Keniassa käärmeitä näkee varmimmin käärmepuistoissa. Vain pieni osa Kenian käärmeistä ja hämähäkeistä on myrkyllisiä. Tutkijoiden mukaan ennakkoluulot ja media ovat pahimmat käärmeiden ja hämähäkkien viholliset.
Lounais-Kenian Naivasha-järvi tunnetaan lintujen ja lintubongareiden paratiisina. Noin 139 neliökilometrin suuruiselle järvelle tehdään veneretkiä, joilla näkee runsaan lintumaailman lisäksi myös vedessä päivät viettäviä virtahepoja. Järvessä ja sen rannoilla elää myös käärmeitä, mutta niiden näkeminen on äärimmäisen harvinaista. Veden pinnasta näyttää pistävän esiin käärmeen päitä, mutta lähes aina kyseessä on joko vesihyasintin lehti tai oksanpätkä. Käärmeitä saa etsiä turhaan.
Sama tilanne on lähes kaikkialla Keniassa niin kosteissa sademetsissä kuin savanneillakin.
”Käärmeiden näkeminen on erittäin harvinaista”, sanoo Keniassa yli 10 vuotta asunut ja vuodesta 1997 matkaoppaana työskennellyt Sari Manninen.
Saman vahvistaa Nairobin kansallismuseon herpetologi eli matelijoiden tutkija Victor Wasonga.
”Varmin paikka nähdä käärmeitä on Nairobin kansallismuseon käärmepuisto”, Wasonga sanoo.
Käärmepuisto perustettiin Kansallismuseon yhteyteen kaksi vuotta ennen Kenian itsenäistymistä eli 62 vuotta sitten vuonna 1961.
Käärmeitä kohtaan tunnettu inho ja pelko näkyy myös Nairobin käärmepuistossa.
”Osa museon asiakkaista ei voi kuvitellakaan menevänsä katsomaan käärmeitä. Jopa saman perheen sisällä osa on innostunut käärmeistä ja matelijoista, osa pelkää”, Wasonga kertoo.
Herpetologi Viktor Wasonga esittelee Nairobin kansallismuseon jopa sata vuotta vanhoja matelijakokoelmia.
Käärmeet tapetaan
Kenialaiset eivät tunne käärmeitään ja tiedä, mitkä lajeista ovat myrkyllisiä, mitkä täysin myrkyttömiä.
”Jokainen käärme tapetaan, poikkeuksetta”, Wasonga kertoo.
Hän myöntää pikkupoikana itsekin syyllistyneensä samaan opittuun käyttäytymismalliin.
Opintojensa aikana hän kiinnostui käärmeistä ja alkoi ymmärtää niiden tarpeellisuutta.
Kenian 140 käärmelajista 29 on myrkyllisiä. Vain yhdeksän käärmeen myrkky on sellaista, että se vaatii lääkärinhoitoa.
”Luotettavia tilastoja käärmeiden puremien aiheuttamista vuosittaisista kuolemantapauksista Keniassa ei ole. Puhutaan sadoista tai tuhansista, jossain tutkimuksissa jopa 20 000–30 000 tuhannesta”, Wasonga kertoo.
Syynä tähän on ensisijaisesti se, että vain osa käärmeenpureman uhreista hakeutuu hoitoon terveysasemille tai sairaalaan.
”Valtaosa maaseudun ihmisistä ei joko hae hoitoa ollenkaan, tai hakeutuu perinteisen kansanparantajan luo”, Wasonga sanoo.
Yhdenkään Kenian käärmeen myrkky ei tapa ihmistä nopeasti.
”Aikaa hakea ja saada apua on ainakin puoli vuorokautta”, Wasonga sanoo.
Vasta-aineiden saatavuus ongelma
Käärmeiden myrkkyjen vasta-aineista suurin osa tuodaan Keniaan Intiasta. Omaa laajempaa vasta-ainetuotantoa ollaan vasta pohtimassa.
