Seksologia on monitieteinen ala, jonka tutkijat ja terapeutit toivovat journalistista tietoa esimerkiksi yksinelävien ja ikäihmisten seksuaalisuudesta.
Suomen seksologinen seura juhlii 25 vuotta kestänyttä taivaltaan. Samaan aikaan seksologian alalla tehdään nykyään ympäri maailmaa paljon tutkimusta ja alalla on kymmeniä tiedelehtiä. Vanhin ja arvostetuin julkaisu on Journal of Sex Research, jonka toimituskuntaan kuuluu Osmo Kontula. Hän on tutkimusprofessori emeritus Väestöliiton väestöntutkimuslaitoksella.
Kontulan mukaan seksologiaa ja sen tutkimustuloksia käsitellään jonkin verran mediassa, mutta usein viihteellisesti.
– Mielenkiinto kohdistetaan erikoisuuksiin ja erilaisia skandaaleita tuodaan esille näyttävästi, Kontula sanoo.
– Lukijakyselyt ovat median suosittua juttusisältöä. Asiallisia riittävän laajoja ja asiantuntevia dokumentteja tarvittaisiin nykyistä enemmän. Jutut ovat useimmiten pirstaleisia ja turhan kepeitä. Monipuolisen tiedon sijasta tavoitellaan suuria klikkausmääriä. Tällaisen uutisoinnin merkitys jää vähäiseksi.
Seksologisessa tutkimuksessa ja kliinisessä työssä riittäisi asiallisiakin aiheita tiedejournalismille. Ajan yksi merkittävä teema on ollut Me-too-hengessä tehtävä tutkimus ja keskustelu seksuaalisesta suostumuksesta ja hyväksikäytöstä. Nousussa on seksuaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulma, josta on itsemääräämisen mahdollisuuden lisäksi tärkeää saada laadukasta tietoa.
Myös seksuaalinen moninaisuus ja hyvinvointi kuuluvat keskeisiin aiheisiin, joissa vaikuttavia ja joihin liittyviä tekijöitä tutkitaan monilla tavoilla – aina sosiologiasta lääketieteen näkökulmaan.
Kontulan mukaan hyvinvointitutkimukset käsittelevät muun muassa seksuaalifysiologiaa ja seksuaalipsykologiaa, kommunikaatiota ja terapiaa.
– Isoja haasteita ovat olleet selitysten etsiminen seksuaalisen halun lisääntyvälle puutteelle ja yleisille vaikeuksille kokea orgasmeja. Haetaan myös selityksiä sille miksi yhdyntämäärät ovat vähentyneet monissa länsimaissa, kuten myös Suomessa.
Kontulalla itsellään on parhaillaan menossa laaja laadullinen tutkimus orgasmivaikeuksia selittävistä tekijöistä. Tällaisen tiedon merkitys ja kysyntä on hänen mukaansa kasvamassa.
Tiedettä seksuaalisuudesta
Kontula pitää tärkeänä seksologisen tutkimuksen ja terapiamahdollisuuksien näkyvyyttä mediassa, koska seksuaalisuus koskee tavalla tai toisella kaikkia aikuisia ihmisiä. Seksologia tarkoittaa monitieteellisesti koottua tietoa seksuaalisuudesta. Osaa sen tuloksista voi soveltaa myös kliiniseen hoitotyöhön.
– Kliinisessä seksologiassa ja siihen liittyvässä hoitotyössä hyödynnetään ja sovelletaan tutkittua tietoa. Hyvänä esimerkkinä on Viagran tulo markkinoille noin 20 vuotta sitten, Kontula kertoo.
– Se lisäsi määräajaksi huomattavasti erektion toimivuuteen liittyviä tutkimuksia. Näissä yhteyksissä puhutaan näyttöön perustuvasta hoidosta. Seksuaalilääketieteessä tutkittaviksi värvätään usein myös potilaita.
Saihan Viagra paljon näkyvyyttä myös tiedotusvälineissä. Aiheita tiedejournalismille silti riittäisi.
Kontulan mukaan tutkijoiden koulutustausta ja työskentely-ympäristö selittävät koulukuntaeroja. Varsinkin lääketieteessä nojataan paljolti sosiobiologiaan, genetiikkaan ja evoluutioteoriaan. Sillä pyritään ymmärtämään ihmisten seksuaalista ja sosiaalista käyttäytymistä.
Alan perustutkimusta tehdään usein eläinkokeiden, varsinkin rottien, avulla. Sosiaalitieteissä viitekehyksenä on usein sosiaalinen konstruktionismi eli tiedon sosiaalisen rakentumisen teoria. Vuorovaikutusteorioissa yhdistetään biologisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Tähän viitekehykseen Kontula vielä lisää sosiaalisen vaihdon teorian, jonka juuret ovet taloustieteessä.
– Suomessakin seksologiaan liittyvät keskusteluteemat ovat vaihdelleet ajan myötä. Monet seksologian alan tutkimukset kohdentuvat hedelmällisyysikäisiin naisiin, Kontula toteaa.
– Aivan viime aikoina entistä enemmän ovat esille nousseet seksuaaliseen kommunikaatioon ja nautintoon sekä seksuaalisuuden moninaisuuteen liittyvät teemat. Seksuaalilääketieteestä kuten seksuaalisesta toimintakyvystä on viime aikoina sen sijaan puhuttu aiempaa vähemmän, vaikka siitä ilmestyi viime vuonna laaja käsi- ja oppikirja. Keskustelussa vähälle huomiolle ovat jääneet varsinkin yksinelävien ja ikäihmisten seksuaaliasiat.
Mediaakin kiinnostava iso kysymys on se, miksi ihmiset harjoittavat niin paljon vähemmän seksiä kuin mitä he kyselyiden perusteella haluaisivat. Seksuaalioikeuksien paradoksi on se, että ne eivät takaa kenellekään vuorovaikutteista seksiä, jos ihminen ei löydä toista ihmistä, joka olisi valmis toivottuun seksuaaliseen kanssakäymiseen hänen kanssaan.
– ”Puutteessa” eläviä on paljon myös parisuhteissa ja yksielävillä on suuria vaikeuksia löytää itselleen kumppani. Ikääntyvät naislesket ovat vielä oma haasteellinen lukunsa, Kontula kertoo.
Journalisteille näistä tutkituista asioista tiedotetaan, mutta yleensä mediakontaktit ovat ainoastaan toimittajien kiinnostuksen ja aloitteen varassa.
– Usein taustalla on ollut jokin kansainvälinen uutinen, jolle on haluttu saada paikallisväriä. Monesti kyse on jostakin uudesta muodikkaaksi oletetusta käsitteestä, vaikkapa polyamoriasta, jolla halutaan korvata aiempi käsite. Sillä halutaan luoda vaikutelma siitä kuin olisi keksitty ja löydetty jotakin aivan uutta, vaikka vanha tuttu asia on vain puettu uusiin kuoseihin.
Journalisteja luulisi kiinnostavan ainakin tabut. Kontulan mukaan maailmalla seksuaaliasioihin liittyy paljon tabuaiheita, muun muassa seksuaalikasvatuksessa. Suomessa yksi tabuaihe on lasten seksuaalisuus.
– Aihetta pitää käsitellä hyvin varovaisesti, jotta ei saa itselleen kielteistä leimaa. Tabuja ovat myös muut aiheet ja teot, jotka on määritelty rikoslaissa rangaistaviksi, esimerkiksi itsensä paljastelu.
Sosiaalisessa mediassa seksologiasta on vaikea keskustella polarisoitumisen takia. Jotkut eivät osaa pitää tunteitaan kurissa ja toiset kyseenalaistavat koko seksologisen tutkimuksen.
Yhdenvertaisuus on avain
Myös Suomen seksologisen seuran puheenjohtaja Pirjo Tervo pitää ”lapsikohteista seksuaalisuutta” yhä tabuna, josta on luultavasti journalistienkin vaikea kirjoittaa. Tervo on koulutukseltaan muun muassa kasvatustieteiden maisteri, sairaanhoidon opettaja sekä seksuaali- ja psykoterapeutti. Vastaavaa monitieteellisyyttä hän tarjoaa myös muille kertoessaan seksologiksi kouluttautumista.
– Seksuaalisuutta sisältäviä opintoja on sosiaali- ja terveysalan opinnoissa yksittäisistä luennoista laajempiin opintoviikkoihin, Tervo kertoo. Lääkärikoulutuksen opetussuunnitelmiin on integroitu seksuaalilääketieteen opintoja vaihtelevasti.
Myös seura itse tiedottaa ja julkaisee tutkimusta. Seksologinen aikakauskirja on Suomen seksologisen seuran julkaisema avoin tieteellinen kausijulkaisu, ja seksologinen seura on Suomen tiedekustantajien liiton jäsen.
Erityisasiantuntija ja lähisuhdeväkivallan väitöskirjatutkija Tanja Simola pitää Seksologisen seuran aikakauskirjaa tärkeinä, koska se tuo monitieteisen alan asiantuntijat yhteen.
– Usein puhutaan seksistä eli käyttäytymisen tasosta varsin pinnallisesti, Simola sanoo yleisestä julkisesta keskustelusta.
– Tärkeää olisi puhua esimerkiksi näyttöön perustuvasta seksuaalikasvatuksesta, joka kuuluu kaikille ja kaiken ikäisille.
Seksuaalikasvatus auttaa muun muassa suojaamaan omia sekä muiden rajoja ja vahvistamaan itsetuntoa. Turvataitoja tulisi käsitellä ja ne pitäisi ulottaa koskemaan myös digitaalisia ympäristöjä.
– Suomessa on useita ansioituneita tutkijoita, joita tiedetoimittajat voisivat haastatella seksologian alan tutkimuksesta ja lisätä siten tietoisuutta, Simola toteaa.
Viime vuosina on jossakin määrin mediassa käsitelty seksuaalisuuteen liittyviä väitöstutkimuksia esimerkiksi lääketieteestä. Simolan mukaan tutkimuksesta olisi hyvä käydä enemmän keskustelua mediassa: mitä kaikkea se voi käytännössä tarkoittaa yksittäisen ihmisen elämässä.
– Jos ajatellaan esimerkiksi yleistä terveellisten elämäntapojen, ravitsemuksen, unen, stressin, liikunnan ja muiden tekijöiden vaikutusta seksuaalisuuteen, on hyvä edelleen viedä tätä konkretiaan.
Esimerkiksi miten verenpaineen aleneminen voi vaikuttaa seksuaaliterveyteen sitä parantavasti tai millaisia vaikutuksia vaikkapa syömishäiriöllä on puberteettikehitykseen ja niin edelleen. Mutta yksi on ylitse muiden:
– Aika iso osa seksologeista puhuu yhdenvertaisuudesta, sillä se ei edelleenkään ole kaikille mahdollista. Ihmisyyden ydin on tulla yhdenvertaisesti nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana itsenään.
LISÄTIETOA:
http://worldcat.org/identities/lccn-n2007183262/
Miten tullaan seksologiksi
Suomen Seksologinen Seura on ollut luomassa pohjoismaista seksologian alan koulutuksen opetussuunnitelmaa. Vuonna 1978 perustettiin The Nordic Association for Clinical Sexology (NACS) Tanskan, Norjan ja Ruotsin toimesta. Suomi liittyi kyseiseen yhdistykseen 1998. NACS perusti 2997 pohjoismaisen koulutustyöryhmän, johon Suomi liittyi 1998.
Vuonna 1999 työryhmä esitti ehdotuksen seksologian koulutusohjelmasta ”Sexological Education and Authorisation of Clinical Sexology”. Seuraavana vuonna luotiin koulutusohjelmiin sisältyviin opintoihin opintokohtaiset auktorisointikriteerit. Koulutusohjelma on kolmeportainen. Suomessa koulutusmallia muokattiin 2000 luvulla käynnistyneen ammattikorkeakoulu uudistuksen mukaisesti vastaamaan ns. ammatillisten täydennyskoulutuksien laajuuksia. Ammatillisena täydennyskoulutuksena on mahdollista suorittaa seksologian koulutusohjelman opinnot seksuaalineuvonnassa ja seksuaaliterapiassa. Edellä mainitut ovat 1. ja 2. tason koulutuksia.
Kolmantena koulutustason muodostavat kliininen seksologi (Specialist in Clinical Sexology, NACS), seksuaalikasvatuksen kouluttaja ja kehittäjä (Authorized Sexuality Educator and Sexual Health Promoter, NACS) ja seksologian tutkija (Authorised in Sexual Science, NACS). Pätevyydet edellyttävät 90 opintopisteen verran suoritettuja opintoja ja tutkimustyötä seksologiasta.
Toisen ja kolmannen koulutustason auktorisoinnit myötää Pohjoismainen koulutustyöryhmä. Auktorisointia haetaan NACS-koulutustyöryhmältä, joka käsittelee hakemukset kaksi kertaa vuodessa. Kolmannen tason pätevyyksiä haetaan suoritetuilla hyväksi luettavilla opinnoilla ja näytöillä.
Suomen seksologinen seura myöntää kansallisen auktorisoinnin seksuaalineuvontakoulutuksille, joiden opetussuunnitelma noudattaa pohjoismaista opetussuunnitelma ohjeistuksia. Koulutuksen suorittanut henkilö voi hakea Suomen seksologiselta seuralta koulutusta vastaavan auktorisoinnin. Auktorisoinnin saanut henkilö saa käyttää itsestään käsitettä auktorisoitu seksuaalineuvoja tai seksuaaliterapeutti.
Seksuaalisuutta sisältäviä opintoja on sosiaali- ja terveysalan opinnoissa yksittäisistä luennoista laajempiin opintoviikkoihin. Lääkärikoulutuksen opetussuunnitelmien on integroitu seksuaalilääketieteen opintoja vaihtelevasti.
Asiantuntijana Pirjo Tervo, Suomen seksologisen seuran puheenjohtaja