Lehtien toimittajien määrä on lähes puolittunut reilussa kymmenessä vuodessa. Erityisesti alue- ja paikallislehdet ovat sekä kuihtuneet että kesyyntyneet. Journalismin vähenemisellä on suora yhteys demokratian toimivuudelle.
”Journalismin väheneminen on hyvin huolestuttavaa”, totesi tietokirjailija ja toimittaja Elina Grundström Jyväskylässä Viestintäpäivä Plussassa lokakuun alussa.
Seminaarin järjestäjä on ProCom Viestinnän ammattilaiset ry, ja Suomen tiedetoimittajain liitto oli jälleen yhteistyökumppani. Tämän vuoden teemana oli ”Pelastetaan viestintä”.
”Pitäisikö viestinnän sijaan pelastaa journalismi? Viestintä ei voi korvata journalismia koska viestintä ei ole riippumatonta eikä yleisön ehdoilla tuotettua”, Grundström sanoi viitaten Tilastokeskuksen tietoihin lehtien toimittajien määrän vähenemisestä ja tiedottajien määrän kasvusta vuodesta 2010 vuoteen 2023.
Journalismin väheneminen heikentää myös sananvapautta. Grundström muistutti sananvapauden tarkoittavan Suomen perustuslaissa myös tiedon saannin oikeutta.
”Journalismin määrän väheneminen heikentää sananvapautta ainakin siltä osin, että yleisön saaman totuudenmukaisen tiedon määrä vähenee. Journalismia tarvitaan päätöksentekijöiden valvontaan ja siihen, että äänestäjät ymmärtävät, millaisista asioista vaaleissa päätetään”, Grundström muistutti.
Hän nosti esille useita esimerkkejä erityisesti Yhdysvalloista.
Donald Trumpin valintaa ja myös Iso-Britannian eroa Euroopan Unionista on selitetty journalismin määrän vähenemisellä; äänestäjillä ei ole ollut tarpeeksi tietoa siitä, mistä ovat äänestäneet ja he ovat myöhemmin katuneet äänestyskäyttäytymistään.
Paikallisjournalismin monet hyödyt
Erityisesti paikallisjournalismi on tärkeää niin demokratialle kuin poliittiselle aktiivisuudelle.
”Ulkomaisten tutkimusten mukaan paikallisjournalismin katoaminen vähentää poliittista aktiivisuutta kuten kansanalaisliikkeissä toimimista ja vaaleissa äänestämistä kaikilla tasoilla; myös valtakunnan politiikassa”, Grundström sanoi.
Hän arvioi, että ilmiö nähdään jo Suomessa, vaikka siitä ei ole vielä tutkimusta.
”Äänestäminen Suomessa on vähentynyt samaa vauhtia kuin journalismi.”
(Kuva: Ulla Järvi)
Keskisuomalaisen omistus on laajentunut Vesa-Pekka Kangaskorven johdolla vakaasti, mutta piilossa pääkaupunkilaiselta mediajulkisuudelta, arvioi aiheesta kirjan kirjoittanut Elina Grundström.
Yhdysvalloissa on tehty tutkimuksia, joiden mukaan paikallisjournalismin väheneminen on heikentänyt paikallishallintoa ja lisännyt julkisten varojen tuhlailevaa käyttöä ja jopa korruptiota.
”Paikallisjournalismin kuluttaminen loiventaa poliittisia äärinäkemyksiä ja vähentää poliittista polarisaatiota. Erityisesti nuoret kaipaavat paikallisjournalismin synnyttämää paikallista keskustelua. Jos sitä ei ole, nuoret kaikkoavat sekä politiikan että journalismin parista”, Grundström sanoo.
Journalismin ongelmat vertautuvat ekokatastrofiin
Grundström nosti esille teorian journalismin hahmottamisesta osana informaatioekosysteemiä, jonka saastumista voidaan verrata ekokatastrofiin. Journalismin väheneminen luo edellytyksiä disinformaation leviämiselle ja uutiserämaiden synnylle ja niiden laajenemiselle. Tämän Grundström näkee uhkaavan elämän edellytyksiä, koska ihmiskunta ei voi selviytyä nykyisessä kompleksisessa maailmassa ilman luotettavaa tietoa. Luotettavaan tietoon tarvitaan journalismia.
”Alue- ja paikallislehdet ovat tärkeä osa informaatioekosysteemiä, joka varmistaa, että suomalaiset elävät jaetussa todellisuudessa, joka perustuu totuudenmukaiseen tietoon. Jos tämä systeemi romahtaa, vaikutukset voivat olla dramaattisia.”
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta nämä äärimmäisen huolestuttavat uhkakuvat eivät realisoituisi?
”Journalismin säilyminen ja vahvistaminen on sekä mediayhtiöiden että valtion vastuulla, ulkomaalaisten teknoyhtiöiden ja algoritmien varaan asiaa ei voi jättää”, Grundström sanoo.
Hän ei usko, että Suomen kokoisella pienellä kielialueella journalismi voisi säilyä riittävän vahvana ilman jonkinlaista julkista mediatukea, jollainen muissa Pohjoismaissa on. Tuki on suunnattava siten, että se lisää toimittajien määrää eikä päädy mediayhtiöiden taseisiin.
”Yhdysvalloissa on jo herätty siihen, että demokratia rapautuu, kun paikallisjournalismi kuihtuu. Siellä säätiöt ovat ryhtyneet tukemaan voittoa tuottamattomien digitaalisten paikallismedioiden kehittämistä. Maailmalla on paljon esimerkkejä, joita Suomessa voitaisiin ja olisi syytä hyödyntää journalismin tukemiseksi ja säilymiseksi”, Grundström sanoo
Kuihtuuko Suomen lehdistö?
Viestintäpäivässä kuultiin myös Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Ville Mannista, joka on päätutkija Koneen Säätiön rahoittamassa Tyhjenevätkö lehdet -hankkeessa. Manninen analysoi 12 sanomalehden sisällön vuosina 2013 ja 2023 sekä teki 37 toimittajahaastattelua. Manninen analysoi 7400 lehtijuttua yhdessä väitöskirjatutkija Niina Huuhtasen kanssa.
”Toimitukset kutistuivat lähes kaikkialla. On lehtiä, joissa ei ole enää yhtään täysipäiväistä toimittajaa. Noin kolmannes lehtien toimituskunnasta oli kadonnut, jutuista katosi noin 40 prosenttia. Kun toimitukset pienenevät, sisällöt vähenevät ja paikallistuvat”, Manninen sanoi.
Tutkimusaineistoista kävi ilmi, että lehtien paikallisuus korostuu, mutta paikallispolitiikan seuraaminen vähenee. Digisiirtymä muuttaa lehtien tärkeysjärjestystä.
”Verkko edellä” tekeminen ja analytiikan seuraaminen ohjaa tekemään niitä juttuja, joista verkon lukijat ovat kiinnostuneita kuten henkilö- ja human interest -juttuja sekä yritystarinoita.
”Kulttuurijournalismia tehdään vähemmän, koska se kiinnostaa vähän. Lukijoita ei kiinnosta taide, mutta taiteilijoiden henkilötarinat kiinnostavat. Talousjournalismin suhteen joissain toimituksissa on havahduttu siihen, että pelkkien yritystarinoiden lisäksi tarvittaisiin myös laajempia talousjuttuja”, Manninen kertoi.
(Kuva: Mari Huuskonen)
Tutkija Ville Mannisen havaintojen mukaan paikallismedioiden toimitusten kutistuessa meillä on lehtiä, joissa ei ole enää yhtään täysipäiväistä toimittajaa.
Mediaomistuksen keskittymistä on ulkomaisissa tutkimuksissa pidetty riskinä median monimuotoisuudelle.
Tyhjenevätkö Lehdet -hankkeessa tutkittiin myös omistajien vaikutusta lehden sisältöihin.
”Haastattelujen perusteella konsernin johto ei suoraan pyri vaikuttamaan sisältöihin, mutta konserni asettaa tavoitteita ja suosituksia niiden toteuttamiselle. Lehdissä kuitenkin tehdään hyvin samankaltaisia ratkaisuja omistajasta riippumatta” Manninen sanoi.
Mitä tarvittaisiin mediasisältöjen monipuolistamiseksi?
”Tarvittaisiin medioita, joissa olisi erilaisia rahoitusmalleja, erilaisia yleisöprofiileja, erilaisia omistajatyyppejä. Jos paikallinen media on vain yhdentyyppisen median hallussa, se tuottaa vain yhdentyyppistä kuvaa yhteiskunnasta”, Manninen sanoi.
Koneen säätiön Tyhjenevätkö lehdet -hanke on mahdollistanut myös Elina Grundströmin syyskuussa ilmestyneen tietokirjan Tehtävä Keski-Suomessa – Vesa-Pekka Kangaskorpi ja kaikkien aikojen mediavallankaappaus (Siltala). Kirja kertoo Keskisuomalainen Oyj:n toimitusjohtaja Kangaskorvesta ja Keskisuomalaisen laajenemisesta yhden läänin lehtitalosta melkein puolta Suomea hallitsevaksi mediakonserniksi.
”Kangaskorpi on 2000-luvun tärkein mediavaikuttaja. Hän ei ole vain yhtiön toimitusjohtaja vaan yhtiön suurin omistaja ja hallituksen jäsen. Koska hänellä on myös poliittista vaikutusvaltaa, ei ole liioiteltua väittää, että hän on Suomen Rupert Murdoch tai 2000-luvun Aatos Erkko”, Grundström sanoi.
