Kittilässä on Euroopan suurin kultakaivos. Se tarjoaa työtä ja verotuloja, mutta kaventaa poronhoidon elintilaa ja luo varjon monen lähiseudun asukkaan tulevaisuuden ylle.

Kaivostoiminta on jatkuva stressi poronhoitajille ja muille kaivoksen ympäristön asukkaille. Ympäristö pilaantuu, kun rikastushiekka-altaiden suojarakenteet vuotavat. Näin on käynyt esimerkiksi Sodankylässä Kevitsan kaivoksella ja Kittilän kultakaivoksella.

Kun kaivos on kerran rakennettu, ihmiset eivät voi vaikuttaa siihen, onko kaivos naapurissa vai ei.

– Se on elämää teollisuuden rinnalla, joka luo koko ajan mittavan ympäristöriskin, Sanna Hast sanoo. Hän on Paliskuntain yhdistyksen maankäytön erityisasiantuntija.

Kaivostoiminnan riskejä ovat myös vesistöjen ja muun ympäristön pilaantuminen. Niillä voi olla poronhoidolle monia vaikutuksia, sillä porot tarvitsevat puhdasta luontoa, josta saavat ravintonsa.

– Kaivostoiminta on sen mittaluokan teollista maankäyttöä, että sillä on aina haitallisia vaikutuksia poronhoidolle. Vaikutukset ovat sekä suoria laidunmaiden menetyksiä että epäsuoria häiriövaikutuksia, sanoo Hast.

Jatkuvaa taistelua haittojen minimoimiseksi

Kuivasalmen paliskunnan poroisäntä Antti Koskela on nähnyt kaivoksen vaikutukset sen perustamisesta alkaen.

– Kaivosalue on ilman muuta pois laidunkäytöstä ja porot välttävät aluetta. Kaivos on vaikuttanut porojen kulkuun, Koskela sanoo.

Hän on hoitanut parikymmentä vuotta poroja kaivosalueen kupeessa olevalla Siitosen kylällä.

Koskelan mukaan kaivos herätti huolta ja epävarmuutta jo perustettaessa vuonna 2008. Nyt, kun kaivosta on määrä laajentaa, kaivosyhtiö on kuullut paliskuntaa YVA-vaiheessa.

– Kaivoksen laajennus ei ole meille eduksi. Laajennus lisää porojen välttämisaluetta ja vaikuttaa entisestään porojen kulkuun.

Yhtiö esitti laajentamisesta kolme eri vaihtoehtoa. Niistä yhtiö valitsi sen, joka aiheutti paliskunnan kannan mukaan pienimmän haitan poronhoidolle.

Kaivostoiminta on lisännyt liikennettä alueella, missä on pitkään hoidettu poroja.

– Kaivosliikenne aiheuttaa runsaasti liikennevahinkoja tietyillä alueilla. Se on konkreettinen haitta varsinkin Kiistalantiellä, Koskela kertoo.

Lisääntynyt malminetsintä aiheuttaa talvella ongelmia, kun maastoon avataan uusia reittejä.

– Porot kulkevat herkästi kovia kelkkajälkiä pitkin ja joutuvat vääriin paikkoihin.

Malminetsintä ylläpitää, lisää epävarmuutta ja langettaa varjon poronhoidon ylle.

– Jos malmia löydetään lisää, avataanko uusia kaivoksia, jotka aiheuttavat lisäharmeja poronhoidon tulevaisuudelle, Koskela pohtii elinkeinonsa ja lastensa tulevaisuutta.

Identiteetin murros pakottaa toimintaan

Lapin yliopiston yliopistonlehtori ja dosentti Tapio Nykäsen mukaan ympäristön muutokset vaikuttavat ihmisen identiteettiin ja aktivoivat toimintaan.

– Kun elinkeinon tai identiteetin mahdollistanut ympäristö tuhoutuu tai joutuu uhatuksi, ihmisen identiteetti tulee merkitykselliseksi ja politisoitu. Kun asiat sujuvat normaalisti, emme mieti identiteettiä, Nykänen sanoo. Hän tutkii kansalaisaktivismia ja demokratiateoriaa sekä ihmisten identiteetin vaikutusta niihin.

Identiteetti korostuu erityisesti alistetussa asemassa olevilla ryhmillä, joiden vaatimukset kytkeytyvät niiden erityiseen identiteettiin.

Identiteettimurroksia ovat olleet muun muassa Kemijoen valjastamisen vastustus, Ounasjoki-kamppailu, Tenojoen kalastuskiista, kamppailu Sierilän voimalaitosta vastaan, Inarin metsäkiistat, Aalistunturin metsäkamppailu sekä lukuisat Pohjois-Suomen kaivoskiistat. Niihin liittyy kansalaistottelemattomuutta ja osallistuneiden ihmisten identiteetin murros.

Loputonta kamppailua

Nykäsen puhuu identiteettipolitiikasta. Se on henkilöiden harjoittamaa toimintaa ja poliittisia vaatimuksia, jotka perustuvat henkilön kokemaan identiteettiin, identiteetin tunnistamiseen sekä tunnustamiseen.

Tunnistautuminen ja tunnustetuksi tuleminen ovat ihmisen perustarpeita. Jokaisella on tarve kuulua ryhmään ja tarve, että hänet tunnustetaan ryhmän jäseneksi.

– Tunnistautuminen ja tunnustetuksi tuleminen ovat sosiaalisia ja poliittisia ilmiöitä, eikä pelkästään yksilöpsykologiaa ilmiöitä. Politiikka ei ole tässä yhteydessä puoluepolitiikkaa vaan laajemmin yhteiskunnallisia valtakamppailuja, Nykänen sanoo.

Jos ihmistä ei tunnusteta haluamiinsa ryhmiin tai hänelle tärkeiden ryhmien kamppailuja ei ratkaista tyydyttävästi, ihminen ei tunne kuuluvansa selkeään paikkaan maailmassa. Se saattaa johtaa osattomuuden ja irrallisuuden tunteisiin sekä loputtomiin poliittisiin kamppailuihin kuten saamelaisten taistelu oikeuksiensa puolesta.

Yksi yö voi evätä sosiaalisen toimiluvan

Lapin yliopiston yliopistolehtori Leena Suopajärvi on perehtynyt kaivosalan ja paikallisyhteisöjen suhteisiin. Hän on mukana AGEMERA-hankkeessa, jossa tutkitaan muun muassa paikallisten ihmisten kaivannaisalaan liittyviä huolia ja toiveita.

Suopajärvi puhuu kaivosten kohdalla sosiaalisesta toimiluvasta.

– Sosiaalisessa toimiluvassa on kaksi puolta: on paikallinen hyväksyntä ja yleinen hyväksyntä. Niiden välillä voi olla ristiriita.

Kaivosten yleinen hyväksyntä voi perustua esimerkiksi EU:n vihreän siirtymän tavoitteisiin. Sillä perustellaan mineraalien kasvavaa hankintaa EU-alueelta ja uusien kaivosten avaamista.

Sosiaalinen toimilupa on päiväkohtainen eli se voi muuttua nopeastikin. Näin tapahtui Talvivaarassa ja sama voi käydä Suopajärven mukaan Kittilässä, jos rikastuksessa käytettyä syanidia pääsisi Ounasjokeen.
Jo malminetsintä aiheuttaa epävarmuutta monille elinkeinoille.

– Kuka matkailuyrittäjä lähtee investoimaan alueelle, jolla on suuri malmipotentiaali ja jonne voi tulla kaivos, Suopajärvi kysyy.

Kaivos korvaa mitä haluaa

Kittilän kultakaivosta pyörittävän Agnico Eagle Finlandin toimitusjohtaja Jani Lösönen esittelee mielellään yhtiönsä aluetaloudellisia vaikutuksia vuonna 2023: 1000 työpaikkaa alihankkijoineen, 47 miljoonaa euroa palkkoja sivukuluineen, 23 miljoonaa euroa yhteisöveroa sekä liki miljoonan euron korvaukset maanomistajille.

