Jari Mäkinen
Onhan ajatus sinällään absurdi: lastata suureen rekkaan pala styroksia, pari pienoismallia ja neljä televisiota, ja reissata sillä 5000 kilometriä ympäri Suomea, Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa.
Mutta kun styrox oli muutettu näyttämään komeetan pinnalta, sen sisälle oli laitettu savukone ja koko rekan sisusta oli koristeltu parhaillaan hyvin ajankohtaisesta Rosetta-lennosta kertovaksi näyttelyksi, oli rekan Pohjoismainen kiertue menestys kaikilla mittapuilla.
Reippaasti yli 20 000 ihmistä kävi katsomassa näyttelyä 14 paikkakunnalla, ja komeetasta kohistiin niin netissä kuin perinteisissäkin tiedotusvälineissä.
Avaruusrekka v.2
Vuonna 2001 Helsingin Kaapelitehtaalla pidetty suuri avaruusnäyttely on oikeastaan Rosetta-rekan lähtökohtana. Pääasiassa Ursan, Euroopan avaruusjärjestön ja Tekesin suosiollisella avustuksella järjestetty suuri avaruusnäyttely oli menestys ja sitä seurasi vieläkin suurempi näyttely vuonna 2003.
Niitä seurasi pienempi, mutta pitempiaikainen avaruusnäyttely vuosien 2007 ja 2008 taitteessa Ilmailumuseossa Helsinki-Vantaan lentoaseman vieressä. Tuolloin huomasin, että tuon näyttelyn olisi pienin muutoksin saanut pakattua suuren rekka-auton sisään, joten ajatus kiertävästä avaruusnäyttelystä jäi muhimaan. Olihan suurin kritiikki edellisiä näyttelyitä kohtaan ollut se, että ”kaikki kiva on aina Helsingissä”.
Palaset osuivat paikalleen vuonna 2011, jolloin ensimmäisen avaruusrekan suunnittelu käynnistyi. Pohjana hankkeessa oli näyttelyrekka, joka normaalisti kiertää toreja ja tapahtumia eri toimeksiantajien tuotteita esittelemässä, mutta joka nyt muutettaisiin pienoistiedekeskukseksi.
Ja niin lokakuussa 2012 Avaruusrekka kiersi kahden viikon ajan Suomessa, mukanaan lastillinen avaruusaluksia sekä Aalto-1 -tiimin satelliittilaboratorio. Astronautit kävivät kylässä ja pääpysähdyspaikoissa (Heureka ja Oulun Tietomaa) pidettiin suurempi tapaus rekan ympärillä.
Pieni budjetti ja rekan sisustan monet rajoitukset tekivät näyttelyn rakentamisesta varsin hankalaa, mutta kääntämällä näyttelytyylin komealta näyttäväksi ja mielikuvitusta hersyttäväksi, mutta samalla edulliseksi kotoisan yksinkertaiseksi, oli tuloksena hyvä kompromissi.
Samalla kalliiden eri asioita selventävien monimediataulujen sijaan piti rekkaan järjestää oikeita ihmisiä oppaiksi. Paikalla oli siksi koko ajan ainakin kaksi opasta sekä vaihtuva määrä erikoisasiantuntijoita, jotka olivat usein pysähdyspaikalla toimivia tutkijoita.
Koska vuoden 2012 Avaruusrekka osoittautui toimivaksi konseptiksi, se toteutettiin nyt vuonna 2014 siten, että sisältö keskittyi Rosetta-lentoon sekä pyrstötähtiin ja kiertue kattaisi Suomen lisäksi koko Skandinavian.
Rahoituksesta vastasivat pääasiassa paikalliset avaruusalan toimijat kussakin maassa, mutta rekan suunnittelu, rakentaminen ja koko logistiikka hoidettiin Suomessa. Kyseessä oli siis tieteestä tiedottamisen lisäksi pienimuotoinen näyttelyvientihanke. Euroopan avaruusjärjestö toimi hankkeen kokoajana ja antoi siihen materiaalista tukea.
Tälläkin kerralla Ursa oli mukana vahvana taustatukena, ja sieltä tuli myös kiertueen tärkein yksittäinen palanen: kanssani oppaana (ja rekan rakentajana) toiminut Tuukka Perhoniemi. Juuri tohtoriksi väitellyt avaruusrekkamies Tuukka toi mukanaan upean yhdistelmän akateemisuutta, intoa ja niin sanottua kansanomaisuutta. Ilman häntä hanke olisi ollut pulassa!
