnostuneille. Japanilaista mediakenttää tunteville museon sijainnissa ei ole ihmettelemistä. Japanin ensimmäinen päivittäin ilmestyvä sanomalehti Yokohama Mainichi Shimbun perustettiin kaupungissa vuonna 1871.
Japanilaisen lehdistön historia on pitkä, sillä sitä tarkasteltaessa on otettava huomioon Edo-kauden (1603–1867) arkkipainatteet. Jo nämä yhdellä laatalla painetut uutislehtiset olivat kuvitettuja painotuotteita. Newsparkissa voi ihailla esimerkiksi Shinanon vuoden 1847 maanjäristystä käsittelevää arkkipainatetta tai vaikkapa amerikkalaisten fregattien saapumisesta kertovaa yksisivuista julkaisua. Vanhimmat yhdella laatalla painetut uutislehtiset, joista käytetään japaniksi yomiuri– ja kawaraban-nimeä, ovat peräisin 1600-luvulta. Kawarabaneja myytiin merkittävimmissä kaupungeissa.
Ensimmäisenä varsinaisena Japanissa julkaistuna sanomalehtenä pidetään Nagasaki Shipping List and Advertiseria. Kaksi kertaa viikossa ilmestyneen lehden perusti englantilainen A. W. Hansard vuonna 1861, mutta seuraavana vuonna lehden julkaiseminen siirrettiin Yokohamaan. Samalla sen nimi muutettiin Japan Heraldiksi. Tätä lehteä ei oltu suunnattu japanilaisille, vaan ulkomaalaisille. Varhaisiin japanilaisiin sanomalehtiin kuuluu myös Tokugawa-shogunaatin julkaisema Kampan Batavia Shimbun vuodelta 1862. Se perustui ulkomaalaisista lehdistä käännettyihin artikkeleihin. Nämä varhaisimmat varsinaiset japanilaiset sanomalehdet tukeutuivat ulkomaan uutisiin toisin kuin Yokohama Mainichi Shimbun, jossa oli koti- ja ulkomaan uutisia. Yokohama Mainichi Shimbunin ensimmäinen numero on luonnollisesti esillä Newsparkissa kuten monen muunkin japanilaisen sanomalehden ensinumero.

Virkistävää visuaalisuutta

Museon yllättäviin piirteisiin kuuluu varhaisten julkaisujen huomiota herättävä visuaalisuus. Kuva välitti tietoa paremmin kuin teksti varsinkin aikana, jolloin kaikki eivät olleet lukutaitoisia. Yksiväristen puupiirrosten lisäksi esillä on jopa 1800-luvun lopun väripuupiirroksia, jotka on julkaistu sanomalehdissä. Sarjakuvan ja pilapiirrosten ystävät ilahtuvat nähdessään Maru Maru Chimbun ja Kibidango -lehdet vuosilta 1877 ja 1878. Lapsenmieliset riemastuvat nähdessään Hokkoku Shimbunin uuden vuoden 1903 numerossa julkaistun noppapelin pelilaudan.

Maanjäristystä käsittelevä kawaraban eli varhainen arkkisanomalehti vuodelta 1847.


Visuaalisuutta korostavalla näyttelyratkaisulla on syynsä. Museon yhtenä suurena kävijäryhmänä on koululaisryhmät, jolloin sanomalehtien historian esittämisen on oltava monella tasolla houkuttelevaa. Eivätkä aikuisetkaan jaksaisi käydä läpi kahdessa kerroksessa sijaitsevia museosaleja, jos esineistö perustuisi pelkkään painettuun tekstiin.
Sanomalehtien lisäksi esillä on tietysti painokoneita, kameroita ja erilaista viestintäteknologiaa. Motorolan 1970-luvun matkapuhelimen kontrastina näytteillä on täytetty kirjekyyhky.
Museon toiminnallisiin ja elämyksellisiin puoliin kuuluvat oman sanomalehden tekeminen ja printtaaminen sekä erilaiset kierrätyshuonekalut. Tee-se-itse -ihmiset voivat ottaa mallia sanomalehdistä kootuista tuoleista ja jakkaroista. Ne ovat osoitus leikkimielisyydestä ja kierrätyskulttuurista. Tiedonhaluisimmat voivat puolestaan syventyä lukusalissa yli 130 japanilaiseen sanomalehteen. Newspark tekee tärkeää lukemisenedistämistyötä.

