Ukrainan ja Venäjän kirkkopoliittiset kiistat ovat osa hankalasti hahmotettavaa tilannetta, joka heijastuu maailman turvallisuuspolitiikkaan. Historian eri vaiheissa Venäjä on korostanut yhtenäisyyttä Ukrainan kansan ja kulttuurin kanssa. Samalla tulkinta maiden yhteistä historiasta on johtanut itsenäisen Ukrainan olemassaolon kiistämiseen.

Heta Hurskainen ja Teuvo Laitila selvittävät teoksessaan, miten kirkko ja politiikka ovat olleet osallisia yhteisen venäläisen tai erillisen ukrainalaisen kansallistunteen rakentamisessa 1900-luvulta eteenpäin.

Neuvostoliiton hajottua ukrainalaisuuden ja uusien valtiollisten rajojen korostaminen voimistui etenkin Länsi-Ukrainassa, missä enemmistö Moskovan patriarkaatin seurakunnista siirtyi kreikkalaiskatolisuuteen tai autokefaaliseen kirkkoon. Itä-Ukrainassa taas moni ukrainalainen ja venäläinen katsoi, että raja Venäjään jakoi kansan keinotekoisesti.

Vuodesta 2008 lähtien Ukrainan uskonnolliset yhteisöt tukivat pyrkimystä Ukrainan ja Euroopan unionin taloudellisesta lähentymisestä. EU:n ja Ukrainan välinen lähentymissopimus oli määrä allekirjoittaa vuonna 2013, mutta viime hetkellä maan presidentti Viktor Janukovytš kieltäytyi. Se oli lähtölaukaus vallankumoukselle. Uskonnolliset yhteisöt tukivat itsenäistä Ukrainaa ja sen rajojen säilyttämistä, kun taas Venäjän patriarkka Kirill esitti syytöksen kansankiihotuksesta ja sorrosta. Vuonna 2014 Venäjä miehitti Krimin.

Käsite Pyhä Rus on Vladimir Putinin valloituspolitiikan näennäinen oikeutus. Sen mukaisesti Ukraina ja Valko-Venäjä muodostavat venäläisen maailman ytimen yhdessä Venäjän kanssa, yhteys on Moskovan patriarkaatin mukaan jopa jumalallinen.

Kirjassa muistutetaan, että Venäjä ei omista itäslaavien historiaa tai itäslaavien bysanttilaisten kirkkojen perinnettä. Kiova on slaavilaisen ortodoksisen perinteen vanha keskus, ja Moskovan patriarkaatin juuret ovat Kiovassa yli tuhat vuotta sitten tapahtuneessa suuriruhtinas Vladimirin kasteessa ja kääntymisessä kristityksi.

Arvostettujen tutkijoiden laatiman, suomenkielisen, erittäin perusteellisen kirjan julkaiseminen on tärkeää ajankohtaisen tilanteen taustojen ymmärtämiseksi. Kirjassa kerrotaan tapahtumista osin sekä Venäjän että Ukrainan näkökulmasta. Tästä syystä varsinkin viimeistä kolmeakymmentä vuotta käsittelevissä luvuissa saattaa olla ristiriitaisia näkemyksiä ja tulkintoja, kuten kirjoittajat toteavat.

Uskonnollisesti perustellut kiistat alueista ovat ongelma eri puolilla maailmaa. Ukrainan toisen sotatalven alkaessa turvallisuustilanne on yhä hauraampi.