Kömpelö kieli, väljähtäneet ilmaisut, sopimattomat kielikuvat ja ärsyttävät muotisanat tuhoavat tekstin sisällön. Laura Niemi tekee kirjassaan Työelämän tyhjänpuhujat ruumiinavauksen mutkikkaalle ja teennäiselle kielelle, jargonille.
Työelämän tyhjänpuhujat — Jargonin kupla ja miten se puhkaistaan -teos jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen kysyy, tunnistatko tyhjän puheen. Toinen pohtii, miten tyhjä puhe syntyy ja leviää. Kolmas luku ohjeistaa, kuinka jargonista pääsee eroon.

Paskanpuhujien aikakausi

Tutkija puhuu systeemisistä viitekehityksistä ja disruptioista ja hallinto innovatiivisesta tahtotilasta palvelullistetussa asiakasrajapinnassa. Kolmevuotias valittaa, että tarharuoka on haasteellista ja teinin kieli kuulostaa hegeliläiseltä abrakadabralta.

Envitecpolis Oy toteutti hallituksen HELMET – Hevosenlanta menestystarinoiksi -kärkihankkeen, jossa se etsi kustannustehokkaita lantahuoltoratkaisuja koko lannankäsittelyketjun matkalta.

Tuttuni pilotoi, moderoi ja fasilitoi ketteriä osaamisverkostoja tai jotain sinnepäin. Kysyin arasti, mitä se tarkoittaa. ”Potkin perseelle vetämättömiä kyläläisiä, jotka marisevat ja valittavat, mutta eivät itse tee mitään.”

Suomen kielen ja viestinnän asiantuntija Laura Niemi sanoo, että jargon jakaa työyhteisöjä leireihin, aiheuttaa väärinkäsityksiä työpaikoilla, vaikeuttaa asiakaspalvelua ja tuo ylimääräisiä kustannuksia. Miksi ihmeessä emme estä sitä leviämästä?

Titteleiden kilpavarustelua

Jargonin yleistyminen kertoo työelämän muutoksista. Asiantuntijatyö korvasi rutiinitehtävät. Nyt työpaikoilla kehitetään, suunnitellaan, vedetään muutoshankkeita ja ratkotaan haasteita – tehdään siis abstraktia ajatustyötä ja johdetaan sitä.

Siksi työelämän kieli muuttui abstraktiksi.

Uudet termit auttavat yrityksiä, jotka kilpailevat, kansainvälistyvät, erottuvat, ovat rohkeita, dynaamisia ja luovia. Uusi ajattelutapa edellytti myös hallinnon, ministeriöiden, yliopistojen, itse asiassa kaikkien toimivan kuin yritykset. Nekin kauppaavat abstraktia osaamista ja kuorruttavat toimintansa myyntipuheella.

Se johti titteleiden kilpavarusteluun. Muurari ja siivooja tuntuvat juntilta, mutta yhteisömanageri, elinvoimakoordinaattori tai first impression manager eli ensivaikutelmajohtaja trendikkäiltä.

Tyhjän puhe ei ole vain sanahelinää

Monilla työpaikoilla työskentelee kuitenkin yhä ihmisiä, joiden perustyö on kaukana kehittämisprojekteista. He neuvovat, hoitavat, palvelevat, korjaavat, kuljettavat, asentavat ja siivoavat. He altistuvat jargonille, eivät ymmärrä sitä, vaan ärsyyntyvät.

Miksi ihmeessä tavoitteet ovat askelmerkkejä, verkostot ekosysteemejä ja ideat innovaatioita?
Laura Niemi sanoo tietävänsä, miksi työntekijä silti omaksuu tyhjän puheen. Vasta palkattu kokee ummikkona olonsa epävarmaksi, kun ei ymmärrä työpaikan salakieltä. Jokainen haluaa kuulua johonkin, tehdä mielekästä työtä ja saada arvostusta. Oman elämän hallinta edellyttää sopeutumista, uuden yhteisön sääntöjen ja ammattikielen hyväksymistä.

