Muuttuiko Suomi? kysyy Anne Mäkikankaan ja Pasi Pyöriän toimittama teos Koronapandemia, työ ja yhteiskunta. Kirjaan kootut tutkimusartikkelit osoittavat, että suomalainen yhteiskunta ja työelämä kestivät koronakriisin melko hyvin. Esimerkiksi massairtisanomisilta vältyttiin. Korona kohteli kuitenkin eri tavalla eri työntekijäryhmiä. Hyvässä asemassa olevien työelämä pysyi vakaana tai jopa hieman parani, epävarmuudessa tai huonoilla työehdoilla työskentelevien asema heikkeni.
Keskeisin koronapandemian aiheuttama jako on kirjan mukaan ollut mahdollisuus etätöihin. Koronapandemia heikensi eniten niiden työntekijöiden hyvinvointia, jotka jatkoivat tartuntariskistä huolimatta lähityötä, usein vieläpä aiempaa vaikeammissa olosuhteissa. Monia verrattain matalasti palkattuja ja ehdoiltaan heikkoja töitä, vaikkapa siivoamista tai lastenhoitoa, oli mahdotonta tehdä etänä. Jako tietotyöläisiin ja duunareihin syveni.
Sukupuolijako oli myös selkeä. Korona koetteli kovimmin naisenemmistöisten palvelu- ja hoiva-alojen työn laatua ja kuormittavuutta.
Toimittajat kirjoittivat etätöistä
Kirja esittää myös tiedetoimittajien itsereflektion näkökulmasta mielenkiintoisen huomion: toimittajat keskittyivät jutuissaan tietotyöläisiin, eli siihen ryhmään, jolla meni paremmin.
Tiina Saari, Pasi Pyöriä, Tuija Koivunen, Minna Leinonen, Katriina Tapanila ja Harri Melin kirjoittavat artikkelissaan:
Mediaa seuraamalla on voinut saada käsityksen, jonka mukaan korona-aika on useimmille palkansaajille ollut pelkkää etätyötä kotona villasukat jalassa.
Toinen tiedeviestinnän kannalta mielenkiintoinen huomio on se, että koronapandemia vaikuttaisi vahvistaneen ihmisten uskoa tutkittuun tietoon. Tiedebarometrin mukaan luottamus tieteeseen lisääntyi kahdella kolmasosalla suomalaisista.
Tuttua juttua
Kirjassa on monia kiintoisia huomioita, mutta myös melko paljon toistoa. Etätyöhön siirtymisen laajuus ja vaikutukset tulevat käsitellyksi moneen kertaan reilun kolmensadan sivun ja kolmentoista artikkelin aikana.
Lisäksi monet kirjan huomiot ovat tuttuja käytännössä jokaiselle korona-aikana tiedotusvälineitä seuranneelle lukijalle. Vaikkapa se, että perheet kohtasivat uudenlaisia haasteita etäkouluun siirryttäessä, että lisääntynyt ulkoilu lievensi stressiä tai se, että hoitajat olivat kovilla, tulee tuskin yllätyksenä kenellekään.
Toisaalta kirjaan on koottu monia tutkimustuloksia ja yksittäisiä tilastotietoja, jotka antavat selkänojaa ilmeisille tulkinnoille. Kaiken kaikkiaan teos kokoaa yhteen tutkittua tietoa siitä, miten korona todella vaikutti suomalaiseen työelämään. Se on jo itsessään arvokasta.
