Tuukka Tammi
Kansallinen tiedeviestintäohjelmamme (Tiede kuuluu kaikille!) esittää, että tutkijoiden olisi entistä enemmän panostettava viestintätaitoihinsa. Ajatus on kannatettava, mutta käytännössä iso osa tutkijoista ei ehdi – tai kykene – hankkimaan tällaista osaamista.
Professori Barbara Gastel Texasin A&M -yliopistosta ehdotti AAAS 2014 -konferensissa, että tutkijoiden kannattaisi käyttää nykyistä enemmän tiedetoimittajien apua kirjoittaessaan tutkimusartikkeleita ja rahoitushakemuksia. Ja toisin päin: tiedetoimittajat voisivat aktiivisesti tarjota palveluksiaan tutkijoiden tekstien editointiin. Selkeä, looginen ja kattava teksti, joka on kirjoitettu kieliopillisesti moitteettomasti, menee paremmin läpi tieteellisissä arvioinneissa kuin teksti, jonka tutkimuksellinen sisältö on sama mutta esitystapa päin mäntyä.
Gastel oli sitä mieltä, että taitavan tiedetoimittajan palkkioon sijoitettu raha maksaa itse itsensä takaisin.
Siinäpä siis uusi tulouoma myös suomalaisiille tiedetoimittajille. Kenties Tiedetoimittajain liitto voisi toimia editointipalveluiden välittäjänä tutkijoiden ja tutkimuslaitosten suuntaan?
Kirjoittaja on Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja.