Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Julia Korkman tekee tiedettä tunnetuksi taiteen keinoin

Nuorena Korkman ei tiennyt, ryhtyisikö oopperalaulajaksi vai tutkijaksi, vai hakeutuisiko kansainvälisiin tehtäviin. Nyttemmin hän on saanut huomata, ettei valintaa ole tarvinnut tehdä, vaan erilaiset toiveet ovat vähitellen toteutuneet. Sohvaseurana Mauritz.

Oikeuspsykologi Julia Korkman on löytänyt musiikin ja luennon yhdistelmästä tehokkaan keinon tieteen popularisointiin. Suomen Tiedetoimittajain Liitto palkitsee tiedeviestintäpalkinnolla Korkmanin ja työryhmän konserttisarjasta Lauluja rikosrekisteristä.

Ajatus musiikin ja tieteen yhdistämisestä kypsyi oikeuspsykologi Julia Korkmanin ajatuksissa viime vuosikymmenen puolella. Hän oli laulanut jazzia edesmenneen Clas Anderssonin säestyksellä lukuisissa konserteissa, kun heitä pyydettiin Turkuun Aboagora-seminaariin, joka yhdistää tiedettä ja taidetta. Aiheena oli sekä luennoida että laulaa vaikeista muistoista.

– Se oli vahva kokemus. Kun laulut esitettiin puheenvuoron jälkeen, huomasin, että sanottu sisältö jäi mieleen aivan eri tavalla. Siinä kontekstissa vähän banaalitkin, muistiin liittyvät laulut saivat uuden merkityksen. Mietin, että rikosasia on sellainen, josta minulla olisi paljonkin sanottavaa, ja biisejäkin löytyy, Korkman kertoo.

Hän kutsui Aki Haurun laulujen sovittajaksi ja myöhemmin Margit Ojaniemen tuottajaksi. Haurun lisäksi yhtyeen muusikot Teemu Mattsson, Joakim Berghäll ja Robi de Godzinsky ovat monipuolisia taiteilijoita, jotka hallitsevat useammankin instrumentin. Ensimmäinen konserttisarja esitettiin lähes täysille saleille Kulttuuritehdas Korjaamolla Helsingissä vuonna 2022. Valtakunnallinen konserttikiertue oli vuorossa viime vuonna, ja jatkuu tilauskeikkoina kuluvana vuonna.

Tiedeviestintäpalkinnon perusteluissa todetaan, että esitys on sekä taitavien muusikoiden konsertti että oivalluttava, mukaansatempaava luento oikeuspsykologiasta, kriminologiasta ja oikeushistoriasta. Korkman siteeraa ja nostaa esiin alansa muita tutkijoita, lähteyttää väitteensä. Hän osaa kiteyttää ja olla sopivasti hauska.

– Musiikki on ihaninta mitä tiedän, se auttaa jaksamaan niin työssä kuin elämässä muutenkin. Taiteella on aivan loistava voima tuoda pohdittavaksi, keskusteltavaksi ja koettavaksi sekä tieteellistä tutkimusta että eettisiä kysymyksiä. Ehkä tieteellisen tutkimusnäytön kanavana sitä ei ole niin paljon testattu, Korkman miettii.

Vaikka konsertin aiheet ovat tummanpuhuvia, Korkman ei ole halunnut tehdä esityksistä synkkiä.

– Konserteissa saa myös nauraa. Alan ihmiset tietävät, että työ olisi mahdotonta ilman huumoria, toki ammattikoodiston ja hyvän maun rajoissa, hän sanoo.

Tieteelle jalansijaa keskusteluun

Korkmanin mukaan tiede on tilanteessa, jossa sitä jatkuvasti haastetaan. Samaan aikaan sen tuottama tieto esitetään artikkelimuodossa, joka ei aivan helposti taivu TikTok -videoiksi.

– Tulisi miettiä, miten voimme viestiä tutkimuksesta tavalla, joka tavoittaisi sellaiset ihmiset, jotka eivät hae tieteellistä tietoa, hän sanoo.

Tieteessä asiat esitetään usein faktoina ja tilastoina. Korkmanin mukaan niitä tarvitaan, koska ihmisten yksittäiset kokemukset harvoin hahmottavat suurta kuvaa.

– Kun kerron, että 30 prosenttia naisista Suomessa on kokenut seksuaalista väkivaltaa, se on numero. Ehkä se jotakuta koskettaakin, mutta aitoon kokemuksen on mahdollista saada enemmän tarttumapintaa. Lauluissa voidaan mennä lähemmäs ihmisten omia kokemuksia, Korkman sanoo.

Julia Korkman on Pohjoismaissa käytetty asiantuntija rikosprosesseissa, esimerkiksi silminnäkijätodistelun arvioijana. Muistamisesta hän on toteuttanut kollegoidensa kanssa myös kansalaistiedeprojekteja tiedekeskus Heurekassa.