Neliosainen kiertue
Rosetta-rekan rakennus saatiin valmiiksi viime vappuna auton talleilla Kourassa Joensuun luona. Niinpä kiertue päätettiin aloittaa Vaasan Kauppatorilta, mistä jatkettiin Ouluun. Siellä pysähdyspaikka oli jälleen tiedekeskus Tietomaa, jonka olivat juuri vallanneet dinosaurukset uudessa näyttelyssä. Niinpä dinojen lisäksi noin 1500 vierasta oppi jotain saurukset aikanaan sukupuuttoon sysänneestä kosmisesta törmäyksestä ja aurinkokunnan pienkappaleiden tutkimuksesta.
Matkan ensimmäisen, lyhyeksi jääneen Suomen-osuuden jälkeen oli vuorossa Norja. Puolitoista vuorokautta kestäneen ajon jälkeen auto oli kaksi vuorokautta Trondheimissa yliopiston pihalla, missä opiskelijoiden lisäksi paikalliset kiinnostuneet kävivät paikalla. Siellä mukana oli myös Rosetta-lennon synnyttämiseen osallistunut ja sen ensimmäisenä tieteellisenä johtajana toiminut Gerhard Schwehm.
Oslossa rekka oli myös yliopistokampuksen keskellä, ja suurin osa kävijöistä oli opiskelijoita. Kahden päivän aikana yliopistolla pidettiin myös esityksiä avaruudesta ja erityisesti Rosetta-lennosta, jotka olivat rekan tapaan avoimia myös yleisölle.
Seuraavaksi rekka ajoi Ruotsiin, missä ensin se oli Borlängen vasta-avatun Framtidsmuseetin pihalla päivän ja liittyi sen jälkeen kahdeksi päiväksi Göteborgin vuosittaisen tiedefestivaalin ohjelmaan. Keskeinen paikka kuuluisassa tiedetapahtumassa teki näistä päivistä paitsi kiertueen vilkkaimmat, niin myös kenties sen kohokohdan.
Kiertueen kolmas vaihe alkoi lauttamatkalla Tanskaan. Ensin auto oli kaksi päivää Århusissa Steno-museolla ja sitten päivän Kööpenhaminassa Tanskan teknillisen yliopiston pihalla.
Sääli, että näinä päivinä sää oli erittäin huono ja vettä satoi lähes koko ajan. Tämä toki antoi hyvän syyn muistuttaa vieraita siitä, että käytännössä kaikki vesi planeetallamme on komeetoista peräisin.
Siinä missä Suomessa rekka haluttiin pysäköidä mahdollisimman keskeisille julkisille paikoille ja Tanskassa sekä Norjassa yliopistojen ja museoiden yhteyteen, olivat Ruotsissa pääkohteena tiedetapahtuman ohella koulut. Niinpä Linköpingissä ja Södertäljessä, viimeisessä Ruotsin etapissa, pysäkkinä oli koulu.
Kiertueen viimeinen osa alkoi 18. toukokuuta Turusta, Kauppatorilta. Auringonpaiste ja myötätuuli puskivat auton ykköstietä Helsinkiin, missä Rosetta-rekka majaili kaksi vuorokautta Kampin keskuksen edessä Narinkkatorilla.
Matka jatkui Lahteen ja Tampereelle, ja etenkin päivä jälkimmäisessä oli ikimuistoinen: Laukontorin yleisö vyöryi sisään rekkaan jo ennen ovien virallista avaamista ja aurinkoisen komea kevätsää teki tunnelmasta leppoisan sekä kesäisen.
Sama säteilevä sää suosi niin Jyväskylässä Are-aukiolla kuin viimeisessä pysähdyspaikassa Seinäjoen Kauppatorilla.
Seinäjoella sää oli jopa niin lämmin, että kannoimme satelliittimallit pihalle autosta, jolloin näyttely levittäytyi nyt laajalle alueelle rekan ympärille. Lopuksi matkan aikana jo kovasti kärsinyt komeetan pintamalli tuhottiin siten, että lasten annettiin pomppia sen päällä sydämensä kyllyydestä – näin he osaltaan myös auttoivat näyttelyn purkamisessa.
Seinäjoelta tuli myös paras koko kiertueen aikana kuulemani kommentti: ”Mä olen asunut täällä on 50 vuotta ja tällä torilla ei koskaan ole ollut mitään näin kiinnostavaa! Kiitos kun tulitte!”
Kirjoittaja on avaruus- ilmailuaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja