Kestävyystiede on aivan uusi tieteenala, joka on syntynyt suoraan sosiaalisesta ja ekologisesta tilauksesta. Kestävyystiede on ensimmäinen tieteenala, jossa tiedettä tekevät kaikki tavallisia tallaajia myöten – ja jossa kohteena on koko maapallo.

Kestävyyden avaimet on ensimmäinen suomenkielinen esitys aiheesta. Kestävyystiede on monialainen ja kytköksissä niin moniin tiedemaailman ulkopuolisiin tekijöihin, että antaa kirjoittajien itse valaista asiaa konkreettisella esimerkillä:

Kestävyystieteessä ollaan kiinnostuneita siitä, kuinka esimerkiksi ruokajärjestelmä muodostuu toisiinsa eri tavoin liittyvistä maantieteellisistä tuotantopaikoista (pellot), ruoantuotanto-, jalostus- ja jakeluketjussa olevista toimijoista (yritykset ja ihmiset), toimijoihin vaikuttavista ympäristön muutoksista (kuivuus tai tulvat),
talouden muutoksesta (raaka-aineiden ja tuotteiden vaihtuvat markkinahinnat), yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksesta (ruokaan liittyvät uskomukset ja mieltymykset) sekä oikeudellisen sääntelyn ja muun yhteiskunnallisen ohjauksen (tuotannon ja kulutuksen rajoitteet, sanktiot ja kannustimet) muodostamasta kokonaisuudesta.

Kestävyystieteen tutkimat järjestelmät siis toimivat eri tasoilla yksilöstä globaaliin yhteisöön ja kattavat keskenään vuorovaikutuksessa olevia osajärjestelmiä, kuten ilmasto, vedenkierto, eliöyhteisöt, maantieteelliset alueet sekä niillä toimivat ihmiset ja yhteiskunnat kulttuureineen ja talous- ja oikeusjärjestelmineen.

Kestävyystiede on yhtä haastava kuin elintärkeäkin. Kestävyystieteen tekoon osallistuvat kaikki toimijat kaikilla tasoilla valtioista ja yrityksistä ruohonjuuritason toimijoihin asti.

Miten tämä moninaisuus saadaan pysymään kasassa ja yhteisen pöydän ääreen? Perinteinen hierarkkinen hallinta ei – ainakaan yksinään – riitä. Verkostomainen malli on paras, koska se ottaa kaikki mukaan tasavertaisesti. Ongelmana on valtion ja markkinoiden vaikeus taipua tähän, koska ne ajavat usein omia etujaan. Toisaalta myöskin valtion suunnitelmallisuutta ja keskittämistä tarvitaan moniaineksisen verkoston koossa pitämiseen ja suuntaamiseen kohti yhteistä tavoitetta.

Yhteiskunnan rakenteilla onkin merkittävä rooli kestävän toiminnan mahdollistajana. Arvot ja maailmankuva ovat sisäänrakennettuina sekä kulttuurin rakenteissa että niiden puitteissa tapahtuvissa valinnoissa. Luontosuhteen vahvistamisen tulisi olla keskiössä. Suomessa ihmiset mieltävät suhteensa luontoon tiiviiksi ja läheiseksi, mutta tämä ei oikein näy arjessa, siinä miten asumme, kuljemme, syömme ja kulutamme. Taloudelliset arvot hallitsevat arjen rakenteita. Rakenteita siis pitäisi muuttaa, jotta railo pystyttäisiin ylittämään.

Tarvitaan niin hallinnollisia ja taloudellisia kuin tiedollisia ohjauskeinoja. Viimeksi mainitusta käy hyvänä esimerkkinä vaikkapa tämä kirja.

Monipuolinen ja -tieteinen artikkelikokoelma monipuolisilla ja tiiviillä tapausesimerkeillä – yritysmaailmasta ja valtiosta tieteeseen, taiteeseen ja uskontoon ja lähes kaikkeen sillä välillä – varustettuna ei jätä ketään lukutaitoista epätietoiseksi asioiden tilasta ja siitä mitä pitäisi tehdä.