Turvallisempaa kuin koskaan

Korkman on päivittänyt konsertin aineistoja sitä mukaa, kun uutta tietoa on ollut käytettävänä. Tutkittu tieto haastaa ihmisten käsityksiä, jotka ovat usein kotoisin klikkejä metsästävistä mediaotsikoista tai sosiaalisesta mediasta.

– Monasti ihmiset luulevat, että maailma on vaarallisempi. Kun puhutaan rikollisuudesta, on menty koko ajan parempaan suuntaan. Meillä on turvallisempaa kuin koskaan, kun ei puhuta sodasta tai ilmastokatastrofista. Mitä tulee riskiin joutua rikoksen uhriksi, se on todella pieni ja pienentynyt ajan saatossa merkittävästi. Esimerkiksi nuorisorikollisuus ei ole lisääntynyt, vaan muuttanut muotoaan, Korkman sanoo.

Tiedon oikeellisuudella on merkitystä muun muassa siksi, että se vaikuttaa konkreettisesti päivittäiseen elämään.

– Kun ihmiset näkevät nuoria liikkuvan ryhmässä, heille tulevat mieleen otsikot jengirikollisuudesta, ja he ajattelevat siinä menevän rikollisia. Sellainen käsitys on yhteiskunnalliselle kehitykselle huono asia, koska nuorten kehitystehtävä on liikkua porukoissa. Siihen liittyy myös rajojen kokeilu. Se on kaukana järjestäytyneestä jengirikollisuudesta, hän sanoo.

Konsertissa Korkman kumoaa myyttejä esimerkiksi siitä, että rikoksen uhrin pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla ollakseen uskottava. Hän myös juhlistaa, että on tullut 50 vuotta täyteen siitä, kun Suomi luopui kuolemanrangaistuksesta.

– Se on hyvä asia monesta syystä, ei vähiten siksi, että vääriä tuomioita esiintyy. Tiedetään, että sekä väärä tunnistus että väärä tunnustus ovat syitä vääriin tuomioihin. Ongelmaa voitaisiin jossain määrin kontrolloida sillä, että poliisi videoisi kuulusteluja. Pääsääntöisesti niin ei Suomessa tehdä, ja se on ongelma oikeusturvalle, Korkman sanoo.

Haaveet todeksi, tavalla tai toisella

Nuorena Korkman ei tiennyt, ryhtyisikö oopperalaulajaksi vai tutkijaksi, vai hakeutuisiko kansainvälisiin tehtäviin. Nelikymppisenä hän on saanut huomata, ettei valintaa ole tarvinnut tehdä, vaan erilaiset toiveet ovat vähitellen toteutuneet.

Tällä hetkellä Korkman työskentelee erikoissuunnittelijana Euroopan kriminaalipolitiikan instituutissa sekä työelämäprofessorina Åbo Akademissa. Hän on puheenjohtaja oikeuspsykologian eri tutkimushaaroja yhdistävässä tieteellisessä seurassa European Association of Psychology and Law.

Korkman on täydennyskouluttanut poliiseja, lääkäreitä, juristeja ja Maahanmuuttoviraston työntekijöitä. Hän on Pohjoismaissa käytetty asiantuntija rikosprosesseissa, esimerkiksi silminnäkijätodistelun arvioijana.

Samaan aikaan hän on myös menestyvä tietokirjailija, jonka Muistin varassa -tietokirja sai paljon huomiota ja kiitosta. Tiedekeskus Heurekan kanssa hän on toteuttanut kansalaistiedeprojekteja. Seuraavaksi Korkman miettii, että Lauluja rikosrekisteristä -konserttisarjan voisi viedä Ruotsiin. Siellä hänet tunnetaan hyvin kouluttajana ja rikostutkinnan kommentaattorina mediassa.

– Monasti ihmiset luulevat, että maailma on vaarallisempi. Kun puhutaan rikollisuudesta, on menty koko ajan parempaan suuntaan, muistuttaa Julia Korkman.

Julia Korkman, 47

Asuu Helsingissä.
Perheeseen kuuluu puoliso, kolme lasta aiemmasta liitosta ja kissa.
On oppiarvoltaan psykologian tohtori ja oikeuspsykologian dosentti.
Työskentelee erikoissuunnittelijana Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutissa sekä työelämäprofessorina juridiikan oppiaineessa Åbo Akademissa.
On julkaissut tietokirjan Muistin varassa – oikeusprosessi ja totuus vuonna 2022.
Laulaa rikoksista, rakkaudesta, italialaisia kansanlauluja ja erityisen mielellään ranskalaista jazzia.
Hän on tehnyt useita levytyksiä, muun muassa Kvar i mig (2018), Live jazz@Korjaamo (2019) sekä Songs for the Criminal Record (2024).

Teksti: Mari Schildt

Kuvat: Mikko Käkelä

Tiedetoimittajain liiton jäsenet pääsevät näkemään Lauluja rikosrekisteristä -esityksen Tekstin talolla Helsingissä liiton kevätkokouksen yhteydessä torstaina 24.4.2025. Ilmoittautuminen alkaa maaliskuussa.

Julkaistu

31 tammi, 2025

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)