Ongelmia vastamyrkyn suhteen on paljon.
”Vastamyrkkyä pitäisi olla kaikkialla saatavilla. Käytännössä maaseudulla sitä harvoin on, koska vastamyrkky vaatii kylmäsäilytyksen eikä kaikkialla ole sähköä. Vastamyrkky myös vanhenee nopeasti.”
Ongelmia aiheuttaa myös se, että vastamyrkkyjä ei ole kehitetty Kenian käärmeiden myrkkyyn.
”Esimerkiksi Intiassa tuotettu kobran vastamyrkky ei toimi kovin hyvin Keniassa, koska kobrat täällä ovat erilaisia kuin Intiassa. ”
Ihmiselle vaarallisimpia Kenian käärmeistä ovat kobrat, mambat ja kyykäärmeiden heimoon kuuluvat puffadderit sekä tarhakäärmeiden heimoon kuuluva puukäärmeeksi kutsuttu Boomslang.
”Valtaosa käärmeenpuremien aiheuttamista ongelmista voitaisiin välttää suojaavalla, riittävän tukevakankaisella vaatetuksella ja sopivilla jalkineilla sekä käyttämällä pimeässä liikuttaessa valoa, jotta näkisi ja pystyisi välttämään käärmeet.”
Hämähäkkien hyödyllisyys
Käärmeiden tapaan myös hämähäkit kuuluvat yleisesti kammoksuttujen tai pelättyjen eläinten ryhmään, jota kohtaan on paljon ennakkoluuloja ja väärinymmärryksiä.
”Minäkin pelkäsin lapsena hämähäkkejä”, kertoo Kenian ”hämähäkkinaiseksi” nimitetty Grace Kioko.
Nairobin kansallismuseon zoologian osaston tutkija, biologi Grace Kioko on ensimmäinen tutkija, joka on listannut Kenian hämähäkkilajit. Hämähäkkejä on Kiokon listauksen mukaan Keniassa virallisesti 805 lajia, maailmassa niitä on noin 45 000. Käärmeitä puolestaan on vain noin 3000 lajia maailmassa.
”Laitoksellamme oli aukko hämähäkkien tutkimisessa. Ne eivät ole kiinnostaneet muita tutkijoita. Minulle tilaisuus oli loistava. Hämähäkit ovat äärettömän kiehtovia. Todennäköisesti lähivuosina julkaisen tietoa useista uusista lajeista”, Kioko sanoo.
Biologi Grace Kioko innostuu hämähäkeistä joka päivä uudelleen. Valtaosan tutkimustyöstään hän tekee laboratoriossa ja työpöydän äärellä.
Kenian 805 hämähäkistä 300 on endeemistä eli vain Keniassa elävää ja noin 30 on ihmiselle myrkyllistä.
”Vain kaksi Kenian mustaleskilajia on tappavan myrkyllisiä ihmiselle. Hämähäkinpuremien aiheuttamat kuolemantapaukset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia”, Kioko kertoo.
Useimpien myrkyllisten hämähäkkien puremat aiheuttavat vain puremakohdan paikallisia oireita kuten turvotusta ja ihoärsytystä.
Kioko kokee hämähäkkien olevan erittäin väärin ymmärrettyjä eläimiä.
”Hämähäkit ovat hyvin arkoja, todella hyödyllisiä; ne syövät sisätiloista paljon kärpäsiä ja hyönteisiä.”
Media ylläpitää fobiaa ja vihaa
Sekä Wasonga että Kioko ovat pettyneitä tapaan, jolla media raportoi niin käärmeistä kuin hämähäkeistäkin.
”Uutisointi on sensaatiohakuista. Hämähäkkejä kutsutaan usein ’karmiviksi olennoiksi’ ja niiden vaarallisuutta liioitellaan”, Kioko sanoo.
Tutkijat toivovat, että etenkin matelijoista ja hämähäkeistä kirjoittavat toimittajat ottaisivat paremmin selvää faktoista, tarvittaessa vaikkapa tutkijoita haastattelemalla.
”Uutisissa on paljon virheitä. Usein lehdissä haastatellaan vaikkapa käärmeen nähnyttä ulkomaalaista, jonka tietämys on heikkoa ja värittynyttä”, Wasonga sanoo.
Nairobin kansallismuseon tutkijat tekevät paljon valistustyötä niin sosiaalisessa mediassa kuin järjestämällä museossa avoimien ovien päiviä, jolloin he pitävät tietoiskuja ja vastaavat ihmisten kysymyksiin. Vuosittain koulutetaan myös kolmisenkymmentä safariopasta ymmärtämään paremmin matelijoiden ja hämähäkkien maailmaa.
”Meidän pitäisi tehdä asennekasvatustyötä YouTubessa ja Tik-Tokissa, missä nuoriso on, sillä muutos asenteissa syntyy vain nuoremman sukupolven kautta”, Kioko sanoo.
Facebookissa tutkijat kollegoineen ovat aktiivisia.
”Erityisesti nuoret haluavat oppia ymmärtämään käärmeitä. Facebook-sivustolla voi julkaista kuvia käärmeistä ja kysyä asiantuntijoilta niistä”, Wasonga kertoo.
Hämähäkkien yllätykset
Kioko tutkii hämähäkkejä niin laboratoriossa kuin myös kenttäolosuhteissa. Kenttätutkimusta hän on tehnyt muun muassa Kenia-vuorella sekä Kakamegan sademetsässä, joka on eläin- ja kasvilajiston runsaudensarvi.
”Minusta hämähäkit ovat todella kauniita. Lisäksi ne ovat täynnä yllätyksiä; opin lähes joka päivä jotain uutta”, Kioko sanoo.
Viimeisimmät yllätykset hämähäkeistä Kiokolle ovat tutkimukset lääkkeiden valmistamisesta hämähäkkien myrkystä.
”Yleensä hämähäkkien myrkystä puhuttaessa ajatellaan vain vastamyrkkyjä, mutta myrkkyä voidaan käyttää hyväksi myös lääkkeiden valmistuksessa ja sairauksien hoitamisessa.”
Australiassa Queenslandin yliopiston molekulaarisen biotieteen instituutissa on tutkittu 206 hämähäkin myrkkyä kivunlievittäjänä. Jopa 40 prosentissa tutkituista myrkyistä löytyi ainesosa, joka vähentää kivun tunnetta estämällä hermosolujen aktiivisuutta.
Vielä mullistavampana Kioko pitää tutkimuksia hämähäkin verkon vahvuudesta.
”Hämähäkin seitti on jopa viisi kertaa vahvempaa kuin teräs! Hämähäkin seittiä on jo käytetty niin auton turvatyynyjen kuin jopa luotiliivienkin materiaalina.”
Hämähäkin seitissä on samaa silkkiproteiinia, jota myös silkkiperhosen toukka tuottaa.
Wyomingin yliopistossa Yhdysvalloissa on jo yli kymmenen vuotta sitten kehitetty menetelmä, jossa hämähäkin silkkiproteiinia tuottava geeni on istutettu vuohiin ja saatu siten silkkiproteiinia talteen vuohenmaidosta. Hämähäkin silkkiproteiinista voidaan valmistaa esimerkiksi jänteitä ja nivelsiteitä.
Hämähäkinseitin silkkiproteiini oli esikuvana myös Aalto-yliopiston ja VTT:n tutkimuksessa, jossa valmistettiin professori Markus Linderin johdolla täysin uudenlainen biopohjainen luja, jäykkä ja sitkeä materiaali liimaamalla puun selluloosakuituja yhteen silkkiproteiinin avulla. Tutkimuksessa käytetty hämähäkinsilkki oli valmistettu synteettisen DNA:n ja bakteerien avulla.
Kalliokäärme (African rock python, Python sebae) on myrkytön pyton, joka voi kasvaa jopa 5,5 metrin mittaiseksi ja painaa jopa 90 kiloa. Käärme tappaa saaliinsa kuristamalla.
”Paholaisen apulainen”
Käärmeiden asemaa Keniassa värittävät myös perinteiset uskomukset, joita kristinuskon suosio ylläpitää. Kristityille käärme edustaa Vanhan testamentin Mooseksen kirjan kuvaamaa Paholaista, joka käärmeen muodossa houkutteli ihmisen syntiin.
”Käärmeiden kanssa tekemisissä olevaa ihmistä pidetään Keniassa yhä edelleen noitana ja paholaisen apurina”, Wasonga kertoo.
Hän on tutkijakollegoidensa kanssa pyrkinyt vaikuttamaan ekoturismihankkeisiin, joissa rohkaistaan perustamaan maalaiskyliin käärmepuistoja.
”Hyvin harvalla on rohkeutta toimia käärmeiden kanssa, vaikka käärmepuistot voisivat olla tuottoisa turistikohde”, Wasonga sanoo.
Naivashan pikkukaupungissa yksi mies, Kanji-nimellä tunnettu Samuel Muangi, 67, on uhmannut yhteisön paheksuntaa jo vuosikymmeniä.
Muangi juuri avaamassa käärmepuistoa, johon tulee 42 käärmelajia sekä liskoja ja kilpikonnia. Käärmepuisto on hänelle jo toinen, sillä viranomaiset sulkivat aiemman puiston ja kehottivat rakentamaan uuden, jossa käärmeillä on paremmat olosuhteet. Lempinimi Kanji, jolla mies tunnetaan kotiseudullaan, tulee hänen aiemman käärmepuistonsa nimestä.
Rakenteilla oleva käärmepuisto näyttää modernilta. Käärmeiden suljetut tilat lasiseinän takana ovat osin suuremmat kuin pääkaupungissa Kansallismuseon käärmetarhassa.
”Kiinnostuin käärmeistä jo 12-vuotiaana. Pyydystin niitä ja leikin niiden kanssa. Koko perheeni oli innostunut käärmeistä, mutta kaverini pelkäsivät minua ja edelleen minua kutsutaan Saatanan apuriksi käärmekiinnostukseni vuoksi”, Muangi kertoo.
Käärmepuiston hän toivoo vähentävän ihmisten käärmeitä kohtaan tuntemaa pelkoa ja hälventävän ennakkoluuloja.
”Toivon saavani tänne matkailijoiden lisäksi myös paikallisia kyläläisiä ja koululaisryhmiä. Käärmeet ovat täysin väärin ymmärrettyjä eläimiä. Ne kaihtavat ja pelkäävät ihmisiä ja ovat hyödyllisiä etenkin jyrsijöiden kurissa pitämiseksi puutarhoissa ja talojen läheisyydessä.”
Käärmeitä yli 50 vuotta käsitelleelle Muangille on sattunut vain yksi vahinko. Kymmenen vuotta sitten häntä puri puffadderi etusormen päähän.
”Leikkasin välittömästi puukolla sormenpään irti varmistaakseni, ettei myrkky pääse leviämään koska tiesin, ettei täällä lähistöllä varmastikaan ole vastamyrkkyä saatavilla. Sormenpää kiinnitettiin takaisin sormeen myöhemmin sairaalassa.”
Interaktiivinen Fb-ryhmä Itä-Afrikan käärmeet, matelijat ja sammakkoeläimet / East African Snakes, other Reptiles & Amphibians
Afrikan skorpionit ja hämähäkit/ Scorpions and Spiders of Africa
https://www.facebook.com/groups/2839014269678537
Kenian matelijat: Kenyareptileatlas.com