Kansakunnan kriisihetket

Sisällöllisellä tasolla Newsparkissa voi uppoutua sensuurikysymyksiin, sotauutisointiin ja rauhankysymyksiin.
Jo Meiji-kaudella (1868–1912) hallitus pyrki tukahduttamaan tiedonvälitystä. Vuonna 1875 alkaneet rajoitustoimet eivät silti estäneet lehdistön kasvua ja vähittäistä vapautumista. Taisho-kautta (1912–1926) pidetään sananvapauden kukoistuskautena.
Toisen maailmansodan myötä hallitus otti lehdistön tiukemmin otteeseensa. Erillinen Tietotoimisto perustettiin 1940 ja se kontrolloi, mitä lehdet saivat julkaista. Vaikka hallitus määritteli, mitä lehdet saivat kirjoittaa, sanomalehdet olivat myös itse omasta tahdostaan yllyttämässä kansakuntaa sotaan.
Japanintaitoisille sotahistorioitsijoille Newsparkin näyttely on varsinainen aarreaitta. Kiinan ja Japanin välisestä sodasta on esillä erikoisjulkaisuja vuosilta 1894 ja 1895, samoin Venäjän ja Japanin sodasta vuosilta 1904 ja 1905. Valitettavasti lehtiä ei ole käännetty englanniksi. Näyttelytekstitkin ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta japaniksi.
Toista maailmansotaa käsitteleviä lehtiä on melko runsaasti näytteillä, mm. sodan viimeisenä päivänä julkaistu Mainichi Shimbun. Yllättävimmät dokumentit ovat ulkomaista tuotantoa. U.S. Navyn julkaisema propagandalehtinen Mariana Jiho vuodelta 1945 ja japanilaisia antautumaan suostutteleva lehtinen kuuluvat museon kokoelmiin.
Japanissa maailmansodan kaiut ovat jatkuneet pitkään. Amerikkalaisten toisessa maailmansodassa valtaama Okinawan saari luovutettiin vasta 17.6.1972 takaisin Japanille. Saman vuoden Okinawa Times on luonnollisesti esillä samoin kuin kymmenen vuotta myöhemmin julkaistu Ryukyu Shimpo, jossa muisteltiin tapahtunutta. Esillä on siis pienempiä paikallislehtiäkin.
Rauhankasvatukseen liittyvät kysymykset alkavat Kokumin Shimbunin Pariisin vuoden 1919 rauhankonferenssia käsittelevästä artikkelista. Varsinaisesti aihe näyttää nousseen lehdistöön toisen maailmansodan jälkeen. Japanilaisten lehtien oli silloin arvioitava uudelleen osuutensa sodassa ja sodanlietsonnassa. Japanin ja liittoutuneiden välinen San Franciscon sopimus eli vuoden 1951 rauhansopimus ja sen käsittely japanilaisissa sanomalehdissä on luonnollisesti esillä, palauttihan sopimus Japanin itsenäisyyden. Rauhankasvatuksen kannalta oleellista on, että sopimuksessa viitattiin YK:n peruskirjaan ja Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Rauhankysymyksiin liittyviin juttutyyppeihin on myös laskettava esimerkiksi Chugoku Shimbunin vuoden 1995 artikkeli, joka oli otsikoitu 50 vuotta Hiroshiman jälkeen.

Japanin ensimmäisen päivittäin ilmestyneen sanomalehden Yokohama Mainichi Shimbunin ensinumero vuodelta 1871.

Jääkylmiä tiedeuutisia?

Millä aiheilla sanomalehtiä myydään? Yksi vastaus on: katastrofeilla. Ja niitähän Japanissa riittää. Maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, tulvat ja niiden kerrannaisvaikutukset selviytymistarinoineen lävähtävät museovieraiden silmille.
Tiedeuutisointikin on saanut huomiota Newsparkissa. Japanin toiseksi suurin sanomalehti Asahi Shimbun teki vuonna 1957 erikoisnumeron japanilaisesta Antarktiksen retkikunnasta. Lehdistöhistorian kannalta on kiinnostavaa, että tutkimusryhmä julkaisi Etelämantereella käsinkirjoitettua sanomalehteä nimeltä Nankyoku Shimbun. Käsinkirjoitettujen lehtien aika ei päättynytkään 1800-luvulla.
Mikä mahtaa olla painettujen lehtien tulevaisuus? Asahi Shimbunin levikki on laskenut vuoden 2010 lähes 8 miljoonasta 6,6 miljoonaan (2016). Jos Japanin sanomalehtien julkaisijoiden ja toimittajien yhdistyksen ylläpitämään Newspark-museoon on luottamista, vielä ei silti ole aika haudata painettua sanaa.