Miksi tieto ilmastonmuutoksesta on vaikuttanut niin vähän ihmisten toimintaan? Ilmastotutkija Mira Hulkkonen halusi selvittää: ”jos ei tieto, mikä meitä sitten oikeasti motivoi”. Oikeastaan pelastamme ihmistä, emme luontoa: ”Ilmakehää ei varsinaisesti tarvitse suojella muutokselta: se pärjää kyllä vuosimiljoonien kokemuksella.”
Apinan aivoilla tähän asti
Pelastaminen vaatii tietoa pelastettavasta lajista. Hulkkonen vetää ensin yhteen tutkimustuloksia, joita käyttäytymistieteilijät ovat keränneet lajista nimeltä ihminen. Aluksi tulos näyttää synkältä. Ihmisen on vaikea toimia teknisessä kulttuurissa, jonka hän on 10 000 vuoden aikana rakentanut: ”Suunnistamme modernissa maailmassa kivikautisten aivojen varassa.” Aivojen jälkeenjääneisyys vie helposti ansaan hitaan ja monimutkaisen ilmastonmuutoksen käsittelyssä. Sitä paitsi ansoja on monta. Kirja esittelee vielä kymmenen ansapaikkaa: ajattelu, tieto, aika, etäisyys, hinta, yhteiselo, edut, uskottelu, tunteet ja rakenteet.
Onneksi olemme kehityskykyisiä apinoita
Tunnettu ja tiedostettu ongelma näyttä jo vähemmän synkältä. Tieto vaarapaikoista auttaa kiertämään ansoja. Pystymme tekemään heikkouksista vahvuuksia, muutoksen supervoimia.
Kirja esittelee ajattelun oikaisemista ja toiminnan parantamista varten seitsemän supervoimien ja jippojen työkalupakkia: tarinat, kieli, tuuppaaminen, pelit, sosiaalisuus, tavat ja mielikuvitus.
Hulkkonen antaa kaikista esimerkkejä, osin odottamattomia. Tarina vaikuttaa, mutta vain oikeanlaisena: ”Vähennettyjen päästöjen ohella tai jopa niiden edellä voisi korostaa kestävien valintojen tuomia rahallisia säästöjä, vaivattomuutta, elämyksellisyyttä, hauskuutta, terveyshyötyjä, herkullisuutta ja miksei myös imagohyötyjä.”
Sosiaalisuus voi ilmetä kestävänä riikinkukkoiluna. On tuhoisaa materiaalien ja energian kerskakulutusta, mutta voi olla myös hyvää mahtailua: ”kerskatreenaus, kerskaleipominen, kerskaekoilu, kerska-auttaminen”.
Hulkkonen kertoo myös omista kokemuksistaan kotona ja työssä. Näkyy, miten vaikeaa yhden ihmisen tai perheen on muuttaa elämää ekologiseksi. Sosiaalisia jippoja todella tarvitaan.
Alussa on mielikuvitelma
Kirjan hän päättää mahtavimpaan supervoimaan, mielikuvitukseen. Tulevaisuuden vaihtoehtojen kuvitteleminen auttaa hyvien ratkaisujen toteuttamisessa. Esimerkiksi: ”Tv-uutisten säätiedotus voisikin mielestäni hyvin sisällyttää lähetykseen uuden osion, hiukan kaukaisemman tulevaisuuden sään.” Hulkkonen ehdottaa skenaarioita: ”Huomisen karttaan kukaan ei voi enää vaikuttaa, mutta vuoden 2050 ennusteet, vastaavat valintoihimme.”
Lapsille on tehty kierrätyspeli, jossa ollaan piknikillä. Eväiden syömisestä tulee jätteitä, jotka lajitella. Oikein lajitelluista jätteistä syntyy taianomaisesti uusia esineitä.
Hulkkonen kirjoittaa arkisella kielellä tieteellisestä tarkkuudesta tinkimättä. Viitteiden ja laajentaa lähdeluettelon avulla lukija löytää halutessaan tien tutkimusjulkaisuihin. Lopussa on lähdeluettelon lisäksi lyhyt lista lähteistä, joihin kannattaa ensimmäiseksi tutustua.
Kirja toimii ideoita antavana ja uusien kehittelyyn inspiroivana luku- ja käsikirjana, josta on hyötyä ja huviakin monille. Yritysjohtaja saa oivalluksia sosiaalisen toimiluvan hankkimista varten. Tiedeviestijät laajentavat keinovalikoimaansa. Jokainen saa ainakin joitakin vihjeitä ja virikkeitä oman toiminnan kehittämiseksi.