– Kun sanotaan, että tämä on tax free -hommaa, niin se ei pidä paikkaansa, Kuopiossa asuva Lösönen kuittaa leppoisasti.

Lösönen vastaa savolaisittain kierrellen, kun häneltä kysyy poronhoitajille maksettavista korvauksista.

– Meillä on toimintaa Kuivasalmen paliskunnan alueella. Yhteistyö on kaiken kaikkiaan hyvää. Välillä, lähinnä kevättalvella, nähdään poroja, joita poronhoitajat hakevat täältä pois.

– Mitään yksityiskohtia en tiedä, enkä ehkä halua kertoakaan. Kun lupa on sovittu, heidän (poronhoitajien) kanssaan on sovittu tietyistä menettelyistä. He tekevät meille jonkin verran töitä. Alueemme on aidattu ja he ylläpitävät sitä aitaa ja tarvittaessa laajentavat sitä.

Maksetaanko korvauksia samalla tavalla kun maanomistajille?

– Maksetaan kyllä, mutta se on meidän ja paliskunnan välinen asia. Euromääriä en pysty sanomaan, enkä tiedäkään täsmälleen, Lösönen sanoo.

Kittilän kultakaivos sekä Sodankylässä sijaitseva Kevitsan kaivos korvaavat Sanna Hastin mukaan poronhoidolle aiheutuneita vahinkoja jossain määrin. Ne myös pyrkivät osoittamaan sen, että ovat minimoineet haitat.

– Laki kieltää, ettei poronhoidolle saa aiheuttaa huomattavaa haittaa. Kaivosyhtiöt pyrkivät osoittamaan, että ne toimivat niin, että ne vähentävät haittoja eli niiden toiminta ei olisi silloin lainvastaista, Hast sanoo.

Kun kiistatonta haittaa ja vahinkoja aiheutuu, yhtiöt maksavat paliskunnille korvauksia.

– Paliskuntien on vaikea estää kaivosten tuloa, koska niillä ei ole samanlaisia taloudellisia resursseja kuin kaivosyhtiöillä lähteä oikeudessa ajamaan asiaansa.

– Syntyy ajatus pakosta tyytyä korvaussopimuksiin. Riittämätönkin korvaus on parempi kuin tilanne, jossa ei saa mitään ja kaivos tulee joka tapauksessa, Hast sanoo.

Kittilässä kuljetaan yhteistyön tiellä

Kittilän kaivosyhtiö on Paliskuntain yhdistyksen Sanna Hastin mukaan viestinyt nopeasti ja avoimesti paikallisyhteisöjä asioistaan.

– Yhteydet sekä paliskuntaan ja kuntaan ovat suorat. Kaivos on myös kaukana matkailukohteista ja se on nykyään maan alla, mikä helpottaa sen hyväksyttävyyttä. Ehkä kullalla on hieman Lapin kullan romanttisia kaikuja, Hast sanoo.

Agnico Eaglen ja paikallisyhteisöjen vuoropuhelu on Lösösellekin ylpeyden aihe. Siihenkin hänellä on esittää euroja: 132 000 vuonna 2023 yhteisöjen tukemiseen, joka kattaa avustuksia Lapin urheilu-, kulttuuri- ja nuorisoseuroille. Hän kertoo myös yhteistyötäryhmästä, joka kokoontuu 3–4 kertaa vuodessa.

Yhteistyöhön osallistuu eri sidosryhmien kuten kunnan päätöksentekoelinten, kaupan, matkailun ja poronhoidon edustajia. Kokouksissa yhtiö kertoo meneillään olevista ja suunnitelluista hankkeistaan ja ottaa osallistujilta vastaan palautetta.

Kaikkialla tilanne ei ole näin sopuisa. Osa paliskunnista, kuten Hannukaisen ja Soklin tapaukset, ovat lähteneet oikeuskamppailujen tielle. Niissä kaivostoiminnan haitat olisivat niin suuret, etteivät paliskunnat ole voineet hyväksyä poronhoitoa halvaannuttavaa kaivostoimintaa. Näillä alueilla paikallisyhteisöt voivat vielä yrittää estää haitat, jotka muulla on ovat jo arkea.