Omaksuessaan uuden kielen työntekijä sisäistää myös uuden arvomaailman, kustannusrakenteen tervehdyttämisen ja tuottavuusohjelman. Tuottaakseen työnantajalle arvoa työntekijän pitää olla tehokas, itseohjautuva, jatkuvasti uutta oppivia verkostoituja, haasteisiin vastaava ratkaisun etsijä.

Mistä tunnistaa tyhjän puheen?

Tyhjän puheen tunnistaa pitkistä lauseista, passiivimuotoisista verbeistä, runsaista substantiiveista sekä osalta- ja taholta-tyyppisistä ilmauksista.

Substantiivipitoisia passiivilauseita on raskasta lukea. Lauseissa ollaan, tehdään, kehitetään, suoritetaan ja toteutetaan. Tekeminen kehittyy, lisääntyy, vähentyy, kasvaa.

Yhdenlainen tekeminen edellyttää toisenlaista tekemistä, osaamisen kehittäminen kehittämisen parantamista: esimerkiksi tietotuotannonkehittäminen edellytti varhaiskasvatussanaston kehittämistä ja selkeyttämistä.

Make with Espoo kertoo sen vieläkin selvemmin:

Viitekehys tarkastelee innovaatiojohtamista ja kaupunkiorganisaation roolia ekosysteemisen toiminnan ja innovaatioiden edistäjänä ihmisten käyttäytymisen kautta sekä määrittelee käsitteitä ja niiden keskinäisiä suhteita ekosysteemipohjaisen yhteiskehittämisen kielen synnyttämiseksi innovaatiotoiminnan kehittäjien dialogiin.

Kuinka päästä eroon tyhjästä puheesta?

Kirjan lopussa Laura Niemi suosittelee lääkettä kielipöhöön.

Opettele kirjoittamaan hyvää suomea. Kirjoittaminen ei ole vain hyvää kielen hallintaa vaan ajattelua. Oikeinkirjoituksen ja kieliopin hallinta ei takaa, että teksti on hyvä. Huoliteltukin teksti saattaa olla sisällöltään tyhjä.

Usko kielen ammattilaisia. Tekstin oikolukeminen ja kielenhuolto eivät ole lillukanvarsia.

Puutu jargoniin ennalta. Hämärästi ilmaistu kertoo yleensä hämärästä ajattelusta. Abstraktia salakieltä ja lauseenvastikeryteikköjä ei voi raivata pelkästään vaihtamalla paremmat sanat tilalle.

Yliopisto-, hanke- ja yritysmongerrus ovat yleensä juuria myöten sekavia ja hämäriä. Jargonista pääsee eroon vain muokkaamalla tekstiä juuria myöten uudestaan.

Hanki liittolaisia. Haitallinen jargon karsiutuu pysyvästi vain, kun eri alojen ammattilaiset yhdistävät voimansa. Ota mukaan ne, jotka työskentelevät päivittäin asiakkaiden kanssa. He joutuvat vääntämään abstraktin salakielen suomeksi ja kärsimään väärinymmärrykset.

Asiakas kaipaa apua, ei pykäliä tai brändilupausta.

Vain rehevä nauru puuttuu

Mitä ihmiset pelkäävät piilottaessaan tavallisia asioita hienojen termien taakse? Miksi kukaan ei uskalla puhkaista kuplaa ja sanoa, ettei ymmärrä siansaksasta sanaakaan.

Laura Niemen suosituksista puuttuu vain rehevä nauru. Vanhoina aikoina kansa ei voinut vaikuttaa huonoon hallitsemiseen. Mutta he nauroivat, ja sitä tärkeilevät vallanpitäjät pelkäsivät enemmän kuin ruttoa.

Laura Niemi osoittaa, että jargon tarttuu kirjoitettuun kieleen salakavalasti. Sitä on tavattoman vaikea kitkeä sieltä pysyvästi pois, koska salakieli tukee ammattilaisten ja yritysten modernia identiteettiä. Nauru on ehkä vulgääri mutta tehokas tapa järisyttää utulinnan rakenteita.

Liitän Laura Niemen Työelämän tyhjänpuhujat kielikatekismukseksi työpöytäni käsikirjastoon.